Suomen Taideakatemian kuvataidepalkinnon ehdokkaat ovat Taneli Rautiainen, Katarina Reuter ja Vappu Rossi

Kullakin palkintoehdokkaista on kiinnostava, omaperäinen ja erottuva tyyli, ja he saavat taiteellaan oman äänensä kuuluviin. Palkintoehdokkaat ovat jo vakiinnuttaneet asemansa taidekentässä, mutta myös heidän uusin taiteellinen tuotantonsa ansaitsee saada näkyvyyttä ja tunnustusta. Palkinto myönnetään hyvässä luomisvireessä olevalle taiteilijalle, jonka teoksilla on myös kansainvälistä kiinnostavuutta.

Taidepalkinto muodostuu 25.000 euron rahapalkinnosta sekä oikeudesta pitää näyttely EMMA - Espoon modernin taiteen museossa vuonna 2023. Näyttelyn yhteydessä julkaistaan EMMAn kustantama taiteilijakirja. Espoon kaupunki tukee taidepalkintoa taloudellisesti.

Palkintoehdokkaat valitsivat ja palkinnonsaajasta päättää Suomen taideakatemian asettama palkintolautakunta, johon kuuluvat tänä vuonna Taideakatemian puheenjohtaja, mediatieteen professori Mauri Ylä-Kotola, taidegraafikko Johanna Pihlajamaa, taidemaalari Erno Enkenberg, EMMAn museonjohtaja Pilvi Kalhama sekä Espoon kaupungin kulttuurijohtaja Susanna Tommila. Palkinnon saaja julkaistaan EMMAssa 15.6.2022. Edellisen palkinnon sai kuvanveistäjä Aaron Heino.

Taidehistorian emeritusprofessori Altti Kuusamo ja Kuvataideakatemian professori Juha-Heikki Tihinen kuvailevat palkintoehdokkaita seuraavasti:

”Taneli Rautiainen työskentelee tilallisesti ja luo yleisölle yllätyksiä, joissa arkinen outoutuu ja maailma näyttäytyy muokattuna. Kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta valmistunut taiteilija työstää niin kuvanveiston perinteeseen linkittyviä materiaalisia objekteja kuin aineettomampia taideteoksia, jotka voivat esimerkiksi luoda vaikutelman kesäisestä ukkosmyrskystä tai ympärikiertyvistä valonsäteistä. - - Taiteilija luo kokemuksellisia tilanteita. Rautiaisen taideteokset rakentuvat tilallisesti, mutta hänen teoksiensa tarkoitus ei ole sulautua tilaan, vaan myös haastaa sitä. - - Hän onnistuu luomaan teoksillaan niin vieraannuttavia kokemuksia ja dystopiaa, mutta myös runollisia ja metafyysisiä tiloja, joissa syntyy uusia ajatuksia ja oivalluksia. Hänen teoksensa ovat poikkeuksetta taidetta, jotka vaikuttavat ajatteluumme, mutta eivät jätä emotionaalisesti kylmäksi. Tässä suhteessa hän osoittaa sen, miten käsitetaiteen ja minimalismin perinteestä nousevan taide voi olla myös tunteikasta, hauskaa ja oivaltavaa. On kuin hänen teoksensa todistaisivat kerta toisensa jälkeen: ihmettelen, siis olen.” - Prof. Juha-Heikki Tihinen

”Muuntuakseen kuvataide tarvitsee aika ajoin ravintoa kuvataiteen ulkopuolelta. Hieman samalla tavalla kuin Friedrich Nietzsche totesi filosofiasta: se ”kehittyy” vain filosofian ulkopuolelta käsin. Kuvataide tarvitsee myös ajoittaista paluuta eksaktiuteen, kuitenkin eri teitä kuin aiemmin. Juuri tämä paluu tarkkuuteen on alue, jossa Katarina Reuter on väläyttänyt katsojille uusia kokemisen alueita Norjan vuoristokuvista ja sään ilmiöistä pieneliöiden maailmaan ja lähiympäristön fantasiallisiin yksityiskohtiin. - - Vaikka luonto on Reuterille jatkuva haaste, siihen kohdistuva mimesis valloittaa todellisuutta aina uusin mimesiksestä vieroittavin menetelmin. Luonto muuttuu kulttuuriksi jo sitä tarkastelevan katseen voimasta. - - Viime vuosina Reuter on keskittynyt maalaamaan hänelle tärkeällä tarkalla otteella lähiympäristön marginaalisen elämän mahdollisuuksia. Juuri nämä yllättävät sivujuonet ovat muuttaneet muotoaan viimeaikaisissa maalauksissa: saman perspektiivisen maisemanäkymän sisällä ilmiöiden laatu- ja kokoluokan ja vaihtelut ovat asettuneet näennäisen rauhallisesti samaan kuvaan. Kuitenkin kun katsoo tarkemmin, huomaa fantasian ilkikurisen läsnäolon, joka nostaakin näkymän realiteettitason – filigraanisten ilmiöiden säestyksellä – aivan uuteen ymmärrettävyyteen: kodikkaasta nousee esiin pieniä epämukavuusalueita ja tasapainottomia yksityiskohtia. Viimeaikaisten maalausten kiinnostavin anti piilee ”niin tavallisissa” ikkunanäkymissä.” - Prof. emer. Altti Kuusamo

”Kuvataiteilija Vappu Rossi piirtää silloinkin, kun hän tekee sen videoiden tai maalausten muodossa. Piirtäminen on taiteilijalle hänen työskentelynsä perusta. Rossin teosten äärellä on helppo ymmärtää piirtämisen perustavanlaatuisuus ja sen kriittisyys. Kriittisyys on tässä yhteydessä perustavanlaatuista filosofista pohdiskelua, joka tapahtuu piirtämisenä kehollisena ja periaatteellisena haltuunottona. Rossin teoksien perusteella on mahdollista ymmärtää uudenlaisia näkökulmia läsnä- ja poissaolon teemoista ja jäljen jättämisestä. - - Rossi kertoo olevansa kiinnostunut liikkumaan ei-esittävän ja esittävän välimaastossa, ja tarkemmin ottaen siellä, mistä esittävä alkaa. Näkyviin tulevat ja sitten katoavat animaatiot tai piirustusperformanssit kiehtovatkin laajaa yleisöä. - - Rossin praksis tekee näkyväksi piirtämistä perustaitona ja käytännöllisfilosofisena ajatteluna. Piirtäminen kertoo ajattelusta aistimellisena ilmaisuna, jonka välityksellä maailman voi ottaa haltuunsa ja tehdä sen perusteella oman tulkintansa. Viivat ja taiteilijan termein pigmentistä muodostuvat ”mykyt” kertovat representaatioiden avulla, mutta puhuvat myös siitä mikä jää näkymättömiin. Vappu Rossin piirrostaide on perinteen ja nykyhetken seurustelua monimediaalisen piirtämisen muodossa.” - Prof. Juha-Heikki Tihinen