Pääsiäisen esijuhla tuo kirkkoon virpovitsat - ja uusia jäseniä

Ortodoksinen kirkko viettää tulevana viikonloppuna pääsiäisen esijuhlaa. Lauantaina muistellaan Lasaruksen kuolleista herättämistä ja sunnuntaina Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin.

Vaikka palmusunnuntaita seuraava suuri viikko on vielä ankaraa paastoaikaa, tässä viikonlopussa maistuu jo aavistus pääsiäisen ilosta. Sen näkyvin merkki ovat kaikissa sateenkaaren väreissä hehkuvat virpovitsat.

Kristillisen virpomaperinteen juuret ulottuvat kauas. Jo 300-luvulta lähtien kirkkokansa on käyttänyt etelässä palmunoksia kulkueissa, joissa on muisteltu Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Pohjoisemmilla alueilla palmunoksien virkaa tekevät ensimmäisinä kevääseen heräävät oksat: pajuvitsat.

Virpovitsaksi valitaan mieluiten kaksi- tai kolmihaarainen pajunoksa, jossa on runsaasti pajunkissoja. Vitsan kaksi- tai kolmihaaraisuus muistuttavat Pyhästä Kolminaisuudesta tai Kristuksen kahdesta luonnosta: inhimillisestä ja jumalallisesta. 

Vitsojen koristeluun on olemassa monenlaisia tapoja, eikä yksikään niistä ole ainoa oikea. Entisaikaan kukkien tekijältä kysyttiin nykyistä enemmän mielikuvitusta: materiaaleina käytettiin esimerkiksi tätä tarkoitusta varten talteen laitettuja kangastilkkuja, karamellipapereita ja jopa sanomalehtipaperia. Vaikka materiaalit ovat vaihtuneet, koristelun kanssa nähdään edelleen huomattavasti vaivaa. Omaan käyttöön tarkoitettujen vitsojen lisäksi seurakunnissa koristellaan vitsoja myös kirkkokansalle jaettavaksi - näiden koristelemiseksi väsätään talkoilla satoja ja taas satoja kreppipaperiruusuja joka vuosi.

Lasaruksen lauantain iltana virpovitsat viedään kirkkoon siunattavaksi. Käyttöön ne pääsevät seuraavana aamuna, palmusunnuntaina.

Perinteisesti virpomaan on lähdetty jo aamulla ennen kirkkoon lähtöä, mutta nykyisin harvat ehtivät kierrostaan tekemään näin varhain.

On hyvän tavan mukaista virpoa vain perheenjäseniä, kummeja, ystäviä ja tuttavia. Ovelta ovelle kiertäminen ei kuulu ortodoksiseen perinteeseen niin kuin eivät trulliasutkaan.

Vitsan lisäksi virpoja tarvitsee myös virpomalorun. Se voi kuulua esimerkiksi näin: ”Virvon varvon vitsasella, tällä pajun oksasella Herramme Jeesuksen Kristuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoksi. Jumala sinua siunatkoon.”

Virpoja jättää virvottavalle taidokkaasti koristellun vitsan ja saa aikanaan virpomisesta pienen palkan. Palkka maksetaan vasta pääsiäisenä. Perinteinen virpopalkka on kananmuna, mutta ainakin lapsille on nykyisin tapana antaa virpopalkaksi suklaamuna tai joku muu pieni herkku.

Kirkosta tai virpojilta saadut virpovitsat sijoitetaan kotona ikonien koristeeksi. Ne voi laittaa ihailtavaksi myös vedettömään maljakkoon. Vitsoja säilytetään helatorstain aattoon, jonka jälkeen ne hävitetään polttamalla.

Pääsiäistä edeltävät lauantait, Lasaruksen lauantai (19.3.) ja Suuri lauantai (26.3.) ovat olleet myös perinteisiä kastepäiviä jo varhaiskirkon ajoista asti. Nykyisin ne ovat monissa seurakunnissa päiviä, joina kirkkoon liittymiseen valmistautuneet katekumeenit liitetään kirkon jäseniksi.

Ortodoksiseen kirkkoon liittyy Suomessa vuosittain noin 900 uutta jäsentä. Joinakin vuosina lähes 10 prosenttia tästä määrästä liitetään kirkkoon juuri näinä päivinä. 

Tänä vuonna Suomen ortodoksiseen kirkkoon liittyy pääsiäisen alla noin 70 uutta jäsentä - heistä valtaosa Helsingin seurakunnassa.