Jännitteiden kasvaessa on pidettävä kiinni sodan oikeussäännöistä – henkilömiinasopimuksesta irtautuminen vaarantaa siviilien suojelun

Viisi Euroopan maata on viime aikoina ilmoittanut suunnitelmistaan irtautua henkilömiinat kieltävästä kansainvälisestä sopimuksesta, niin kutsutusta Ottawan sopimuksesta. Viimeisin näistä maista on Suomi. 

Ilmoitukset irtautumisesta on tehty tilanteessa, jossa kansainväliset jännitteet ovat kasvaneet ja Euroopan turvallisuustilanne on merkittävästi muuttunut. Meneillään olevat konfliktit ovat vieneet hengen kymmeniltä tuhansilta ihmisiltä. 

ICRC, IFRC ja Punaisen Ristin kansalliset yhdistykset, myös Suomen Punainen Risti, ovat erittäin huolissaan valtioiden pyrkimyksistä irtautua sopimuksesta, joka on tehty sotien siviiliuhrien vähentämiseksi. Henkilömiinat vaarantavat siviilien hengen, sillä ne eivät valikoi uhrejaan. Yli 80 prosenttia henkilömiinojen uhreista on siviilejä, joista merkittävä osa on lapsia. Henkilömiinat räjähtävät riippumatta siitä, astuuko niiden päälle sotilas vai siviili.  Miinojen vaikutukset jatkuvat vuosia ja vuosikymmeniä taistelujen päätyttyä. 

Ottawan sopimus on tehokkaasti puuttunut niihin kohtuuttomiin humanitaarisiin seurauksiin, joita varten valtiot sen aikanaan laativat. Kun 1990-luvulla henkilömiinat tappoivat tai vammauttivat vuosittain yli 24 000 ihmistä, vuonna 2023 luku oli 833 (Landmine Monitor 2024). Henkilömiinojen tuotanto on lopetettu 40 valtiossa, ja yli 55 miljoonaa henkilömiinaa on tuhottu. 

Kenttäkokemus osoittaa, että osaa aseista ei voida käyttää sodan oikeussääntöjä kunnioittaen 

Sodan oikeussäännöt ovat olemassa nimenomaan sotia varten. Henkilömiinojen sotilaallinen hyöty ja merkitys taistelukentällä eivät ole muuttuneet vuodesta 1997, jolloin henkilömiinoja koskeva kieltosopimus hyväksyttiin. Myöskään niiden haitat eivät ole muuttuneet. 

Punainen Risti on toiminut sotien keskellä yli 150 vuotta. Tänä päivänä Punainen Risti toimii kaikissa maailman konflikteissa. Historian opetukset ovat selvät: henkilömiinojen käytöstä seuraa aina valtavia humanitaarisia seurauksia ja niitä on käytetty äärimmäisen harvoin tavalla, joka olisi sodan oikeussääntöjen mukaista. Jopa silloin, kun henkilömiinat on asetettu rintamalinjoille, ne Punaisen Ristin kenttäkokemuksen perusteella lopulta surmaavat ja vammauttavat juuri niitä ihmisiä, joita aseilla oli tarkoitus suojella. Viimein vuosia ja jopa vuosikymmeniä kestävästä miinojen raivaamisesta seuraa valtavia kuluja.  

Ottawan sopimus luotiin, sillä henkilömiinojen aiheuttamiin ongelmiin ei aikanaan onnistuttu tehokkaasti puuttumaan pelkillä käytön rajoituksia sisältävillä sopimuksilla. Näistä syistä henkilömiinojen käyttöön ei tule palata.  

Valtiot ovat rajoittaneet aseiden käyttöä humanitaarisista syistä  

Sodat aiheuttavat suunnatonta kärsimystä ja tuhoa. Inhimillisyyden turvaamiseksi valtiot ovat kuitenkin katsoneet tarpeelliseksi rajoittaa sodankäynnin tapoja. Aseita ei kielletä siksi, että ne olisivat täysin hyödyttömiä kaikissa tilanteissa, vaan siksi, että inhimillinen hinta niiden käytöstä olisi kohtuuton. Tästä syystä myös esimerkiksi kemialliset tai biologiset aseet on kielletty.  

Humanitaarisin perustein tehdystä sopimuksesta irtautuminen puhtaasti sotilaallisista syistä rapauttaa koko kansainvälistä humanitaarisen oikeuden järjestelmää.  

Sodassa kaikki keinot eivät ole sallittuja. Yhä jännitteisemmässä kansainvälisessä tilanteessa on aika vahvistaa, ei heikentää, sotaa varten tehtyjä sääntöjä ja sopimuksia. Viimeaikaiset konfliktit maailmalta osoittavat, että sodat aiheuttavat edelleen valtavaa kärsimystä ja tuhoa. Valtioiden tulee toimillaan vahvistaa siviilien suojelua ja irtisanoutua aseista, joiden inhimilliset seuraukset ovat siviileille kohtuuttomat. 

Valtiot ovat antaneet Punaiselle Ristille erityisen mandaatin auttaa ja suojella sodan uhreja sekä kehittää ja edistää sodankäyntiä koskevia kansainvälisiä sääntöjä eli kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Nämä tehtävät on kirjattu kansainvälisiin sopimuksiin. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden piiriin kuuluu myös henkilömiinat kieltävä Ottawan sopimus. 

Yllä oleva Suomen Punaisen Ristin tiedote pohjautuu vapaasti ICRC:n, IFRC:n ja Latvian, Liettuan, Norjan, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Viron Punaisten Ristien julkilausumaan, joka on luettavissa kokonaisuudessaan englanniksi alta: 

With too many wars raging and tensions rising, we must uphold international humanitarian law and the vision of a mine-free world

Joint statement by the International Committee of the Red Cross (ICRC), International Federation of the Red Cross and Red Crescent Societies (IFRC) and Denmark, Estonia, Finland, Norway, Latvia, Lithuania and Sweden National Red Cross Societies.

Year after year, the staggering human toll of anti-personnel mines is clear: over 80% of mine victims are civilians. To pretend otherwise is to deny this evidence. Anti-personnel mines cannot distinguish between a soldier and a child, and their effects persist long after conflicts end. Experiences from armed conflicts have time and again shown that the use of these weapons means a future where families trying to rebuild their lives, children going to school, and farmers plowing their fields will risk being killed and maimed for years, long after soldiers have gone home.

Recent announcements by several states in northern and central Europe on their decision to withdraw from the Anti-personnel Mine Ban Convention mark a dangerous setback for the protection of civilians in armed conflict. Citing a deteriorating security situation and military threats, these decisions come at a time of rising international tensions and armed conflicts, which have already claimed tens of thousands of lives.

History is clear and the indiscriminate effects of these weapons cannot be glossed over. Even when initially placed on frontlines, they inevitably kill and maim the very people they were meant to protect before they are eventually cleared at astronomical costs.

The Anti-personnel Mine Ban Convention comprehensively prohibits anti-personnel mines and provides vital protections for civilians in both armed conflict and post-conflict situations. States withdrawing from such treaties risk eroding life-saving protections and threaten decades of global efforts to eradicate these inhumane weapons. This is a step backward with devastating humanitarian consequences, exposing civilians to a lasting risk of death and injury.

International humanitarian law, including this convention, exists to protect people in the darkest times, based on the experience from war’s battlefields and their human costs. To adopt these rules in times of peace and to abandon them in times of war or increased tensions is to misunderstand their meaning entirely. To abandon them because the adversary does not respect them leads to a dangerous downward spiral, of which civilians will pay the price.

Their limited military utility has not changed since the Convention was adopted in 1997: whatever it may be, states agreed to ban these weapons, because some weapons are simply not acceptable.

Honouring humanitarian commitments is vital for protecting people caught up in armed conflict and serves the interest of all, regardless of the actions of others. Now is the time to uphold – not weaken – humanitarian norms. In times of great uncertainty and acute international tensions, we call on states to reinforce the stigma against weapons whose human cost is unacceptable. Over 80% of the world’s states are committed to a mine-free world, and this is the vision we must and will continue to work towards.

 Lisätietoja:  

Viestinnän asiantuntija Sari Häkkinen, Suomen Punainen Risti, p. 040 664 3236, sari.hakkinen@punainenristi.fi