Kuolevan omaisella on oltava oikeus saattohoitovapaaseen

Työssäkäyvien oikeus saattohoitovapaaseen on ajankohtainen kysymys. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko vaatii saattohoitovapaata kirjattavaksi työehtosopimuksiin. Aikaisemmin sitä on ehdotettu lakiin kirjattavaksi kansalaisaloitteella. Viime aikoina aiheesta ovat kirjoittaneet ainakin Helsingin Sanomat (28.1.) sekä Kaleva (3.2.).

Läheisensä menettäneiden asiaa ajavien surujärjestöjen kanta asiaan on selvä: kuolevan omaisella on oltava oikeus saattohoitovapaaseen. Tämän oikeuden on oltava tasavertaisesti kaikkien saatavilla, ja siksi saattohoitovapaa ei saa aiheuttaa työntekijälle sellaisia taloudellisia kustannuksia, jotka saattaisivat estää oikeuden toteutumisen.

Tällä hetkellä työntekijät eivät ole tasavertaisessa asemassa läheisensä kuoleman edessä. Jotkut ovat saattohoidon aikana palkallisella sairauslomalla, mutta sen saaminen on kiinni työterveyden ja työnantajan tulkinnoista ja päätöksistä – eihän läheisen kuolema ole sairaus. Osa työntekijöistä saattaa saada työnantajaltaan palkallista vapaata, mutta monet ovat poissa palkattomalla vapaalla, vuorotteluvapaalla tai lomapäiviään käyttäen.

Mallia saattohoitovapaan järjestämisestä voisi ottaa esimerkiksi Ruotsista, jossa sairausvakuutuskassa maksaa työntekijälle 80% tämän normaalista palkasta saattohoitovapaan aikana.

Inhimillisessä ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa jokaisella on mahdollisuus olla läheisensä vierellä tämän kuoleman lähestyessä. Yhteiskunnan ja työnantajan osoittama ymmärrys ja välittäminen ovat myös tapa huolehtia työntekijän jaksamisesta ja tulevaisuuden työkyvystä. Kaikille on lopulta etua siitä, että läheisensä kuolemaa surevia tuetaan ja heidän tarpeisiinsa suhtaudutaan ymmärtäen.