Selvitys: Muovinkierrätyksen läpimurto edellyttää monipuolisia toimia ja selkeyttä julkiseen ohjaukseen

Suomen ympäristökeskuksen ja ResourceLoop Oy:n selvitys toteaa, että määrällisesti merkityksellisten, alihyödynnettyjen muovijätevirtojen tunnistaminen on edellytys politiikkatoimien kohdentamiselle, yritysten investointiratkaisuille sekä kierrätysjärjestelmien suunnittelulle. Yritysten investoinnit muovinkierrätykseen vaativat ennustettavaa ja määrältään ja laadultaan riittävää muovijäteraaka-ainepohjaa.

Yritysmuovipakkausten kierrätyksessä on paljon hyödyntämätöntä potentiaalia

Vuoden 2025 loppuun mennessä puolet muovipakkauksista tulisi kierrättää EU:ssa. Suomi ei saavuta tätä tavoitetta annetussa aikataulussa, sillä vuonna 2022 muovipakkausten kierrätysaste oli 31 % ja vuonna 2023 sen arvioidaan laskeneen tästä. Suomi ei myöskään ole saavuttamassa yhdyskuntajätteelle asetettuja kierrätystavoitetta. Tämän vuoksi Suomi on monen muun EU-jäsenmaan tapaan päätynyt EU-komission rikkomusmenettelyyn. 

Muovipakkausten kierrätysasteen huomattava nostaminen nykyisestä noin 30 prosentista edellyttää panostusta yritysmuovipakkausten keräykseen ja kierrätykseen kuluttajamuovien kierrätyksen kasvamisen lisäksi.

”Vaikka panostuksia myös kotitalouksien lajitteluhalukkuuden lisäämiseen tarvitaan, huomiota tulee suunnata nykyistä selvästi enemmän yrityspakkauksiin, sillä niiden kierrätettävyys on kuluttajamuovipakkauksia parempi. Tyypillisesti vain yhdestä muovilaadusta valmistettujen yrityspakkausten keräysasteella on siten suhteellisesti suurempi vaikutus muovipakkausten kierrätysasteeseen kuin kuluttajapakkausten keräysasteella”, johtava tutkija Jani Salminen Suomen ympäristökeskuksesta toteaa. 

Puutteellinen tietopohja haittaa sekä investointeja että julkisen vallan toimenpiteiden suunnittelua

”Sumea kokonaiskuva muovijätevirroista vaikeuttaa muovijätteen prosessointiin ja kierrätyksen infrastruktuureihin tehtäviä investointipäätöksiä. Isot laitosinvestoinnit edellyttävät tietoa muovijätteiden saatavuudesta, alihyödynnetyistä muovijätevirroista ja myös keräyksen ja logistiikan järjestämisen kustannuksista”, tutkija Petra Rinne Suomen ympäristökeskuksesta huomauttaa.

Nykyisellään tietoa muovivirroista saadaan lähinnä tuottajavastuun alaisista pakkauksista ja pakkausjätteistä samalla, kun tuottajavastuun ulkopuolisten muovien osuus kaikista muovijätteistä on arviolta noin 60 prosenttia. Tiedontuotantoa ja kierrätyksen edistämistoimia tulee kohdentaa entistä enemmän myös muihin muovijätevirtoihin.

Muovinkierrätyksen julkinen ohjaus kaipaa kansallisten linjausten terävöittämistä

Tutkijat ovat tunnistaneet muovinkierrätyksen julkisen ohjauksen keskeiset muutostarpeet ja antaneet suosituksia sen kehittämiseksi. Monet kehittämis- ja selvitystarpeet liittyvät olemassa olevan tai valmisteilla olevan sääntelyn vaikuttavuuden parantamiseen ja sen ei-toivottujen sivuvaikutusten välttämiseen.

Muovijäteraaka-ainepohjan turvaamiseksi ja jäteperäisen syötteen ja muovinkierrätyksen laadun varmistamiseksi selvityksessä suositellaan jätteenpolton sisällyttämistä päästökaupan piiriin ja ei-enää-jätettä-sääntelyn ja tuotepassien käyttöönottoa.

Lisäksi kehittämällä kemiallisen ja molekyylitason kierrätyksen sääntelyä uudet teknologiat ja lopputuotteet voivat tukea kestävää muovien kiertotaloutta. Samalla toimintaympäristöstä muodostuu riittävän vakaa tarvittavien investointien tekemiseksi. Tässä työssä panostusta tarvitaan Suomen kansallisten kantojen muodostamiseen ja niitä koskevaan keskusteluun.

Kansallisten linjausten terävöittämistä tarvitaan myös muun muassa suhteessa TKI-politiikan linjauksiin, tuotepolitiikkaa koskeviin painotuksiin sekä tuottajavastuujärjestelmään sisältyvän moduloitujen maksujen vaikuttavuuden seurantaan. Kansalliseen kiertotalous- ja teollisuuspolitiikkaan kytkeytyvät muovien kierrätysratkaisut voivat vauhdittaa Suomen muoviomavaramaksun pienentämistä.

Valtioneuvoston tilaamassa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ja ResourceLoop Oy:n yhteishankkeessa selvitettiin muovin kierrätyksen ja uusiomuovimarkkinoiden nykytilaa, tulevaisuutta ja kehittämismahdollisuuksia Suomessa. Hankkeessa saadut tulokset tukevat Suomen Muovitiekartan toimeenpanoa, jotta muovin kierrätys olisi nykyistä oleellisesti tehokkaampaa ja uusiomuovimarkkinat merkittävästi nykyistä laajemmat Suomessa vuonna 2030.