Köyhyys jakaa kansaa ja on entistä pysyvämpää

Tutkija Ilpo Suoniemi tarkasteli köyhyyden dynamiikkaa vuosina 1995–2008 Eläketurvakeskuksen ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen yhteisessä tutkimuksessa. Köyhyyden dynamiikka kuvaa sitä, miten ihmiset siirtyvät tuloluokista toisiin ja kuinka pitkään he viipyvät köyhyysrajan alapuolella. Köyhyysraja on tutkimuksessa määritelty 60 prosenttiin mediaanitulosta.

Köyhyyden syitä on tärkeä tunnistaa

Tutkimuksen tavoitteena oli täsmentää köyhyyden dynamiikkaan vaikuttavia tekijöitä ja köyhyyden pitkittymisen syitä. Tieto on tärkeää, jotta yhteiskunta voisi torjua köyhyyttä oikeilla politiikkatoimilla.

Suoniemen tutkimuksessa todettiin, että köyhyys itsessään lisää riskiä olla köyhä jatkossakin. Tällainen riippuvuus kasvaa iän myötä. Perheasemassa tapahtuva äkillinen muutos – puolison kuolema tai ero – heikentää merkittävästi pienituloisten palkansaajien ja eläkeläisten toimeentuloa. Ikääntyneiden on muita vaikeampi enää muuttaa tilannettaan tältä osin.

Lisäksi pitkät köyhyysjaksot kasautuvat henkilöille, joilla on erityinen köyhyysalttius. Korkeasti koulutetuilla ja työssäkäyvillä on matalampi köyhyysriski kuin perusasteen suorittaneilla, työttömillä ja eläkeläisillä. Ero eri väestöryhmien välillä on kasvanut eli köyhyysriski jakautuu aiempaa epätasaisemmin. Tällä on huomattava köyhyysriskiä kasvattava ja köyhyysjaksoja pitkittävä vaikutus.

Osa köyhyyden pysyvyyden kasvusta selittyy sillä, että tarkastellulla ajanjaksolla tulonsiirrot jäivät jälkeen ansiokehityksestä.

Köyhyyden dynamiikka Suomessa 1995–2008, Ilpo Suoniemi, Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 1/2013.

Lisätietoja:

Tutkimuskoordinaattori Ilpo Suoniemi, Palkansaajien tutkimuslaitos, puh. 09 2535 7342, ilpo.suoniemi@labour.fi

Johtaja Mikko Kautto, ETK, puh. 029 411 2112, mikko.kautto@etk.fi