Suomen ympäristökeskus

Rehevöityminen ja kuluminen uhkaavat uhanalaisia hiekkarantoja – rantaluonnon hoitoon panostettava

Jaa

Hiekkarannat ovat lajirikas, mutta uhanalainen luontotyyppi. Hiekkarantoja uhkaavat vesien ja rantojen rehevöityminen ja umpeenkasvu sekä toisaalta voimakas virkistyskäytöstä johtuva kulutus. Ilmastonmuutoksesta johtuva meren pinnan nousu muuttaa hiekkarantoja etenkin Suomenlahdella. Rantaluonnon säilyminen tuleekin huomioida maankäytön suunnittelussa ja hiekkarantoja on kunnostettava.

Luonnontilainen hiekkaranta
Luonnontilainen hiekkaranta Pohjois-Savossa. Kuva: Terhi Ryttäri Terhi Ryttäri

Suomen ympäristökeskus (Syke) ja Pohjois-Savon ELY-keskus

Suomen ympäristökeskus (Syke) selvitti Suomen hiekkarantojen esiintymistä sekä luonnontilaan vaikuttavia tekijöitä ja uhkia. Täysin luonnontilaisia hiekkarantoja on jäljellä vain vähän. Itämeren hiekkarannat on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja järvien hiekka- ja hietarannat vaarantuneeksi luontotyypiksi koko maassa ja Etelä-Suomessa peräti erittäin uhanalaiseksi. Luonnontilaiset hiekkarannat ovatkin uuden luonnonsuojelulain mukaisesti suojeltava luontotyyppi.

Järvien säännöstely ja vesien rehevöityminen johtavat rantojen umpeenkasvuun

Umpeenkasvun syyt ovat moninaiset. Järvien säännöstely pienentää tulvahuippuja ja säännöstellyillä järvillä hiekkarannat ovatkin usein luontaista kapeampia. Vesien rehevöityminen ja tummuminen, rantojen ruovikoituminen, pelto- ja metsäojitukset sekä muut pistemäiset kuormituslähteet aiheuttavat kasvillisuuden umpeenkasvua rannoilla. 

”Vedenlaadultaan erinomaisessakin tilassa olevalta järveltä voi löytyä umpeenkasvaneita hiekkarantoja – usein syynä on jokin paikallinen kuormituslähde, kuten ravinteita vesistöön kuljettava oja”, sanoo luonnonhoidon asiantuntija Rasmus Rudnäs Pohjois-Savon ELY-keskuksesta. 

Umpeenkasvua lisää myös se, että rantoja ei enää juurikaan laidunneta. Myös siltapenkereet ja aallonmurtajat voivat aiheuttaa välillisesti umpeenkasvua, kun vesien virtaukset, tuulet ja aallokot heikkenevät.

Hiekkarannoilla umpeenkasvu lähtee usein käyntiin siten, että ruovikko ja levämassat kertyvät rannoille ja peittävät hiekan. Maatuvalle kasvimassalle juurtuu monivuotista kasvillisuutta, puita ja pensaita, ja hiekkaranta saattaa hävitä kokonaan. 

Umpeenkasvun vaikutuksia voidaan hoitaa ruovikkoa niittämällä, pensaikkoa ja puiden taimia raivaamalla ja kuorimalla hiekkarannan päälle kertynyttä orgaanista materiaalia pois.  ”Hiekkarantojen kunnostus ja hoito on kustannustehokasta etenkin alueilla, joilla umpeenkasvun juurisyihin päästään puuttumaan. Itämeren hiekkarannoilla leviävää haitallista vieraslajia kurtturuusua on onnistuttu torjumaan monin paikoin”, sanoo vanhempi tutkija Terhi Ryttäri Sykestä.

null
Umpeenkasvanut hiekkaranta Puumalassa. Kuva: Terhi Ryttäri

Virkistyskäyttö aiheuttaa kulumista

Hiekkarannat ovat suosittuja virkistysalueita. Vilkkaimmilla hiekkarannoilla kuluminen voi johtaa kasvillisuuden ja eläimistön häviämiseen. Esimerkiksi rantaviivassa, lähellä vesirajaa hiekan sisällä elävät kaivautujakovakuoriaiset eivät kestä jatkuvaa tallaamista. Uimarantakäytössä olevien hiekkarantojen toistuva lanaaminen estää luontaisen kasvillisuuden kehittymisen. 

Virkistyskäytössä olevilla hiekkarannoilla liikkumista voidaan rajata ja keskittää kulkua ohjaavilla rakenteilla niin, että lajisto voi säilyä rantojen reuna-alueilla.

null
Kulunut hiekkaranta Muuratsalossa. Kuva: Terhi Ryttäri

Ilmastonmuutos uhkaa hiekkarantoja 

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa monin tavoin rantaluontoon niin sisävesillä kuin rannikolla. Runsastuvat talvisateet lisäävät ravinteiden valuntaa vesistöihin ja edesauttavat siten rehevöitymistä. Vesien lämpeneminen ja tummuminen vaikuttavat eliölajistoon. Jäätalvien lyheneminen, jääkannen oheneminen ja jopa yleistyvä jäätymättömyys lisäävät umpeenkasvua, kun keväiset rantavoimat eivät höylää rantoja puhtaiksi.

Ilmaston lämpenemisen seurauksena valtamerten pinta nousee. Tämä tulee näkymään Suomen rannikolla etenkin Suomenlahdella, jossa maankohoaminen on vähäistä. Suomenlahden hiekkarantojen pinta-alasta pysyvästi meriveden pinnan alle olisi ennusteiden mukaan jäämässä noin viidennes alhaisimmassa (2,6 asteen), noin kolmannes keskimmäisessä (4,5 asteen) ja lähes puolet korkeimmassa (8,5 asteen) päästöskenaariossa. 

”Rannikon luontotyyppien ja suojelualueiden mahdollisuuksia levittäytyä korvaaville alueille on selvitettävä ja siihen on varauduttava maankäytön suunnittelussa”, muistuttaa Ryttäri.

Hiekkarannat tärkeä elinympäristö monelle lajille

Syken selvityksen perusteella Suomessa on noin 5000 hehtaaria hiekkarantoja, joista lähes puolet on merenrannoilla, vajaa kolmannes pohjoisten jokien rannoilla ja neljännes järvien rannoilla. Eniten hiekkarantoja on Pohjanmaan rannikolla ja Lapin suurten jokien varsilla.

Hiekkarannat ovat rantaniittyjen ohella rantaluontomme monimuotoisin ja lajirikkain luontotyyppi. Erityisesti merenrantojen hiekkarannoilla lajisto on monipuolista ja erikoistunutta. Itämeren hiekkarannat ovatkin tärkein ja ensisijainen elinympäristö 230 eliölajille, joista huomattavan osan muodostavat erilaiset hyönteiset ja kasvit. 

Suomen ympäristökeskuksen RantaPutte-hankkeessa selvitettiin Suomen hiekkarantojen esiintymistä, ominaisuuksia, luonnontilaan vaikuttavia tekijöitä ja uhkia. Hanke oli osa ympäristöministeriön rahoittamaa puutteellisesti tunnettujen lajien ja luontotyyppien tutkimusohjelmaa vuosina 2021–2022.

Pohjois-Savon ELY-keskuksessa on valmistumassa sisävesien hiekkarantojen kunnostusopas ympäristöministeriön Helmi/Helppi-hankkeen tuella.

Avainsanat

Yhteyshenkilöt

-vanhempi tutkija, ryhmäpäällikkö Terhi Ryttäri, Suomen ympäristökeskus (Syke), puh. 0295 251 585, etunimi.sukunimi@syke.fi

-luonnonhoidon asiantuntija Rasmus Rudnäs, Pohjois-Savon ELY-keskus, puh. 0295 026 818, etunimi.sukunimi@ely-keskus.fi (5.9. klo 12.00 alkaen)

Mediapalvelu Suomen ympäristökeskuksessa

Suomen ympäristökeskuksen mediapalvelu välittää tietoa ympäristökeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta, auttaa toimittajia löytämään asiantuntijoita haastateltaviksi ja tarjoaa valokuvia median käyttöön.

Yhteydenottoihin vastaavat viestintäasiantuntijat. Palvelemme arkisin klo 9-16.

Puh:029 525 1072syke_ajankohtaiset@syke.fi

Kuvat

Luonnontilainen hiekkaranta Pohjois-Savossa. Kuva: Terhi Ryttäri
Luonnontilainen hiekkaranta Pohjois-Savossa. Kuva: Terhi Ryttäri
Lataa
Umpeenkasvanut hiekkaranta Puumalassa. Kuva: Terhi Ryttäri
Umpeenkasvanut hiekkaranta Puumalassa. Kuva: Terhi Ryttäri
Lataa
Kulunut hiekkaranta Muuratsalossa. Kuva: Terhi Ryttäri.
Kulunut hiekkaranta Muuratsalossa. Kuva: Terhi Ryttäri.
Lataa
Kulunut hiekkaranta Pohjois-Savon Nilakassa. Kuva: Terhi Ryttäri
Kulunut hiekkaranta Pohjois-Savon Nilakassa. Kuva: Terhi Ryttäri
Lataa
Kaivautujakuoriaisten jälkiä hiekkaranalla. Kuva: Terhi Ryttäri
Kaivautujakuoriaisten jälkiä hiekkaranalla. Kuva: Terhi Ryttäri
Lataa

Linkit

On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta koko yhteiskunnan läpileikkaavaan kestävyysmurrokseen. Suomen ympäristökeskus (Syke) vaikuttaa tutkimuksella, tiedolla ja palveluilla kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Suomen ympäristökeskus on valtion tutkimuslaitos, jossa työskentelee noin 700 asiantuntijaa ja tutkijaa Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Suomen ympäristökeskus

Väitös: Pahamaineiset sinilevälajit hyödyntävät kevätkukinnan jälkeistä fosfaattia oletettua vähemmän19.11.2024 08:30:00 EET | Tiedote

Rihmamaiset sinilevälajit, joista osa on myrkyllisiä, hyödyntävät kevätkukinnasta jäljelle jäävää fosfaattia oletettua vähemmän. Tähän tulokseen päädyttiin Mari Vanharannan väitöskirjassa, joka tarkastetaan 22.11.2024. Väitöskirjassa tutkittiin kevätkukinnan jälkeisen planktonyhteisön kykyä hyödyntää ylijäämäistä fosfaattia. Ylijäämäisen fosfaatin ja sinileväkukintojen välisen yhteyden ymmärtäminen on tärkeää sinileväkukintojen riskiarvioiden laatimisessa ja Itämeren rehevöitymisongelman hallitsemisessa.

Fosforläckaget från jordbruket kan minskas med hjälp av strukturkalk och jordförbättringsfiber som uppkommer som biprodukter i industrin14.11.2024 07:50:00 EET | Pressmeddelande

Användning av strukturkalk och jordförbättringsfiber som jordförbättringsmedel minskade erosion från åkrarna enligt en färsk studie. Därmed minskade också belastningen av fosfor på hav, sjöar och vattendrag. Belastningen från tillrinningsområdet minskade med omkring tio procent. På enstaka åkrar sjönk fosforhalterna i vattnet som rinner ut via täckdikena med upp till 70 procent. Strukturkalk och jordförbättringsfiber förbättrar markens struktur, vilket minskar läckaget från åkrarna till vattendragen. Studien visade också att skörden kan bli bättre. Effekterna av jordförbättringsmedel undersöktes för första gången för stora tillrinningsområden på över 100 hektar.

Maatalouden fosforikuormaa vesiin voidaan vähentää teollisuuden sivutuotteina syntyvillä rakennekalkilla ja ravinnekuidulla14.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote

Rakennekalkin tai ravinnekuidun käyttö pellolla maanparannusaineena vähensi uuden tutkimuksen mukaan kiintoaineen kulkeutumista pelloilta ja siten myös kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin kuormitusta vesiin. Fosforikuorma valuma-alueelta väheni noin kymmenen prosenttia. Yksittäisillä pelloilla salaojavesien fosforipitoisuudet laskivat jopa 70 prosenttia. Rakennekalkki ja ravinnekuitu parantavat maan rakennetta, jolloin huuhtouma pelloilta vesiin vähenee. Tutkimus osoitti myös sadon paranemista. Maanparannusaineiden vaikutuksia vesistökuormitukseen tutkittiin ensimmäistä kertaa laajoilla, yli 100 hehtaarin valuma-alueilla.

Policy Brief: Limiting sulphate load of wastewaters calls for environmental quality standards7.11.2024 07:55:00 EET | Press release

The clean energy transition and the green transition are bringing mining and battery technology industries to Finland. As a result, sulphate discharges into inland waters and the Baltic Sea will increase. Sulphate also has beneficial effects in water bodies, and it is not currently classified as a harmful substance. However, a high local load may adversely affect aquatic organisms, especially in lakes with a naturally low sulphate concentration. In its new Policy Brief, the Finnish Environment Institute issues recommendations for reducing the harmful effects of the sulphate load in wastewaters.

Politiikkasuositus: Jätevesien sulfaattikuorman rajoittamiseksi tarvitaan ympäristönlaatunormit7.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote

Siirtyminen puhtaaseen energiaan ja vihreä siirtymä ovat tuomassa Suomeen kaivostoimintaa ja akkuteknologiateollisuutta. Tämän seurauksena jätevesien sulfaattikuorma sisävesiin ja Itämereen kasvaa. Sulfaatilla on vesistöissä myös hyödyllisiä vaikutuksia, eikä sulfaattia nykyisin luokitella haitalliseksi aineeksi. Suuri paikallinen kuorma voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti vesieliöstöön etenkin järvissä, joissa sulfaattia on niukasti. Suomen ympäristökeskuksen uusi Policy Brief -julkaisu antaa suosituksia jätevesien sulfaattikuorman haittojen vähentämiseksi.

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
World GlobeA line styled icon from Orion Icon Library.HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye