Inkluusio on ihmisoikeus, muistuttaa lapsiasiavaltuutettu

Vammaisten ja eri tavoin toimintarajoitteisten lasten osallistumisen lisääminen ja heidän näkemystensä kuuleminen on ajankohtainen teema niin Suomessa kuin kansainvälisesti. Aihe on ajankohtainen myös lapsiasiavaltuutetun työssä. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen muistuttaa siitä, että inkluusio on ihmisoikeus.

Kaikilla lapsilla on oikeus osallistua yhteiskunnan toimintaan ja kuulua sen eri yhteisöihin sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin erilleen esimerkiksi toimintarajoitteiden vuoksi. Tätä periaatetta kutsutaan inkluusioksi. Inkluusiolla tarkoitetaan joukkoon kuulumista ja osallistumista, vastakohtana syrjinnälle ja ulossulkemiselle. Koulutuksessa oppilaalla on inkluusioperiaatteen mukaisesti oikeus saada erityistä ja tarvittavaa tukea oppimiseensa yhdessä muiden oppilaiden kanssa lähikoulussaan.

Yhteiskunta pitää suunnitella yhdenvertaiseksi

Lapsiasianeuvottelukunta käsitteli inkluusiota kokouksessaan 10.5. Lapsiasianeuvottelukunnassa ministeriöt, virastot, järjestöt ja tutkimustahot pohtivat lapsen oikeuksien ajankohtaisia kysymyksiä monialaisesti. Lapsiasianeuvottelukunta kuuli asiantuntija-alustuksia inkluusion teemaan liittyen. Professori emeritus Jouni Välijärvi avasi kasvatustieteen tutkimustuloksia inkluusion toteutumisesta kouluissa. Johtava rehtori Anne Vierelä Oppimis- ja ohjauskeskus Valterista kertoi koulujen ja kuntien tukemisesta lähikouluperiaatteen toteutumisessa.

Asiantuntija Mikko Joronen Ihmisoikeuskeskuksesta alusti inkluusion oikeusperustaisuudesta. Inkluusio on ihmisoikeuskysymys, jossa ensisijaista on yksilöllinen tuki ja kohtuullinen mukauttaminen. Kansainvälisessä tarkastelussa on havaittu, että inkluusion esteitä koulutuksessa ovat resurssien ja tuen puute, puutteet opettajakoulutuksessa, tiedon puute, oikeussuojakeinojen puute sekä kulttuuriset ja asenteelliset esteet.

Lapsiasianeuvottelukunnan mukaan inkluusion tulisi näkyä koulutuksen lisäksi lapsille ja nuorille tärkeisiin yhteisöihin kuulumisessa, sosiaalisissa suhteissa, palveluissa ja mahdollisuuksien tasa-arvossa.

– Pohjalla on kysymys siitä, mitä ajattelemme ihmisistä ja ihmisyydestä. Saman verran kaikille ei ole yhtä paljon kaikille. Yhdenvertaisuutta on sen ymmärtäminen, että osa tarvitsee enemmän tukea, toteaa lapsiasianeuvottelukunnan jäsen, Kirkkohallituksen kasvatus- ja perheasioiden johtaja Jarmo Kokkonen.

Toinen lapsiasianeuvottelukunnan jäsen, johtaja Mirella Huttunen Suomen UNICEF ry:stä huomauttaa, että inkluusio toteutuu paremmin, kun sitä ei käsitellä irrallisena ongelmana vaan se on sisällytetty rakenteellisiin kysymyksiin kuten yhdenvertaisuuden johdonmukaiseen edistämiseen koko kunnan toiminnassa.

– Lapsilla tulisi olla mahdollisuus myös vapaa-ajan viettoon ja harrastamiseen yhdessä. Esimerkiksi henkilökohtaista avustajaa voi tarvita, jotta voi osallistua samaan vapaa-ajan toimintaan kuin muutkin lapset: leikkiä, tavata kavereita, hengailla kaupungilla, pelata jalkapalloa, käydä kokkikerhossa tai uimassa. Vammaiset lapset ovat tuoneet esiin halunsa elää kuten muutkin lapset, Mirella Huttunen muistuttaa.

Päätöksenteko lapsen edun näkökulmasta

Koulutuksessa erityistä tukea tarvitsevan oppilaan tai opiskelijan kohdalla päätös hänelle parhaasta opetusryhmästä ja erityisen tuen muodoista tulisi aina tehdä yksilöllisesti ja lapsen edun ensisijaisuuden näkökulmasta. Lapsen oma mielipide on selvitettävä, kun tehdään päätöksiä lapsen asioista. Lasten kokemusten mukaan päätöksiä tehdään liian usein aikuisten kesken ikään kuin lasten päiden yli, lapsen näkemystä kuulematta. Inkluusioperiaate ei sulje pois esimerkiksi pienopetusryhmiä osana keinovalikoimaa.

– Inkluusio on ihmisoikeus. Sen esteitä tulee jatkuvasti esiin. Aina kyse ei ole rahan puutteesta, vaan ongelmia voi olla myös tiedossa tai asenteissa. Lasten mukaan yksinkertainen tapa vahvistaa inkluusiota yhteisössä on huolehtia, että aikuiset kohtelevat lapsia ja toisiaan kunnioittaen, ihan tervehtimisen tavoista alkaen. Hyvää kohtelua täytyy edellyttää myös toisilta lapsilta, lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen korostaa.

* * * * * 

Att öka delaktigheten av barn med olika funktionsnedsättningar och att höra deras åsikter är ett aktuellt tema både i Finland och internationellt. Temat är aktuellt också i barnombudsmannens arbete. Barnombudsmannen Elina Pekkarinen vill påminna om att inklusion är en mänsklig rättighet.

Alla barn har rätt att delta i samhället och tillhöra dess olika samfund i stället för att de skulle hållas avskilda från dem till exempel på grund av funktionsnedsättningar. Denna princip kallas för inklusion. Med inklusion avses grupptillhörighet och delaktighet, som motsats till diskriminering och uteslutande. Inom undervisningen har eleverna enligt inklusionsprincipen rätt att få särskilt stöd som de behöver i sitt lärande tillsammans med andra elever på sin närskola.

Samhället ska planeras för likabehandling

Barnombudsmannadelegationen behandlade inklusion vid sitt möte 10.5. I barnombudsmannadelegationen behandlar ministerier, ämbetsverk, organisationer och forskningsaktörer aktuella frågor som gäller barnets rättigheter tvärsektoriellt. Barnombudsmannadelegationen hörde sakkunnigpresentationer om inklusionstemat. Professor emeritus Jouni Välijärvi berättade om pedagogikens forskningsrön om inklusion i skolorna. Ledande rektor Anne Vierelä från Valteri center för lärande och kompetens berättade om stöd till skolorna och kommunerna för genomförande av principen om närskola.

Sakkunnig Mikko Joronen från Människorättscentret berättade om rättighetsbasen av inklusion. Inklusion är en människorättsfråga där det viktigaste är individuellt stöd och rimliga anpassningar. Vid internationella granskningar har man observerat att hinder för inklusion inom utbildningen utgörs av bristen på resurser och stöd, bristerna i lärarutbildningen, bristen på kunskap, bristen på rättsmedel samt kulturella och attitydrelaterade hinder.

Enligt barnombudsmannadelegationen bör inklusion utöver utbildningen även avspeglas i tillhörigheten i samfund som är viktiga för barn och unga, de sociala relationerna, tjänsterna och jämlika möjligheter.

– Den grundläggande frågan är vad vi tänker om människor och mänsklighet. Lika för alla betyder inte samma för alla. Likabehandling innebär att man förstår att en del människor behöver mer stöd, konstaterar barnombudsmannadelegationens medlem, direktör av Kyrkostyrelsens verksamhetsavdelning Fostran och familjefrågor Jarmo Kokkonen.

En annan av barnombudsmannadelegationens medlemmar, direktör Mirella Huttunen vid Finlands UNICEF rf påpekar att inklusion genomförs bättre när den inte behandlas som ett separat problem, utan inkluderas i strukturella frågor såsom konsekvent främjande av likabehandling i all kommunal verksamhet.

– Barn bör också ha möjlighet att tillbringa sin fritid och delta i fritidsaktiviteter tillsammans. Man kan behöva till exempel sin personliga assistent så att man kan delta i samma fritidsaktiviteter som andra barn: att leka, att träffa kompisar, att hänga på stan, att spela fotboll, att delta i en matlagningsklubb eller att åka och bada. Barn med funktionsnedsättningar har framfört att de vill leva sitt liv på samma sätt som andra barn, påminner Mirella Huttunen.

Beslutsfattande ur perspektivet på barnets rättigheter

Inom utbildningen ska beslutet om den undervisningsgrupp och den form av särskilt stöd som är bäst för en elev eller studerande som behöver särskilt stöd bör alltid fattas individuellt och ur perspektivet på prioriteringen av barnets bästa. Barnets egen åsikt ska utredas när beslut fattas i frågor som berör barnet. Enligt barnens erfarenheter fattas beslut för ofta av de vuxna över huvudena av barnen utan att höra barnets åsikt. Inklusionsprincipen utesluter inte till exempel undervisning i små grupper som en av stödformerna.

– Inklusion är en mänsklig rättigheter. Det kommer hela tiden fram hinder för inklusion. Det är inte alltid fråga om brist på pengar, utan det kan även finnas problem med kunskapen eller attityderna. Barnen anser att ett enkelt sätt att stärka inklusionen i samfundet är att se till att de vuxna bemöter barnen och varandra med respekt, vilket börjar redan i hur man hälsar varandra. Ett gott bemötande ska förutsättas även av andra barn, betonar barnombudsmannen Elina Pekkarinen.