Väitös: Eurooppalaiset yritykset ovat oikeushenkilöitä yleisen hyvän vuoksi, mutta oikeuksien rajat ovat epäselvät

"Yritykset eivät aina liputa solidaarisuuden, kestävyyden, osallisuuden ja eheyden puolesta, mikä on mielestäni yksi syy talousongelmiimme."
László Andor, EU-komissaari 2011

Finanssikriisistä ja sitä seuranneen talouskriisin päättymisestä tulee pian kymmenen vuotta. Talouskriisi oli vakavin lähes vuosisataan ja sen jäljet tuntuvat edelleen, kun Eurooppa kohtaa uusia haasteita koronaviruspandemian muodossa ja Venäjän hyökätessä Ukrainaan. Etenkin kriisien aikaan eurooppalaiset kysyvät: mikä on yritysten rooli tässä kaikessa? Miten yritykset vaikuttavat yhteiskunnassa?

Euroopan komission jäsenen László Andorin sanat osoittavat, miten yritysten rooli finanssi- ja talouskriisissä kyseenalaistettiin myös Euroopan unionin ylemmillä tasoilla. Tavallisten veronmaksajien maksaessa monin tavoin kriisin kustannuksia kysymys ei ollut ainoastaan liiketalouden legitimiteettikriisistä. Kysymys oli Euroopan unionin legitimiteettikriisistä.

Raskullan väitöstutkimus tarkastelee Euroopan unionin omaksumia toimenpiteitä, joilla pyrittiin vastaamaan finanssi- ja talouskriisin nostamiin ja sen pitkittämiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tutkimuksessaan Raskulla analysoi merkittävän määrän EU:ssa vuosina 2008–2014 omaksuttuja toimenpiteitä, joilla oli vaikutus yritysten oikeudelliseen valtaan ja oikeussuhteisiin.

Vaikka julkinen interventio oli merkittävää erityisesti finanssi- ja pankkisektorilla, Raskullan lopputulos on, etteivät toimenpiteet aiheuttaneet radikaaleja muutoksia yritysten oikeudelliseen asemaan. Yritysten oikeudelliset velvollisuudet suhteessa yksilöihin eivät esimerkiksi laajentuneet markkinasuhteiden ulkopuolisiin suhteisiin. Raskullan mukaan syyt tähän olivat käytännöllisiä eivätkä periaatteellisia. Yritysten suojeleminen sopimussuhteiden ulkopuolisista velvollisuuksilta perustui käsitykseen siitä, miten parhaiten päästään EU:n tavoitteisiin – ei yritysten itsemääräämisoikeuden suojelemiseen.

Siina Raskullan tutkimus tekee läpinäkyväksi perustavanlaatuisia oletuksia yritysten roolista ja vallasta. Yksi näistä on oletus yrityksistä autonomisina mutta viime kädessä keinotekoisina oikeushenkilöinä, jotka ovat julkisen vallan valtuuttamia ja oikeuttamia.

– Ajatus siitä, että yritysten tulee edistää yleistä hyvää, on sisällytetty EU:n oikeusperustaan, Raskulla toteaa. Hän suosittelee, että nämä perustavanlaatuiset oletukset tulisi tehdä näkyvämmäksi lainsäädännön tasolla.

Raskullan mielestä Eurooppa tarvitsee myös selkeämmän jaon luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeuksien välille.

– Kuten yrityksillä myös luonnollisilla henkilöillä on välineellinen rooli markkinataloudessa. Mutta toisin kuin yritykset, me nautimme oikeuksista myös talouselämän ulkopuolella. Mutta rajanveto siinä, milloin yksilöt toimivat osana markkinataloutta ja milloin osana kansalaisyhteiskuntaa ei ole riittävän selkeä EU-lainsäädännössä, Raskulla kuvaa.

Raskulla pyrkii tutkimuksessaan tarjoamaan oikeudellisia määritelmiä ja siten luomaan pohjaa yhteisymmärrykselle yritysten oikeudellisesta luonteesta Euroopan unionissa.

– Yritysten oikeudellisen luonteen ymmärtäminen on korvaamatonta käytäessä yhteiskunnallista keskustelua yritysten yhteiskunnallisen vallan ja vastuun rajoista. Tällainen keskustelu on tärkeää erityisesti kriisiaikana, oli kysymys sitten taloudellisesta kriisistä, pandemiasta tai sodasta. Mutta meiltä puuttuu yhteinen sanasto.

Raskullan mukaan tutkimuksella on myös sovelluksia pohdittaessa esimerkiksi automaattisten järjestelmien oikeudellista hallintaa ja keskusteltaessa tekoälyn oikeushenkilöllisyydestä. Hän odottaa innolla pääsevänsä jatkamaan tutkimustyötään.

Hallintotieteiden maisteri Siina Raskullan julkisoikeuden alaan kuuluva väitöskirja European Constitution of Corporations: Legal Personhood, Legal Power & Legal Governance of Corporate Entities in the European Union tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden tiedekunnassa perjantaina 10.6.2022 klo 12 alkaen (Pinni B1096, Kanslerinrinne 1). Vastaväittäjänä toimii professori Jukka Mähönen Helsingin yliopistosta. Kustoksena toimii professori Jukka Viljanen johtamisen ja talouden tiedekunnasta.