Eläkkeelle siirtyminen ei myöhenny tavoitteen mukaisesti ilman lisätoimia

Raportin mukaan vuoden 2005 sinänsä onnistuneessa eläkeuudistuksessa toteutettu varhaiseläkejärjestelmien ehtojen kiristäminen pidensi työuria, vanhuuseläkeiän ehtoihin tehdyt muutokset sen sijaan ei. Tämän jälkeen muuttunut kuva eliniän kasvun nopeudesta sekä kasvanut huoli julkisen talouden kestävyydestä korostavat reformin jatkamisen tarvetta.

Asiantuntijaryhmän arvion mukaan eläkkeelle siirtymisiän odote näyttäisi jäävän vuonna 2025 ilman uusia politiikkatoimia noin vuoden alhaisemmaksi kuin tavoitteeksi asetettu 62,4 vuotta. Tavoitteen saavuttaminen hillitsisi eläkemaksujen nousupainetta ja supistaisi julkisen talouden kestävyysvajetta.

25-vuotiaiden eläkkeelle siirtymisiän odote on kohonnut ennakoitua nopeammin. Vuonna 2012 se oli 60,9 vuotta. Tulevaisuutta ajatellen tapahtunut nousu antaa kehityksestä liian myönteisen kuvan. Työttömyyseläkkeen lakkauttaminen ja korvaaminen työttömyysturvan lisäpäivillä on vähentänyt eläkkeelle siirtymistä, mutta järjestely on lisännyt vastaavasti ikääntyneiden työttömyyttä eikä ole siksi pidentänyt työuria.

Työurien pituus vaikuttaa koko julkisen talouden kestävyysvajeeseen. Mitä varhaisempi on työstä poistumisikä, sitä pienempiä ovat kokonaistuotannon taso ja verokertymä. Liian lyhyet työurat lisäävät myös eläkeläisten pienituloisuutta.

Eläkeiän ja -tason muutokset ratkaisuksi eliniän pitenemiseen

Asiantuntijaryhmän käsityksen mukaan eläkejärjestelmän nykyiset sopeutumiskeinot eivät ole riittäviä suhteessa elinajanodotteen jatkuvaan kasvuun erityisesti työllisyysasteen ja vanhusväestön toimeentulon kannalta.

Eläkejärjestelmä voi sopeutua eliniän pidentymiseen korottamalla maksuja, heikentämällä eläkkeitä, muuttamalla työssä- ja eläkkeelläoloajan suhdetta tai näitä keinoja yhdistämällä. Raportissa on selvitetty keinojen vaikutuksia eläkkeiden riittävyyden, eläkkeiden kohdentumisen, eläkkeiden rahoituksen, työllisyyden ja julkisen talouden kestävyysvajeen näkökulmasta.

Raportin mukaan eläkkeiden tason, eläkeiän ja vakuutusmaksujen yhdistelmällä voidaan monipuolisimmin sopeutua pitenevään elinikään. Tällöin keinojen vaikutus vaihtelee painotuksen mukaan. Eläketason ja eläkeiän sopeuttamisen yhdistelmällä päästäisiin siihen, ettei voimistuva elinaikakerroin johda liian alhaisiin eläketasoihin eikä toisaalta pelkästään vanhuuseläkeikää korottava malli johda kohtuuttoman pitkän työuran vaatimukseen tai liiaksi kohoavaan eläkemenoon. Eläkeiän nouseminen siis mahdollistaisi elinaikakertoimen lieventämisen.

Korkeampi vanhuuseläkeikäraja pidentäisi työuraa suhteessa eläkkeellä oloaikaan. Toimiakseen tämä edellyttäisi muiden työvoimasta poistumisreittien kuten työttömyysputken ja osa-aikaeläkkeen käytön rajoittamista. Jos työttömyysputki ja osa-aikaeläke säilytetään nykymuodossaan, vanhuuseläkeiän nosto saattaa jopa lyhentää työuria.

Eläketasoa voidaan sopeuttaa eliniän kasvuun elinaikakertoimella tai muuttamalla eläkkeen karttumaprosentteja, palkkakerrointa tai eläkeindeksejä. Elinaikakerroin on ollut käytössä vuodesta 2010. Jos keskimääräinen elinaika pitenee, elinaikakerroin alentaa kuukausieläkettä, jolleivät työurat pitene riittävästi. Elinaikakertoimen vaikutuksesta eläkkeelle siirtymisen ajankohtaan ei vielä ole luotettavaa tietoa.

Raportin mukaan eläkemaksuja nostamalla voidaan vähentää tulojen ja menojen epätasapainoa, mutta tällöin työnteon kannustavuus saattaa kärsiä ja verojen korotusvara pienentyä, mikä haittaisi hyvinvointipalvelujen rahoitusta. Pitkällä aikavälillä maksujen korotus ei siten ole ensisijainen tapa sopeutua elinajanodotteen kasvuun.

Eläkkeelle siirtymisen joustavuus syytä säilyttää

Raportissa kerrotaan Ruotsissa ehdotetusta ns. viite-eläkeiästä. Sillä tavoitellaan eläkkeelle siirtymistä ohjaavan normin rakentamista joustavaan järjestelmään. Suomenkin eläkejärjestelmässä voitaisiin korostaa eri-ikäisiä koskevaa ikäluokkakohtaista eläkeikää, johon asti työskenteleminen korvaisi elinaikakertoimen vaikutuksen.

Eläkkeelle siirtymisen joustavuutta pidetään raportissa tärkeänä. Siinä olisi otettava huomioon ihmisten erilaiset työmarkkina-asemat. Tämän takia olisi tarpeen tutkia myös mallia, jossa nykyisen kannustinkarttuman sijasta eläkkeen myöhemmästä nostamisesta saisi erillisen hyvityksen. Vastaavasti ennen vanhuuseläkeikää nostettuun eläkkeeseen kohdistettaisiin varhennusvähennys. Ansiotyö kartuttaisi eläkettä normaalin karttuman mukaisesti. Tällaiseen järjestelmään voisi kytkeytyä luontevasti myös kustannusneutraali, joustava osa-aikaeläke.

Suomen eläkejärjestelmän sopeutuminen eliniän kasvuun -raportti on työmarkkinajärjestöjen sopima osa vuoden 2017 eläkeuudistuksen valmistelua. Taustaraportissa on kuvattu eläketurvan nykyinen tilanne ja uudistustarpeet. Erityisesti on arvioitu vuoden 2005 eläkeuudistuksen vaikutusta ja lisätoimien tarpeellisuutta sen turvaamiseksi, että eläkejärjestelmä pysyy taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävänä.

Työryhmä ei ole tehnyt eläkepoliittisia linjauksia, koska niiden tekeminen kuuluu eläkeuudistuksen varsinaisten valmistelijoiden tehtäviin.

Raportti on luettavissa verkossa www.etk.fi/julkaisut.

Lisätietoja:
ylijohtaja Jukka Pekkarinen, asiantuntijatyöryhmän puheenjohtaja, puh. 029 533 0169