Valtakunnallisen sinileväkatsauksen yhteenveto kesä–elokuu 2023: Sekä järvillä että merellä vaihteleva sinileväkesä
Kuluneena kesänä sinilevätilanne vaihteli sääolojen muutosten mukana. Sinileväkukinnat alkoivat voimistua juhannusta seuranneiden lämpimien säiden myötä. Havaintojen huippu saavutettiin järvillä ja rannikolla heinäkuun puolivälissä. Avomerellä sinileväkausi alkoi kesäkuun lopulla.
Tänä kesänä valtakunnalliseen sinileväseurantaan kuului sisävesillä noin 240 havaintopaikkaa, joista noin puolessa ei havaittu lainkaan sinileväkukintoja. Hieman sinilevää esiintyi ainakin yhtenä ajankohtana 95 havaintopaikalla, runsaasti levää 24:llä ja erittäin runsaasti 8 havaintopaikalla. Rannikkoalueiden noin 100 havaintopaikasta 44:llä havaittiin hieman, 18:lla runsaasti ja 2:lla erittäin runsaasti sinilevää. Lisäksi kuluneen kesän aikana kansalaisilta tuli Järvi-meriwikin ja Vesi.fi-palvelun kautta yli 2300 havaintoa, joista 70 prosentissa oli havaittu sinilevää.
Järvien ja Itämeren sinilevätilanne on vaihdellut kuluneen kesän aikana säätilan vaihtelujen mukaisesti. Viileähkö alkukesä hillitsi sinileväkukintojen muodostumista, ja tilanne oli pääosin ajankohdalle tyypillinen. Juhannuksen jälkeen sään ja vesien lämmetessä sinileväkukinnat voimistuivat, ja huippu saavutettiin heinäkuun puolivälissä. Heinäkuun puolivälin jälkeen tilanne pysytteli pääosin ajankohdalla tyypillisenä. Elokuun alkupuolella tuulinen ja epävakainen sää piti sinilevän sekoittuneena vesipatsaaseen. Voimakkaat tuulet sekoittivat sedimenttiin varastoituneita ravinteita uudelleen vesipatsaaseen, ja lisäksi voimakkaat sateet huuhtoivat valuma-alueelta ravinteita sinilevien käyttöön, jolloin elokuun loppupuolella tuulten tyynnyttyä sinilevien pintakukinnat lisääntyivät taas jonkin verran.
Sinileväkukintoja esiintyi kesän aikana runsasravinteisissa järvissä koko maassa. Itämeren rannikkoalueilla sinileväkukintoja esiintyi erityisesti eteläisellä ja lounaisella rannikkoalueella ja Saaristomerellä.
Lähes koko Suomenlahden avomerialueella havaittiin kesän 2023 aikana runsaasti sinilevää. Viime vuosiin verrattuna sinileväkausi alkoi Suomenlahdella viikkoa tavanomaista aiemmin. Läntisellä Suomenlahdella sinilevää havaittiin runsaimmin kesäkuun lopussa. Helsingistä itään Suomenlahden avomerialueella havaittiin sinilevää laajoilla alueilla kesäkuusta elokuulle saakka. Myös Ahvenanmerellä sinilevähavaintoja tehtiin jo kesäkuusta alkaen ja edelleen elokuun loppupuolella. Pääaltaan pohjoisosassa laajimmat sinileväesiintymät olivat kesäkuun lopussa. Selkämerellä oli laaja sinileväesiintymä heinäkuun alkupuolelta elokuun alkupuolelle.
Sinileväkukintojen riskiennuste toteutui
Kesäkuun alussa annettu sinileväkukintojen riskinarvio perustui talven ja kevään ravinnetilanteeseen. Fosforiravinteen saatavuus ennustettiin suureksi laajalla merialueella. Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella sinileväkukintojen esiintymisen riski arvioitiin korkeaksi ja myös Selkämerelle ennustettiin sinileväkukintoja. Kuluvan kesän kukintariski toteutui pitkälti ennusteen esittämillä alueilla.
Selkämerellä sinileväkukinnat ovat olleet viime vuosina runsaampia kuin mitä talven ravinnetilanne on ennustanut. Merenkurkun alueelta tehdyt sinilevähavainnot ovat myös lisääntyneet viime vuosina. Selkämeren happi- ja ravinnetilanteessa on tapahtunut muutoksia, jotka ovat voineet vaikuttaa sinilevälajistoon ja myös niiden kasvuun. Selkämeren ekosysteemissä tapahtuneiden muutosten osalta kaivataankin edelleen lisätietoa, mitä voisi hyödyntää sinileväkukintariskin ennustamisessa.
Itämeren pääaltaan ravinnetilanne suosii edelleen sinileväkukintojen esiintymistä suuressa osassa Itämerta. Erityisesti fosfori pitää kukintariskiä korkealla. Itämeren tilan kehityksestä ei yksittäisten vuosien sinileväkukintojen esiintymisen perusteella voi kuitenkaan vetää johtopäätöksiä, sillä niiden esiintymisen riskialueilla ratkaisee ennen kaikkea kesän sääolot.
SYKE seuraa sinilevien esiintymistä osana ympäristön tilan seurantaa
Suomen ympäristökeskus SYKE seuraa sinilevien esiintymistä osana ympäristön tilan seurantaa ja julkaisee kesä-elokuussa viikoittain yleiskatsauksen sinilevätilanteesta sisävesillä ja Suomen läheisillä merialueilla. Sinilevien havainnointi jatkuu syyskuun loppuun asti, mutta viikoittainen valtakunnallinen tiedotus päättyy elokuun lopussa.
Sinileväkukintojen tyypillinen esiintymisaika on kesä–heinäkuun vaihteesta elokuuhun. Loppukesällä viileät yöt yleensä madaltavat vesien pintalämpötiloja, mikä voi hillitä sinileväkukintojen esiintymistä. Myös valon määrän vähentyminen hillitsee sinilevien kasvua. Runsaitakin sinileväkukintoja voi esiintyä kuitenkin vielä syyskuussa ja heikohkoja kukintoja vielä loka–marraskuussa. Mikäli sinilevillä on käytettävissä riittävästi ravinteita, sinileväkukinta voi jatkua vielä jääpeitteenkin alla. Hajoavista sinileväsoluista vapautuva fykosyaniini-väripigmentti voi värjätä vettä ja rantoja sekä talvella jäärailoja turkoosiksi tai sinertäväksi, ja muodostaa turkoosia maalimaista massaa rannoille. Hajoavasta sinilevämassasta voi myös aiheutua epämiellyttävää hajua.
Valtakunnallista sinileväseurantaa on tehty vuodesta 1998 lähtien. SYKE tekee seurantaa yhteistyössä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY-keskukset) ja kunnallisten ympäristöviranomaisten kanssa. Myös Suomen Rotary on mukana sinileväseurannassa jo neljättä vuotta. Kansalaiset voivat osallistua seurantaan lähettämällä havaintojaan Havaintolähetti-sovelluksen kautta Järvi-meriwikiin tai vesi.fi-sivuston sinilevätilanteen karttapalvelun kautta.
Suomen läheisten merialueiden sinilevätilanteesta saatiin tietoa satelliittikuvista, Rajavartiolaitokselta, merentutkimusalus Arandalta, Utön ilmakehä- ja merihavaintoaseman sinilevien lajisto-, biomassa- ja pigmenttimittauksista sekä risteily- ja kauppalaivoilta, joihin on asennettu Alg@line-laitteisto. Ilmatieteen laitoksen meripalvelu toimitti ajankohtaista tietoa meriveden pintalämpötilasta. Sinilevälauttojen ajelehtimisennusteet laadittiin viikoittain SYKEn ja Ilmatieteen laitoksen meripalvelujen yhteistyönä. Tänä vuonna satelliittihavaintoja hyödynnettiin merialueiden lisäksi myös 62 järvialueella.
SYKE kiittää kaikkia sinilevähavainnointiin osallistuneita tahoja tärkeästä yhteistyöstä!
Valtakunnallinen levätiedotus
Kesän satelliittihavainnot löytyvät TARKKA-palvelusta
Utön ilmakehä- ja merihavaintoasema sekä Alg@line-seuranta
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Lisätietoja sinilevätilanteestaPuhelimitse klo 13–15
Itämeren tila: puh. 050 5693 297 tai yritysnumero 0295 251 314
Sisävedet: puh. 050 5734 347 tai yritysnumero 0295 251 326
Satelliittihavainnot: puh. 050 4707 576 tai yritysnumero 0295 251 329, s-posti: EOtuki@syke.fi
Tytti JuustiViestintäharjoittelija
Puh:0295 252 323etunimi.sukunimi@syke.fiEija JärvinenViestintäasiantuntija
Puh:0295 251 242etunimi.sukunimi@syke.fiKuvat
Linkit
On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta koko yhteiskunnan läpileikkaavaan kestävyysmurrokseen. Suomen ympäristökeskus (Syke) vaikuttaa tutkimuksella, tiedolla ja palveluilla kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Syke on tutkimuslaitos, jossa työskentelee 650 asiantuntijaa ja tutkijaa Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Suomen ympäristökeskus
Väitös: Pahamaineiset sinilevälajit hyödyntävät kevätkukinnan jälkeistä fosfaattia oletettua vähemmän19.11.2024 08:30:00 EET | Tiedote
Rihmamaiset sinilevälajit, joista osa on myrkyllisiä, hyödyntävät kevätkukinnasta jäljelle jäävää fosfaattia oletettua vähemmän. Tähän tulokseen päädyttiin Mari Vanharannan väitöskirjassa, joka tarkastetaan 22.11.2024. Väitöskirjassa tutkittiin kevätkukinnan jälkeisen planktonyhteisön kykyä hyödyntää ylijäämäistä fosfaattia. Ylijäämäisen fosfaatin ja sinileväkukintojen välisen yhteyden ymmärtäminen on tärkeää sinileväkukintojen riskiarvioiden laatimisessa ja Itämeren rehevöitymisongelman hallitsemisessa.
Fosforläckaget från jordbruket kan minskas med hjälp av strukturkalk och jordförbättringsfiber som uppkommer som biprodukter i industrin14.11.2024 07:50:00 EET | Pressmeddelande
Användning av strukturkalk och jordförbättringsfiber som jordförbättringsmedel minskade erosion från åkrarna enligt en färsk studie. Därmed minskade också belastningen av fosfor på hav, sjöar och vattendrag. Belastningen från tillrinningsområdet minskade med omkring tio procent. På enstaka åkrar sjönk fosforhalterna i vattnet som rinner ut via täckdikena med upp till 70 procent. Strukturkalk och jordförbättringsfiber förbättrar markens struktur, vilket minskar läckaget från åkrarna till vattendragen. Studien visade också att skörden kan bli bättre. Effekterna av jordförbättringsmedel undersöktes för första gången för stora tillrinningsområden på över 100 hektar.
Maatalouden fosforikuormaa vesiin voidaan vähentää teollisuuden sivutuotteina syntyvillä rakennekalkilla ja ravinnekuidulla14.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote
Rakennekalkin tai ravinnekuidun käyttö pellolla maanparannusaineena vähensi uuden tutkimuksen mukaan kiintoaineen kulkeutumista pelloilta ja siten myös kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin kuormitusta vesiin. Fosforikuorma valuma-alueelta väheni noin kymmenen prosenttia. Yksittäisillä pelloilla salaojavesien fosforipitoisuudet laskivat jopa 70 prosenttia. Rakennekalkki ja ravinnekuitu parantavat maan rakennetta, jolloin huuhtouma pelloilta vesiin vähenee. Tutkimus osoitti myös sadon paranemista. Maanparannusaineiden vaikutuksia vesistökuormitukseen tutkittiin ensimmäistä kertaa laajoilla, yli 100 hehtaarin valuma-alueilla.
Policy Brief: Limiting sulphate load of wastewaters calls for environmental quality standards7.11.2024 07:55:00 EET | Press release
The clean energy transition and the green transition are bringing mining and battery technology industries to Finland. As a result, sulphate discharges into inland waters and the Baltic Sea will increase. Sulphate also has beneficial effects in water bodies, and it is not currently classified as a harmful substance. However, a high local load may adversely affect aquatic organisms, especially in lakes with a naturally low sulphate concentration. In its new Policy Brief, the Finnish Environment Institute issues recommendations for reducing the harmful effects of the sulphate load in wastewaters.
Politiikkasuositus: Jätevesien sulfaattikuorman rajoittamiseksi tarvitaan ympäristönlaatunormit7.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote
Siirtyminen puhtaaseen energiaan ja vihreä siirtymä ovat tuomassa Suomeen kaivostoimintaa ja akkuteknologiateollisuutta. Tämän seurauksena jätevesien sulfaattikuorma sisävesiin ja Itämereen kasvaa. Sulfaatilla on vesistöissä myös hyödyllisiä vaikutuksia, eikä sulfaattia nykyisin luokitella haitalliseksi aineeksi. Suuri paikallinen kuorma voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti vesieliöstöön etenkin järvissä, joissa sulfaattia on niukasti. Suomen ympäristökeskuksen uusi Policy Brief -julkaisu antaa suosituksia jätevesien sulfaattikuorman haittojen vähentämiseksi.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme