SDP:n Tuula Väätäinen: Vihreä siirtymä tarvitsee tuulivoimaa – kansalaisia on kuunneltava entistä tarkemmin

Suomen tuulivoimakapasiteetti kaksinkertaistuu kolmessa vuodessa, jos kaikki suunnitteilla olevat hankkeet toteutuvat. Toiminnassa olevia tuulivoimaloita on jo 1 393 kappaletta. Tarvitsemme uusiutuvaa sähköä tulevina vuosina valtavasti lisää kasvattamaan Suomen energiaomavaraisuutta sekä vastaamaan Suomen ilmastotavoitteisiin. Edullinen uusiutuva sähkö on vetovoimatekijä, kun teollisuuslaitokset etsivät sijoituspaikkoja. Monet kunnat ovat innostuneet tuulivoimasta, sillä se tuo verotuloja ja maanvuokratuloja kuntaan sekä etenkin rakennusvaiheessa työpaikkoja. 

Tuulivoima on kilpailukykyinen vaihtoehto, joka rakentuu nopeasti. Tuulivoimaa on ollut käytössä jo pitkään ja tietoa sen vaikutuksista ihmisiin on myös runsaasti saatavilla. Melurajoja kunnioittava tuulivoima on turvallista ja usein hyväksyttyä monilla alueilla. 

Tuulivoimaa suunnitellaan ja rakennetaan koko ajan myös uusille alueille ja monelle tuulivoiman lähellä asuminen on tuntematon ja pelottava asia. On välttämätöntä, että tuulivoimayhtiöt tekevät kaikkensa, jotta alueilla asuvat ihmiset saavat tietoa hankkeista jo varhaisessa suunnittelu vaiheessa ja etenkin niiden vaikutuksista asuinympäristöönsä. Moni on muuttanut maaseudulle rauhan ja hiljaisuuden perässä. Lähelle suunniteltu tuulipuisto voi tuntua ylitsepääsemättömältä asialta. Hyvä vuorovaikutus alueen asukkaiden kanssa on tästä syystä ensiarvoisen tärkeää.

Tuulivoimalla on käytössä tiukat melurajat. Suomessa tuulivoimaloiden äänitasoja säännellään ääniohjearvoilla, jotka valtioneuvosto antoi syksyllä 2015. Ohjearvoasetus linjaa, että tuulivoimaloiden ääni ei saa pysyvän tai vapaa-ajan asutuksen ulkoalueilla ylittää yöllä 40 dB(A) ja päivällä 45 dB(A) rajaa. Tuulivoimaloiden äänen mittaaminen ja mallintaminen tehdään aina ympäristöministeriön laatimien äänen mallinnus- ja mittausohjeiden (YM 2014) mukaan. Tuulivoimalan juurella vallitseva äänen voimakkuus on noin 60 desibeliä, mikä vastaa normaalin puheäänen tai esimerkiksi pyykinpesukoneen äänen voimakkuutta. Tuulivoimaloiden osalta kaikkein keskeisin meluntorjuntakeino on riittävä etäisyys tuulivoimalan ja asutuksen sekä muiden melulle herkkien kohteiden välillä. Suomessa voimalat sijoitetaan aina niin kauas asutuksesta, että yöajan ääniohjearvot (40 dB(A)) alittuvat asuinrakennusten pihamaalla.

Suurten tuulivoimaloiden rankentaminen perustuu Suomessa lähtökohtaisesti aina maankäyttö- ja rakennuslain mukaiseen kaavoitukseen. Tämä edellyttää aina rakennuslupaa tai toimenpidelupaa. Teollisen kokoluokan voimalat tarvitsevat aina rakennusluvan. Kaavojen ja lupien tarve riippuu alueen kaavatilanteesta, tuulivoimaloiden sijaintipaikan ja sen ympäristön ominaisuuksista sekä hankkeen koosta. 

Kunnilla on kaavoitusmonopoli alueillaan ja kaavassa kunta voi osoittaa ne alueet, joille tuulivoimaa voi rakentaa ja ne alueet, joille sitä ei saa rakentaa. Myös kaavan valmistelussa kuntalaisia on kuultava useissa eri vaiheissa. Kaavasta päättävät kuntavaaleissa valitut poliitikot. Kaava ei voi aiheuttaa sen ulkopuolelle kohtuutonta haittaa. Jos kaava aiheuttaa kohtuutonta haittaa sen ulkopuolelle, on kaava virheellinen.

Maaseutumaisten kuntien vetovoima voi olla rauhan ja hiljaisuuden vaaliminen ja tällöin kunnan kannattaa kaavassa osoittaa ne alueet, joilla melua tuottava elinkeinotoiminta on rajoitettua tai kiellettyä. Näin ihmiset voivat luottaa siihen, että rauhalliselta alueelta ostettu kiinteistö myös säilyy sellaisena. 

Tuulivoiman alueellisiin vaikutuksiin voidaan ja pitää vaikuttaa tuulivoimaloiden sijoittamisen huolellisella suunnittelulla. Paikallisille asukkaille on annettava mahdollisuus tuoda huolensa esiin. Esimerkiksi radio- tai tv-signaalin heikentymiseen liittyvät tapaukset ovat usein ratkaistavissa tuulivoimatoimijalle kohtuullisin kustannuksin.

Tuulivoiman rakentamisen sääntely on tiukentumassa edelleen, kun ympäristöministeriö valmistelee parhaillaan tuulivoimarakentamisen suunnitteluohjeen uudistamista ja sen yhteydessä tuulivoimaloista aiheutuvalle välkkeelle, eli voimalan varjosta johtuvalle valon ja varjon vaihtelulle asutuksen pihamaalla, annetaan kansalliset ohjearvot.  Tämä on tarpeellinen päivitys ohjeistukseen, sillä voimaloiden koon kasvaessa voimaloiden varjo ulottuu yhä kauemmaksi voimaloista. Jatkossa mahdollisesti välke määrittää etäisyyden asutuksesta eikä enää melu.   

Pidän oikeudenmukaisena että, kiinteistönomistajilla olisi mahdollisuus hakea korvausta tuulivoimayhtiöiltä niissä tapauksissa, joissa kiinteistö jää yli 45 dB(A) alueen sisäpuolelle