Ilmastonmuutos haastaa vesistösäännöstelyä Teuronjoen ja Puujoen alueella

Kuluneen kevään vesitilanne oli haastava. Sekä Teuronjoella, sen latvoilla, että Puujoella on kärsitty pitkälle alkukesään tulvakorkeuksiin nousseesta vedenpinnasta. Viljelyksessä olevia peltoja on ollut veden alla pitkälle alkukesään ja myös omaisuusvahinkoja on sattunut. Esimerkiksi Kärkölän Lappilaan muodostuneella tulvajärvellä kevään toukotyöt ovat viivästyneet poikkeuksellisen paljon.

Hämeen ELY-keskuksen koollekutsuma yhteistyöryhmä on ryhtynyt selvittämään, miten poikkeuksellisiin vesivuosiin pystytään jatkossa varautumaan paremmin. Säännöstelykysymyksiin keskittyvän yhteistyöryhmän tarkoituksena on tarkastella säännöstelyn kehittämismahdollisuuksia. Päämääränä on sovittaa yhteen eri käyttäjäryhmien tavoitteita.

Yksi selitys runsaalle vesimäärälle oli poikkeuksellisen luminen talvi. Lammin Pääjärven vedenkorkeutta laskettiin reippaasti helmi-maaliskuussa, jotta järveen saatiin tilaa kevään sulamisvesille. Sulamisvesien keräämisellä Pääjärveen helpotetaan alapuolisten vesistöjen, Teuronjoen ja Puujoen tulvatilannetta. Tällä hetkellä vedenkorkeudet ovat lämpimien ja kuivien säiden ansiosta laskusuuntaiset.

Teuronjoen ja Puujoen alue on säännöstelty vesistöalue

Luvanvaraisella säännöstelyllä pyritään vähentämään tulvien aiheuttamia haittoja sekä parantamaan vesistöjen virkistyskäyttömahdollisuuksia. Säännöstelyä toteutetaan käytännössä patojen avulla, jolloin vettä voidaan joko varastoida tai juoksuttaa yläpuolisesta vesistöstä. Ilmastonmuutoksen myötä vuosikymmeniä sitten annetut säännöstelyluvat eivät välttämättä ole enää toimivia 2020-luvun ilmasto-olosuhteissa. Ilmastonmuutoksen myötä muun muassa talvitulvien on arvioitu yleistyvän lumi- ja jääpeitteisen vuodenajan harvinaistuessa. Vuosittaiset vaihtelut ovat jatkossa suuria.

Muuttuviin vesitilanteisiin varautuminen edellyttää parempaa ennakointia. Säännöstelijä voi hyödyntää muun muassa sää- ja vesitilanne-ennusteita ja -varoituksia. Ennusteet laaditaan mallinuksen avulla, joka perustuu sekä ajallisesti että paikallisesti kattavaan vedenkorkeuden ja virtaaman mittausverkostoon. Tiedonvaihto säännöstelijän, ELY-keskuksen vesilain valvojien ja vesistömallijärjestelmän ylläpitäjän ja kehittäjän (Suomen ympäristökeskus) kanssa on keskeistä.

Vaikka säännöstely toimisi hyvin, sen mahdollisuudet vaikuttaa vedenkorkeuksiin ja virtaamiin ovat lopulta rajalliset. Muita keinoja ovat esimerkiksi erilaisten luonnollisten sekä rakennettujen vedenpidätysalueiden hyödyntäminen ja uoman luontaisen mutkittelun palauttaminen. Vettä pidättävien alueiden avulla vettä pystytään varastoimaan, kun veden määrä muussa vesistössä uhkaa nousta haittaaviin tulvakorkeuksiin. Tulvatasanteilla ja laskeutusaltailla on lisäksi myönteisiä vaikutuksia vesistöihin kohdistuvan ravinnekuormituksen pidättäjinä sekä eroosiohaittojen ehkäisyssä. Teuronjoen ja Puujoen alue on osa noin parin sadan kilometrin mittaista Kokemäenjoen vesistöaluetta. Vedenmäärän ja -laatua parantavat toimet yläjuoksulla vaikuttavat pitkälle Porin edustalle ja Selkämerelle asti.

Hämeen ELY-keskuksen koollekutsuma yhteistyöryhmä kokoontui ensi kertaa kesäkuun alkupuolella. Jatkotoimenpiteinä ryhmä päätti verkkopohjaisen kyselyn toteuttamisesta Teuronjoen ja Puujoen valuma-alueella.