Miltä tuntuu olla sosiopaatti?

Jo lapsena Patric tiesi olevansa erilainen ja huomasi muiden välttelevän häntä. Äitikin pelästyi, kun tytär ei surrut perheen koiran kuolemaa. Patric ei myöskään ymmärtänyt, miksi lyijykynän survaisu kaverin ohimoon oli väärin.  

Vuosien kuluessa Patricin käytös synkkeni: näpistykset vaihtuivat murtautumisiin, vainoamiseen ja hurjasteluun. Aikuisena hän ymmärsi olevansa sosiopaatti, ja psykologian opinnot vahvistivat diagnoosin. Sosiopatiaan ei ole hoitoa, ei edes toivoa normaalista elämästä. 

Rakastuminen oli Patricille suuri käännekohta: jos osaa rakastaa, ei ole hirviö. Silti synkät impulssit ja halu elää vakaata arkea käyvät hänessä jatkuvaa kamppailua.  

Hänen maailmanlaajuiseksi bestselleriksi kavunnut omaelämäkertansa Minä olen sosiopaatti on ravisteleva kurkistus sosiopaatin mieleen. Samalla se on myös toivoa antava rakkaustarina. 

“Olen valehtelija ja varas. Tunteeni ovat pinnallisia. Olen pääosin immuuni katumukselle ja syyllisyydentunteelle. Olen todella manipuloiva. En välitä siitä, mitä muut ajattelevat. Moraalit eivät kiinnosta minua. Oikeastaan mikään ei kiinnosta minua. Säännöt eivät vaikuta päätöksiini. Pystyn lähes mihin tahansa. Kuulostaako tutulta?” 

Minä olen sosiopaatti ilmestyy painettuna, e-kirjana sekä Emilia Howellsin lukemana äänikirjana. Teoksen on suomentanut Pinja Mikkonen.  

Pdf-vedokset, haastattelupyynnöt ja arvostelukappaleet: adele.couavoux@otava.fi