Viha on vaarallista: vuoden 2020 aikana on murhattu ainakin 350 transihmistä

Vapaa julkaistavaksi HETI
20.11.2020

Sisältö lyhyesti:
- Kansainvälistä transmuistopäivää vietetään 20.11. väkivaltaisesti kuolleiden transihmisten muistolle
- Transgender Europe -järjestön vuosiseurannan mukaan vuonna 2020 murhattiin ainakin 350 transihmistä, Suomesta uhreja oli 1.
- Suomen viranomaisten tulisi parantaa valmiuksiaan puuttua transihmisten kohtaamaan väkivaltaan ja häirintään sekä näiden ennaltaehkäisyyn.
- Syrjintä vaikuttaa monella tavalla transihmisten terveyteen ja turvallisuuteen. Tämä tulisi tunnistaa paremmin esimerkiksi tukipalveluissa. 
- Transihmisten asemaa korjaisi merkittävästi myös niin sanotun translain uudistus, joka ei ole vielä edennyt lainvalmisteluun

Transgender Europe on kerännyt tietoa koko maailmassa murhatuista transihmisistä vuodesta 2008 alkaen. Tänä aikana järjestölle on raportoitu 3664 uhria 75 eri maasta. Vuoden 2020 uhriluku oli 350 henkeä, 6 prosenttia enemmän kuin vuoden 2019 laskennassa. Tilasto perustuu raportointiin, joten uhreja on todennäköisesti vielä enemmän. Vuoden 2020 aikana murhatuiksi ilmoitetuista transihmisistä 343 oli transnaisia tai transfeminiinejä. Suurin osa ilmoitetuista murhista tapahtui Brasiliassa (152 tapausta), Meksikossa (57) ja Yhdysvalloissa (28). Uhrien joukossa on tänä vuonna valitettavasti myös suomalainen Essi Granlund, joka puukotettiin kesällä 2020.

Rikoksen kohteiksi joutuneiden tuki riittämätöntä

Järjestöt katsovat, että viranomaisten kyky ennaltaehkäistä ja puuttua transvihamieliseen väkivaltaan ja häirintään on Suomessa edelleen riittämätöntä. On tavallista, ettei transvihamielisen rikoksen kohteeksi joutunut ilmoita poliisille tapahtuneesta, koska ei usko ilmoituksen johtavan toimenpiteisiin tai edes saavansa asiallista kohtelua. Monen väkivallan uhreja tukevan tahon ymmärrys transihmisten erityistarpeista on viime vuosina parantunut, mutta kohderyhmä jää silti liian usein näkymättömäksi käytännön työssä.

“Viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta ja ennaltaehkäistä syrjintää. Esimerkiksi poliisin tulee varmistaa, että se osaa tunnistaa sukupuolivähemmistöihin kohdistuvia vihaan perustuvia rikoksia sekä kohdata esimerkiksi transukupuolisia ja ei-binäärejä asiakkaitaan kunnioittavasti. Poliisin tulisi lisäksi kuunnella aktiivisesti transtoimijoita luottamuksen vahvistamiseksi”, painottaa Setan puheenjohtaja Sakris Kupila.

“Essi Granlundin tapaus osoittaa, että Suomessa on saattanut aiemminkin tapahtua transtaustaisiin henkilöihin kohdistuvia henkirikoksia, jotka on sekä kirjattu että tiedotettu väärin ja joista siksi ei ole olemassa tietoa. Jos poliisin alkuperäistä linjaa olisi noudatettu, olisi tämäkin henkirikos käsitelty enemmistön edustajien välisenä tapauksena. Poliisilla on siis paljon tehtävää, jotta transtaustaiset uhrit tulevat kohdelluksi kunnioittavasti”, huomauttaa varapuheenjohtaja Julia Peltonen Trans ry:stä.

Vähemmistön vähemmistöihin kuuluneet uhrit olivat yliedustettuina Transgender Europen tilastoissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa neljä uhria viidestä kuului rodullistettuun vähemmistöön. 350:sta murhatusta uhrista 60 prosenttia teki seksityötä. Tällaiset erityiset haavoittuvuudet on ensiarvoisen tärkeä huomioida kaikessa sukupuolivähemmistöihin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä.

Väkivallalla ja syrjinnällä järkyttävät seuraukset

Transihmisten syrjintä ja transihmisiin kohdistuva väkivalta on ilmiö, jolla on murhien lisäksi muitakin vakavia seurauksia. Euroopan perusoikeusviraston kysely totesi toukokuussa 2020, että peräti 42 prosenttia suomalaisista transvastaajista oli kokenut sukupuolivähemmistöön kuulumisen perusteella häirintää viimeisen vuoden aikana. 51 prosenttia transsukupuolisista miehistä oli puolestaan kohdannut seksuaalista väkivaltaa, kertoi laaja yhdysvaltalaistutkimus vuonna 2015.

“Transihmisiin kohdistuva syrjintä vaikuttaa laajasti transihmisten terveyteen ja turvallisuudentunteeseen. Suoran syrjinnän lisäksi transihmisiin kohdistuu paljon epäasiallista kohtelua, kuten väärinsukupuolittamista, kyseenalaistamista ja vähättelyä. Tällaista rakenteellista syrjintää on edelleen paljon, esimerkiksi koulutuksen, terveydenhuollon ja työelämän piirissä”, toteaa Trasek ry:n puheenjohtaja Timja Shemeikka. “Pelko syrjityksi tulosta ja syrjintäalttius rajoittavat monen transihmisen elämää hyvin paljon.”

Suomen syrjintälainsäädäntö on kehittynyt hyvään suuntaan 2010-luvulla ja tasa-arvolaki kieltää syrjinnän sukupuoli-identiteetin sekä sukupuolen ilmaisun perusteella. “Viranomaisilla, koulutuksen järjestäjillä ja työnantajilla on velvollisuus ennaltaehkäistä syrjintää. Tämän toimeenpano on vielä kuitenkin hyvin puutteellista”, huomauttaa Transfeminiinit ry:n puheenjohtaja Tanja von Knorring. “Transihmisiä ja ei-binäärejä on tärkeä kuunnella heitä itseään koskevissa asioissa, mutta sukupuolivähemmistöjen ihmisoikeuksien tulisi olla tärkeitä kaikille.”

Transvihan vastaisessa toiminnassa tarvitaan myös cissukupuolisia eli heillä, jotka eivät kuulu sukupuolivähemmistöön. Esimerkiksi transihmisiä syrjivään puheeseen puuttuminen on konkreettinen teko, jolla enemmistö voi hyödyntää rakenteellista valtaansa sukupuolivähemmistöjen hyväksi.

Suomen translakiuudistus vähentäisi syrjintää

Syrjintä ja väkivalta eivät synny tyhjiössä. Lainsäädäntö ei pelkästään heijasta, vaan myös muokkaa yhteiskuntaa, jossa elämme. Translain uudistus vahvistaisi merkittävästi transihmisten oikeuksia. Uudistus on hallitusohjelmassa. Järjestöt ovat toistuvasti vaatineet asian edistämistä, viimeksi lokakuussa. Tuolloin julkistetun kannanoton allekirjoitti 75 järjestöä. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän helmikuussa julkistettu muistio antaa eväät uudistustyön etenemiselle: hidastelulle ei ole perusteita.

“Kyse on transihmisten ihmisoikeuksia loukkaavasta lainsäädännöstä, jonka poistamista ovat vaatineet sadat tuhannet ihmiset ympäri maailmaa, Taiwanista Iso-Britanniaan”, asiantuntija Pia Puu Oksanen Amnestyn Suomen osastosta toteaa. “Lailla tulee myös vahvistaa translasten ja -nuorten oikeuksia mahdollistamalla heille sukupuolen juridinen vahvistaminen. Muutoin uudistus ei täytä kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita”, jatkaa Oksanen.

Helsingissä 20.11.2020
DreamWear Club
Non-Binary Voices / Ei-Binäärisiä Ääniä -kollektiivi
Trans ry
Transfeminiinit ry
Trasek
Amnesty International Suomen osasto
Seta ry