Pimiötaiteilijat esittäytyvät Vaasan taidehallissa 27.3.–23.4.2022

Khronos on kreikkalaisessa mytologiassa ajan henkilöitymä. Kreikkalais-roomalaisissa kuvissa hänet esitetään usein miehenä, joka kääntää eläinradan pyörää tai nielaisee omat lapsensa. Hän on ajan symboli, joka luo ja jälleen tuhoaa. Topos puolestaan merkitsee kreikaksi paikkaa, mutta on sittemmin kirjallisuudentutkimuksen terminä merkinnyt myös runokuvaa, metaforaa tai aihetta. Khronos & Topos -näyttely pohtii ajan ja paikan välistä latautunutta suhdetta valokuvan keinoin.

Näyttelyssä esillä olevat kuvat on tuotettu analogisia valokuvamenetelmiä käyttäen. Analogisessa valokuvassa tulee näkyväksi ajan ja paikan liitto, sillä analogisesti tuotettu kuva on koko valmistusprosessinsa ajan välttämättä osa materiaalista maailmaa. Fysiikan ja kemian yhteisvaikutuksesta syntyvä pimiökuva luo yhteyden paitsi taiteilijan ja materiaalin välille, myös valokuvataiteen historiaan. Valmis teos esittää tilassa kuvailevan huomion, jonka merkitys jää lopulta katsojan tulkittavaksi.

Khronos & Topos -näyttelyn taiteilijat Jenni Haili, Natalia Kopkina, Patrick Kuoppamäki, Katri Lassila ja Taru Samola lähestyvät aihetta kukin omasta näkökulmastaan käsin. Ryhmä on muodostunut Suomen pimiötaiteilijat ry:n aktiivisista taiteilijajäsenistä. Vuodesta 2018 lähtien he ovat järjestäneet yhdessä useita ryhmänäyttelyitä, mm. Tampereen Taiteilijaseuran Taidekeskus Mältinrannassa vuonna 2020 ja Helsingin Taiteilijaseuran HAA Galleriassa vuonna 2021.

Taiteilijat ovat paikalla sunnuntaina 27.3. klo 13-15 Vaasan taidehallissa. Näyttely on esillä 23.4.2022 saakka.

Luontomytologioita ja ajan maisemia

Jenni Hailin teos sarjasta Syntyjä syviä ammentaa aiheensa eri kansojen luontomytologioista. Tuonpuoleisella on oma topografiansa, jumalat asuvat vuorilla, haltijat metsässä tai vesistöissä. Oikeastaan kaikki keskeiset myyttiset tapahtumat ja toimijat ovat paikallistuneet luontoon. Teoksen kuvat on vedostettu 1860- ja 70-luvuilla laajasti käytössä olleella märkälevyferrotyyppimenetelmällä.

Natalia Kopkinan hopeagelatiinivedoksissa toistuvat kuvataiteen historiasta tutut tutkielmien ja luonnosten aiheet kuten alaston-, maisema- ja muotokuvatutkielmat. Kopkina aloitti kuvaamaan valokuvasarjaa Tutkielmia vuonna 2016 ollessaan taiteilijaresidenssissä Ranskassa. Lisäksi näyttelyssä on esillä Kopkinan käsintehtyjä taiteilijakirjoja.

Patrick Kuoppamäen teokset ovat saaneet inspiraationsa minimalistisista valokuvista sekä arkkitehtuurillisista konsepteista. Kyseiset teokset ovat varjostettu yksinkertaisilla menetelmillä ja kuva koostuu hetkittäisistä veistoksista, jotka tallentuvat valoherkälle paperille.

Katri Lassilan hopeagelatiinivedoksista koostuva kuvakokonaisuus Ajan maisemia keskittyy maiseman olemukseen ajasta irrallisena näkymänä. Kun Lassila kuvaa maisemaa, maiseman elementtejä tai maisemassa näkyviä olentoja, pyrkii hän kuvaamaan kohteensa siten, että lopullista kuvaa on vaikeaa sijoittaa mihinkään tiettyyn ajan hetkeen. Hän rajaa kuvista pois modernit elementit ja valikoi kuviin asioita ja ihmisiä, joiden olemus ei kerro tarkasti, mihin aikaan he oikeastaan kuuluvat. Kuvien apokroninen luonne, virtaaminen hetkien välillä, tarjoaa mahdollisuuden leikitellä valokuvan aikaan sidotulla luonteella ja esittää kohteet niin kuin ne olisivat menneisyyttä tai kenties osa aikaa, joka ei ole vielä tapahtunut.

Taru Samolalta on näyttelyssä esillä identiteettiä, naiseutta ja valtaa käsittelevä projekti Sivutuote, joka sai alkunsa muutama vuosi sitten, nimensä mukaisesti sivutuotteena. Sarjan teokset ovat syntyneet sattumien kautta, oikeiden osasten löytäessä toisensa. Kollaasimaisten valokuvateosten ja esineinstallaatioiden materiaalit ovat löytyneet muun muassa kirpputoreilta, roskalavoilta, kotialbumeista ja hylättyjen vedosten joukosta. Etäämmältä katsottuna ne kertovat osattomuudesta maskuliinisuuden vallitsemassa perhe- ja yhteiskuntakulttuurissa. Vuosituhannen vaihteessa naisen kehoon kasvettiin aina jonkun toisen kuin oman kontrollin ja halun läpivalaisussa.

Suomen Pimiötaiteilijat ry on vuonna 2016 perustettu yleishyödyllinen yhdistys, jonka tehtävänä on säilyttää ja kehittää pimiötyöskentelyn ja -taiteen perinteitä Suomessa. Yhdistys ylläpitää Helsingissä Vallilan taiteilijatalossa Mörk-nimistä ammattitasoista mustavalkopimiötä, joka on rakennettu Suomen kulttuurirahaston myöntämän apurahan turvin. Nykyisin yhdistys käsittää yli 90 jäsentä ja osallistuu aktiivisesti suomalaisen valokuvataiteen kentän toimintaan. Talvella 2022 yhdistys järjestää yhdessä Suomen valokuvataiteen museon kanssa kansainvälisen analogisen valokuvan festivaalin.

Vaasan taidehalliin avautuva näyttely on Vaasan kaupungin kulttuuri- ja kirjastopalveluiden koordinoima.