Väitös: Näkymättömiä lehmiä? – Genomitieto ja monilajinen toimijuus suomalaisessa lypsykarjanjalostuksessa

Suomalaisessa lypsykarjanjalostuksessa tavoitteena on näkymätön tuotantoeläin. Näkymätön eläin vaatii mahdollisimman vähän ihmisen huomiota. Se on yhteistyökykyinen, terve ja hedelmällinen ja se sopeutuu hyvin osaksi suurta karjaa ja lypsyrobotin lypsämäksi.  Näkymättömyyden tavoitetta on käytetty erityisesti genomitietoon, eli perimään, perustuvien jalostuspalveluiden markkinoinnissa.

”Lehmien näkymättömyys mahdollistaa etäisemmät suhteet maidontuottajien ja eläinten välillä. Osalle haastattelemistani maidontuottajista tämä muutos oli tervetullut, mutta osa toivoi voivansa keskittyä pienempään karjaan ja tiiviimpiin ihmisten ja lehmien välisiin suhteisiin”, kuvailee Annika Lonkila.

Jalostuksen tavoitteet ovat poliittisia ja strategisia

Väitöstyö avaa lehmän näkymättömyyden tavoitteeseen liittyviä jännitteitä ja ristiriitoja ja osoittaa, että jalostuksen tavoitteet ovat poliittisia ja strategisia. Tavoitteilla muokataan ruoantuotannon tulevaisuutta.

Jalostustavoitteet kietoutuvat erilaisiin arvoihin ja taloudellisiin tavoitteisiin. ”Nämä arvot on tärkeää nostaa esiin julkisessa keskustelussa, varsinkin nyt, kun kotieläintuotannon tulevaisuudesta esitetään varsin monenlaisia visioita. Yhteiskuntatieteellisellä ja filosofisella tutkimuksella on tässä tärkeä rooli”, arvioi Annika Lonkila.

Eläinten jalostusta ei ole Suomessa tai maailmalla juuri tutkittu yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta. Jalostuksen rooli kestävämmän ruokajärjestelmän rakentamisessa on perinteisesti nähty varsin teknisenä, esimerkiksi rehua tehokkaammin hyödyntävien eläinten jalostamisena. Yhteiskuntatieteellinen tutkimus voi avata laajemmin jalostuksen roolia kestävässä ruokamurroksessa.

Lypsylehmälle on tullut uusia vaatimuksia

Genomitieto on tehnyt näkymättömän lypsylehmän jalostustavoitteen mahdolliseksi. Genomitiedon avulla eläintä voidaan kontrolloida entistä paremmin, jalostuksen ennakoimattomuus vähenee ja tuotantoa on mahdollista optimoida haluttuun suuntaan entistä paremmin.

Näkymättömyyden tavoite asettaa lehmälle uudenlaisia vaatimuksia. Siltä odotetaan jatkuvasti kasvavaa maitotuotosta, terveyttä, aiempaa vahvempaa yhteistyökykyä ja itsenäisyyttä. Lisäksi lehmän tulee suoriutua lypsystä, poikimisesta ja laumassa elämisestä tasaisen hyvin.

Näkymätön lehmä ei myöskään saa olla liian ujo, liian sosiaalinen tai liian leikkisä. Sairastelu tai hedelmällisyyshaasteet tekevät lehmästä liian työlään, ja se voidaan niiden takia poistaa karjasta. Näkymättömyyden tavoitteessa on kuitenkin sisäinen ristiriita: korkea tuotostaso on yhteydessä hedelmällisyysongelmiin.

Maidontuottajat suhtautuvat muutokseen eri tavoilla

Tutkimukseen on haastateltu jalostusyritysten asiantuntijoita, tutkijoita ja lypsykarjantuottajia. Haastateltavia oli yhteensä 26. Tutkija myös vieraili 11 lypsykarjatilalla. Lisäksi tutkimuksessa analysoitiin 111 jalostusalan ammattilehden Naudan artikkelia.

Genomitiedon myötä jalostukseen liittyvä asiantuntijuus on siirtynyt kauemmas tilalta ja tuottajan käsistä. Näkymätön lehmä ohjaa maidontuottajia taloudelliseen tehostamiseen, siirtymään ”lypsyjakkaralta laskimen ääreen” ja keskittymään eläinyksilöiden hoitamisesta karjan hoitoon.

Genomitiedon mahdollistavat etäisemmät suhteet ihmisten ja eläinten välillä olivat osalle haastatelluista maidontuottajista tervetulleita, mutta osa toivoi voivansa järjestää työnsä eri tavalla. He halusivat pienemmän karjan ja tiiviimmät ihmisten ja lehmien väliset suhteet.

”Näitä vaihtoehtoisia identiteettejä vaalivia tuottajia saatettiin väheksyä jalostusyritysten narratiiveissa, sillä heidän ei koettu osallistuvan täysimääräisesti suomalaisen lypsykarjantuotannon kannattavuuden parantamiseen”, kertoo Annika Lonkila.

”Osa viljelijöistä olisi valmis sopeutumaan alempiin tuotostavoitteisiin parantaakseen lehmien terveyttä ja hedelmällisyyttä ja lisätäkseen työnsä mielekkyyttä. Maltillisemmat tuotostasot ovat myös eläinten etu. Suomalaisten maitotilojen kannattavuusongelmat tekevät tilanteesta kuitenkin vaikean”, arvioi Lonkila.

Vaihtoehtoisille tuotantotavoille on tärkeää tehdä tilaa

”Maidontuottajien työn ja lehmien tehostamisen sijaan olisi tärkeää, että rakenteellisten ongelmien, kuten kannattavuuskriisin, juurisyitä tarkasteltaisiin kriittisesti. Vaihtoehtoisille tuotantotavoitteille ja -tavoille on tärkeää tehdä tilaa tulevaisuudessa”, sanoo Annika Lonkila.

”Toivon että työni auttaa nostamaan tuotantoeläinten jalostuksen julkisen keskustelun kohteeksi ja kiinnittämään huomiota siihen, millaisia eläimiä ja ruuan tuottamisen tapoja jalostuksen avulla luodaan. Tämä on entistä tärkeämpää nykytilanteessa, jossa eläintuotannon käytäntöihin kohdistuu valtavasti erilaisia muutospaineita, esimerkiksi ilmastonmuutoksen, huoltovarmuuden ja kannattavuuskriisin vuoksi”, painottaa Lonkila.

Lisätietoa

Annika Lonkila, FM, OTM, erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus SYKE
etunimi.sukunimi@syke.fi, puh +358 295 252 032

Annika Lonkila väittelee keskiviikkona 31.8.2022 klo 18.00 Itä-Suomen yliopiston yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunnassa. Väitös on englanniksi.

Osoite: Auditorio M100, Metria, Yliopistokatu 7, Joensuu.  Tilaisuutta voi seurata myös etänä. Tilaisuus on englanniksi.

Väitöskirja: Making invisible cows? genomic knowledge and more-than-human agency in finnish dairy breeding (Näkymättömiä lehmiä? – Genomitieto ja monilajinen toimijuus suomalaisessa lypsykarjanjalostuksessa)