Luontopaneeli: Seuraava hallituskausi on kriittinen luontokadon pysäyttämiseksi

Suomen Luontopaneeli ehdottaa toimenpiteitä pitkäjänteisen ja johdonmukaisen luontopolitiikan aikaansaamiseksi, maa- ja metsätalouden sekä maan- ja vesienkäytön kestävyyden lisäämiseksi, globaalin vastuun kantamiseksi ja ylikulutuksen hillitsemiseksi. Luontopaneeli kannustaa päättäjiä ohjaamaan yhteiskuntaa kohti planetaarista hyvinvointia, jonka vallitessa ihmiset ja muu luonto voivat hyvin ja kukoistavat.

Suomen luonnon monimuotoisuus on uhattuna, vaikka Suomi on kansainvälisesti sitoutunut luontokadon pysäyttämiseen. Suomen 48 000 lajista vajaa puolet tunnetaan niin hyvin, että niiden uhanalaisuus on voitu arvioida. Arvioiduista lajeista uhanalaisia on 11,9 prosenttia, kun vastaava luku vuonna 2010 oli 10,5 prosenttia ja vuonna 2000 8,0 prosenttia. Suomen luontotyypeistä puolet, 48 prosenttia, on uhanalaisia ja keskimäärin 60 prosenttia luonnon tilasta on menetetty.

"Luontokato ja ilmastonmuutos ovat kaksi vakavinta ihmiskuntaa uhkaavaa ilmiötä, jotka on ratkaistava yhdessä. Maailmanlaajuinen reagointi covid-19-pandemiaan ja Venäjän sotatoimiin Ukrainassa ovat osoittaneet, että halutessaan päättäjät pystyvät nopeasti mittaviinkin toimiin", sanoo Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja Janne Kotiaho.

"Luontokadossa ei ole kyse vain ympäristöstä. Kyse on kestävästä kehityksestä, taloudesta, väestön hyvinvoinnista ja terveydestä sekä kansainvälisestä turvallisuudesta. Luontokatoa voidaan pitää myös ylisukupolvisena ihmisoikeuskysymyksenä", Kotiaho jatkaa.

Luonto tarvitsee tilaa voidakseen hyvin. Suojelupinta-ala niin globaalisti kuin Suomessakin on riittämätön ja yksittäiset suojelualueet ovat luonnon kannalta pääsääntöisesti liian pieniä ja kaukana toisistaan. Suomi on jo sitoutunut suojelualueiden lisäämiseen niin, että vuoteen 2030 mennessä oikeudellisen suojelun piirissä on vähintään 30 prosenttia sekä EU:n maa- että merialueista.

Luonto on erilaista paikasta riippuen, eikä sitä voi turvata suojelemalla alueita vain tietyllä maantieteellisellä alueella, kuten Pohjois-Suomessa. Luonnon kannalta riittävä ja suojelun toteutuksen kannalta käytännöllinen tarkastelumittakaava on maakunta. Suojelun jyvittäminen maakunnittain on perusteltua myös ekosysteemipalveluiden reilun ja oikeudenmukaisen saavutettavuuden kannalta.

Kohti luonnon kokonaistilan parantamista haittoja välttämällä ja kompensoimalla

Ensisijaisesti luontohaitan aiheuttamista tulisi kokonaan välttää. Luontoa heikentävää yhteiskuntien kehitystä ja neitseellisten luonnonvarojen käyttöä ei kuitenkaan saada lyhyellä tähtäimellä loppumaan. Luontokadon pysäyttäminen edellyttää, että haittoja lievennetään erilaisin toimenpitein, ja että väistämättöminä jäljelle jäävät luontohaitat hyvitetään. Luontopaneelin mukaan tämä luontohaittojen lievennyshierarkia tulisikin sisällyttää kaikkeen ympäristöön vaikuttavaan lainsäädäntöön. Keskeistä olisi myös aiheuttaja maksaa -periaatteen laajamittainen toimeenpano ja siihen liittyvä ekologisen kompensaation eli haittojen hyvittämisen velvoittaminen.

"Velvoittamalla kaikkien luontohaittojen ylikompensaatio saataisiin myös yksityinen sektori kantamaan vastuunsa aiheuttamistaan haitoista ja mukaan työhön luontopositiivisen Suomen rakentamiseksi", Kotiaho toteaa.

Metsät ovat Suomen laajin elinympäristö

Suomen maapinta-alasta noin kolme neljännestä luokitellaan metsäksi ja yli 30 prosenttia Suomen uhanalaisista lajeista – 833 lajia – elää ensisijaisesti juuri metsissä. Merkittävimpiä tekijöitä metsälajien ja -luontotyyppien jatkuvassa uhanalaistumiskehityksessä ovat suojelualueiden vähäisyys, liian suuret hakkuumäärät ja luontokatoa aiheuttavat metsänkäsittelymenetelmät.

Talouskäytössä olevien metsien pinta-ala pysyy Suomessa hyvin suurena silloinkin, kun 30 prosentin suojelutavoite on saavutettu. Siksi myös talousmetsissä tehtävillä toimilla on merkittävä vaikutus luonnon monimuotoisuuteen. Avohakkuu aiheuttaa useiden kymmenien tai jopa sadan metrin haitallisen vaikutuksen hakkuualan reunasta käsittelemättömien metsien sisälle, mutta reunavaikutuksiin ei ole metsätaloudessa kiinnitetty riittävästi huomiota. Tämän haitan huomioimatta jättämistä voidaan pitää luonnonsuojelurikkomuksena, koska luonnonsuojelulaissa määritelty suojelualueiden heikentämiskielto koskee myös Natura 2000 -verkostoon kuuluvan alueen ulkopuolella tapahtuvaa toimintaa.

"Nykytiedon valossa on ilmeistä, että luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi hakkuumääriä on rajoitettava. Kannattaisikin käynnistää selvitys talousmetsien ilmasto- ja luontokestävästä vuotuisesta maakuntakohtaisesta hakkuumäärästä ja valmistella mekanismi, jolla voidaan tarvittaessa hillitä hakkuita ja varmistaa maakuntakohtaisissa rajoissa pysyminen", Kotiaho sanoo.

Luontokadon pysäyttämiseen tarvitaan riittävä rahoitus

Luontokadon pysäyttämiseksi tarvitaan pitkäjänteinen hallituskaudet ylittävä luonnon turvaamisen rahoitusohjelma. Useiden itsenäisten arvioiden mukaan luonnon ennallistamis- ja suojelutoimiin tarvittava rahoitustaso on moninkertainen nykyiseen tasoon verrattuna.

"Nykyisellä luonnonsuojelun rahoituksella tavoitteita ei saavuteta, ja luontokato Suomessa jatkuu. Riittävän rahoituksen turvaamiseksi voisi olla kannattavaa sitoa rahoitus bruttokansantuotteeseen ja osoittaa 0,5–1 prosenttia BKT:n pitkäaikaisesta tasosta luonnon tilaa parantaviin ennallistamis- ja suojelutoimiin", Kotiaho toteaa.

Rahoituksen tasokorotus tulisi pitää voimassa, kunnes kaikki Suomen, EU:n ja kansainvälisen tason luontotavoitteet on täysimääräisesti saavutettu ja valtaosa Suomen uhanalaisista lajeista on saatu palautumaan elinvoimaisiksi.

"Tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon elpymiseksi vaikuttavat tällä hetkellä riittäviltä. Luontokadon pysäyttäminen on enää kiinni siitä, että päättäjät tekevät päätöksiä, jotka varmistavat tarvittavien toimenpiteiden aidon toteutumisen", Kotiaho sanoo.

Lisätietoja

• Suomen Luontopaneelin julkaisuja 2/2022: Kohti luontoviisasta Suomea: Keinoja luontopositiivisuuden saavuttamiseksi
• Janne Kotiaho, Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja ja Jyväskylän yliopiston ekologian professori, puh. 050 594 6881, janne.kotiaho@jyu.fi
• Sanna Autere, viestinnän asiantuntija, Suomen Luontopaneeli, puh. 050 532 9301, sanna.autere@helsinki.fi