Suomen ympäristökeskus: Kotitalouksien hiilijalanjäljen pienentäminen puoleen on mahdollista
Suomen ympäristökeskus tutki yhdessä Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa, minkälaisilla ohjauskeinoilla tai niiden yhdistelmillä kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki saataisiin puolitettua vuoteen 2035 mennessä.
Vuonna 2022 käynnistyneessä tutkimuksessa tarkasteltiin suomalaisten kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljen kehittymistä vuoteen 2035 ilmasto- ja energiatoimia ja tuontituotteita koskevien tietojen pohjalta (tämä on niin sanottu perusura eli jo käynnissä oleva muutos). Tämän lisäksi tutkijat selvittivät, mitä uusia ohjauskeinoja tai ohjauskeinojen yhdistelmiä tarvitaan hiilijalanjäljen puolittamiseksi.
Tutkijoiden mukaan ilmastopolitiikan perusuran ja uusien ohjauskeinojen yhteisvaikutuksella kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki voitaisiin lähes puolittaa vuoden 2016 tasosta (45 Mt CO2-ekv.) vuoteen 2035 mennessä. Nämä hiilijalanjälkitulokset eivät kuitenkaan sisällä maankäyttösektorin päästöjä.
”Tutkimus osoittaa, että perusura eli jo käynnissä oleva muutos pienentäisi toteutuessaan kulutuksen hiilijalanjälkeä noin kolmanneksen. Ohjausta vahvistamalla on mahdollista aikaansaada lisää päästövähennyksiä ja yhdessä perusuran kanssa pienentää hiilijalanjälkeä noin puoleen vuosien 2016 ja 2035 välillä. Vaikka arvioihin sisältyy paljon epävarmuuksia, tunnistimme kulutuksen näkökulmasta alueita, joilla hyvää kehitystä voitaisiin monin toimenpitein vahvistaa”, kehittämispäällikkö Ari Nissinen Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.
Hiilijalanjälki on pienentynyt 2000-luvulla
Suomalaisten kotitalouksien kulutuksen henkilöä kohden laskettu hiilijalanjälki on pienentynyt 2000-luvulla noin 14–15 hiilidioksidiekvivalenttitonnista (CO2-ekv.) noin kahdeksaan CO2-ekv.-tonniin, vaikka kotitalouksien kulutusmenot ovat samanaikaisesti kasvaneet.
Uusimmat mallinnustulokset näyttävät päästöjen laskevan trendin vuodesta 2003 vuoteen 2015, ja sen jälkeen päästökehitys on tasaantunut lukuun ottamatta Covid-pandemian ensimmäisen vuoden 2020 notkahdusta.
Konkreettisia keinoja päästöjen puolittamiseen
Asumisen ja liikenteen hiilijalanjälkeen vaikuttavia muutoksia, kuten energiajärjestelmän päästöjen pieneneminen ja liikenteen sähköistyminen, sisältyy jo päätettyihin ohjauskeinoihin. Asumisessa vähäpäästöisiin energialähteisiin siirtyminen ja kulutustapojen muutokset ovat avainasemassa. Liikenteen sähköistymisen lisäksi päästöjä voidaan vähentää kulkutapoihin ja liikkumistarpeeseen vaikuttamalla.
Perusura ei sisällä ruuan, muiden tavaroiden ja palveluiden kulutukseen vaikuttavia toimia. Ruokavalioiden muutosta kasvis- ja kalapainotteisemmaksi voidaan tukea monilla ruuan kulutusta, tarjontaa ja tuotantoa muuttavilla toimilla. Monipuoliset uudet keinot ovat tarpeen, koska yksittäisillä toimilla ei ole kovin suurta vaikusta.
Kestävyyskriteerien integrointi ravitsemussuosituksiin luo tarvittavaan tietopohjaa ruokavaliomuutoksille. Se tukee julkisia ruokapalveluita kestävän ruokavalion vakiinnuttamisessa. Elintarvikkeiden päästö- ja terveysperusteinen verotus on yksi eniten vaikuttavista keinoista tukea kulutuksen kestävyysmuutosta. Kauppa ja ravintolat voivat muokata ruuan tarjontaympäristöä mahdollistamaan kestävät valinnat.
Investoinnit uusiin kasvi- ja kalapainotteisiin arvoketjuihin uudistavat tuotantoa ja kulutusta samanaikaisesti.
Tavaroiden ja palveluiden kulutuksessa keskeisiä ovat ohjauskeinot, jotka parantavat tuotteiden pitkäikäisyyttä ja siten vähentävät tarvetta hankkia uusia tavaroita. Tämä edellyttää, että huolto- ja korjauspalveluja edistetään. Pidentämällä elektroniikan, tavaroiden ja vaatteiden käyttöikää päästöt vähenevät myös ulkomailla.
Suomalaisten kulutus synnyttää päästöjä ulkomailla
Kokonaisuudessaan suomalaisten kulutuksen hiilijalanjäljestä 46 prosenttia syntyi vuoden 2019 tietojen perusteella ulkomailla. Tavaroiden osalta ulkomailla syntyvä osuus on vielä korkeampi. Siksi tuotantoon on vaikutettava kansainvälisesti esimerkiksi aktiivisella osallistumisella EU-tason tuotepolitiikkaan.
”Vaikuttavinta on säädellä sitä, minkälaisia tuotteita saa tuoda markkinoille ja varmistaa, että vähähiilisimmät tuotteet ovat edullisimpia. Lisäksi kuluttajien toimintaedellytyksiä on vahvistettava esimerkiksi parantamalla vähähiilisten ratkaisujen löydettävyyttä ja helppokäyttöisyyttä” professori Eva Heiskanen Helsingin yliopiston Kuluttajatutkimuskeskuksesta sanoo.
Asiantuntijat arvioivat ohjauskeinoja myös hyväksyttävyyden ja oikeudenmukaisuuden kannalta
Uusien kulutuksen ohjauskeinojen arviointiin osallistui yli sata tutkijaa ja asiantuntijaa. Asiantuntijat ottivat kantaa muun muassa uusien ohjauskeinojen hyväksyttävyyteen ja toteutettavuuteen.
Asiantuntijat pitivät tukia ja tiedollista ohjausta kansalaisten näkökulmasta hyväksyttävämpinä kuin kieltoja ja rajoituksia, joita monet asiantuntijat pitivät kuitenkin tarpeellisina. Ohjauskeinojen yhdistelmillä ja toteutuksen suunnittelulla voidaan parantaa toimenpiteiden hyväksyttävyyttä. Tätä lisää myös mahdollisuus kokeilla uusia toimintatapoja ja tottua niihin.
”Esimerkiksi turvavyön käyttöä vastustettiin aikanaan, mutta nykyään sen käyttämistä pidetään itsestäänselvyytenä”, Heiskanen sanoo.
Tutkijat arvioivat uusia ohjauskeinoja myös oikeudellisesta näkökulmasta. Ohjauksen vahvistamiselle ei tunnistettu suuria esteitä. Niiden yksityiskohtaisessa suunnittelussa ja toteutuksessa olisi huomioitava esimerkiksi elinkeinojen näkökulmasta riittävät siirtymäajat. Kansalaisten ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta oikeus riittävään elintasoon on turvattava.
Uusien ohjauskeinojen kehittämisessä tulisi huomioida hyötyjen moninaisuus, eli esimerkiksi ruokavalio- ja liikkumismuutosten myönteiset vaikutukset sekä ilmastoon että terveyteen.
Kestävän kulutuksen ohjauskeinot (KULO) -hanke toteutettiin osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoimintaa (VN TEAS). Hankkeen päätavoitteena oli tunnistaa ja arvioida ohjauskeinoyhdistelmiä, joiden avulla voidaan tehokkaasti vähentää yksityisen kulutuksen ilmastopäästöjä vuoteen 2035 mennessä.
Tutkimusraportti ja Policy brief (Valtioneuvoston kanslia)
Liitteet
- Kotimaan ja tuonnin osuudet kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljestä eri tuoteryhmissä vuonna 2019 (graafi/kuva)
Lisätietoja
Johtava tutkija, kehittämispäällikkö Ari Nissinen, Suomen ympäristökeskus, puh. 029 525 1457, ari.nissinen@syke.fi (ilmastoratkaisut, kulutuksen päästövaikutukset)
Professori Eva Heiskanen, Helsingin yliopisto, puh. 050 321 0190, eva.heiskanen@helsinki.fi, (kestävä kulutus)
Apulaisprofessori Annukka Vainio, Helsingin yliopisto, puh. 029 415 8201. annukka.vainio@helsinki.fi, (sosiaaliset vaikutukset)
Tutkimuspäällikkö, erikoistutkija Merja Saarinen, Luonnonvarakeskus, puh. 029 532 6506, merja.saarinen@luke.fi (ruoka)
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Mediapalvelu Suomen ympäristökeskuksessa
Suomen ympäristökeskuksen mediapalvelu välittää tietoa ympäristökeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta, auttaa toimittajia löytämään asiantuntijoita haastateltaviksi ja tarjoaa valokuvia median käyttöön.
Yhteydenottoihin vastaavat viestintäasiantuntijat. Palvelemme arkisin klo 9-16.
Kuvat
On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta koko yhteiskunnan läpileikkaavaan kestävyysmurrokseen. Suomen ympäristökeskus (Syke) vaikuttaa tutkimuksella, tiedolla ja palveluilla kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Suomen ympäristökeskus on valtion tutkimuslaitos, jossa työskentelee noin 700 asiantuntijaa ja tutkijaa Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Suomen ympäristökeskus
Väitös: Pahamaineiset sinilevälajit hyödyntävät kevätkukinnan jälkeistä fosfaattia oletettua vähemmän19.11.2024 08:30:00 EET | Tiedote
Rihmamaiset sinilevälajit, joista osa on myrkyllisiä, hyödyntävät kevätkukinnasta jäljelle jäävää fosfaattia oletettua vähemmän. Tähän tulokseen päädyttiin Mari Vanharannan väitöskirjassa, joka tarkastetaan 22.11.2024. Väitöskirjassa tutkittiin kevätkukinnan jälkeisen planktonyhteisön kykyä hyödyntää ylijäämäistä fosfaattia. Ylijäämäisen fosfaatin ja sinileväkukintojen välisen yhteyden ymmärtäminen on tärkeää sinileväkukintojen riskiarvioiden laatimisessa ja Itämeren rehevöitymisongelman hallitsemisessa.
Fosforläckaget från jordbruket kan minskas med hjälp av strukturkalk och jordförbättringsfiber som uppkommer som biprodukter i industrin14.11.2024 07:50:00 EET | Pressmeddelande
Användning av strukturkalk och jordförbättringsfiber som jordförbättringsmedel minskade erosion från åkrarna enligt en färsk studie. Därmed minskade också belastningen av fosfor på hav, sjöar och vattendrag. Belastningen från tillrinningsområdet minskade med omkring tio procent. På enstaka åkrar sjönk fosforhalterna i vattnet som rinner ut via täckdikena med upp till 70 procent. Strukturkalk och jordförbättringsfiber förbättrar markens struktur, vilket minskar läckaget från åkrarna till vattendragen. Studien visade också att skörden kan bli bättre. Effekterna av jordförbättringsmedel undersöktes för första gången för stora tillrinningsområden på över 100 hektar.
Maatalouden fosforikuormaa vesiin voidaan vähentää teollisuuden sivutuotteina syntyvillä rakennekalkilla ja ravinnekuidulla14.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote
Rakennekalkin tai ravinnekuidun käyttö pellolla maanparannusaineena vähensi uuden tutkimuksen mukaan kiintoaineen kulkeutumista pelloilta ja siten myös kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin kuormitusta vesiin. Fosforikuorma valuma-alueelta väheni noin kymmenen prosenttia. Yksittäisillä pelloilla salaojavesien fosforipitoisuudet laskivat jopa 70 prosenttia. Rakennekalkki ja ravinnekuitu parantavat maan rakennetta, jolloin huuhtouma pelloilta vesiin vähenee. Tutkimus osoitti myös sadon paranemista. Maanparannusaineiden vaikutuksia vesistökuormitukseen tutkittiin ensimmäistä kertaa laajoilla, yli 100 hehtaarin valuma-alueilla.
Policy Brief: Limiting sulphate load of wastewaters calls for environmental quality standards7.11.2024 07:55:00 EET | Press release
The clean energy transition and the green transition are bringing mining and battery technology industries to Finland. As a result, sulphate discharges into inland waters and the Baltic Sea will increase. Sulphate also has beneficial effects in water bodies, and it is not currently classified as a harmful substance. However, a high local load may adversely affect aquatic organisms, especially in lakes with a naturally low sulphate concentration. In its new Policy Brief, the Finnish Environment Institute issues recommendations for reducing the harmful effects of the sulphate load in wastewaters.
Politiikkasuositus: Jätevesien sulfaattikuorman rajoittamiseksi tarvitaan ympäristönlaatunormit7.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote
Siirtyminen puhtaaseen energiaan ja vihreä siirtymä ovat tuomassa Suomeen kaivostoimintaa ja akkuteknologiateollisuutta. Tämän seurauksena jätevesien sulfaattikuorma sisävesiin ja Itämereen kasvaa. Sulfaatilla on vesistöissä myös hyödyllisiä vaikutuksia, eikä sulfaattia nykyisin luokitella haitalliseksi aineeksi. Suuri paikallinen kuorma voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti vesieliöstöön etenkin järvissä, joissa sulfaattia on niukasti. Suomen ympäristökeskuksen uusi Policy Brief -julkaisu antaa suosituksia jätevesien sulfaattikuorman haittojen vähentämiseksi.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme