Toimentulotukilaki pitää uudistaa perusteellisesti

Yhden vanhemman perheitä on Tilastokeskuksen mukaan 23 % kaikista lapsiperheistä. Tällä hetkellä perheitä on 129 625. Näiden perheiden vuoden 2020 pienituloisuusaste on 23,7 %, kun se kahden huoltajan perheissä on 6,6 %. (Tilastokeskus, Tulonjakotilasto 2021) https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tul__tjt__pienituloisuus/statfin_tjt_pxt_13dp.px/

 Toimeentulotukijärjestelmän merkittävin epäkohta on se, että se on muuttunut tilapäiseksi tarkoitetusta etuudesta pysyväisluonteiseksi peräti neljäsosalla asiakkaista. Tuki ei taivu tähän rooliin. Asiakkaan velvoittaminen todistamaan tulonsa kuukausittain vuodesta toiseen sekä välttämättömien yksittäisten lisähankintojen kerjääminen on nöyryyttävää ja raskasta sekä asiakkaalle että järjestelmälle.

Mikäli asiakas ei työllisty eikä enää kykene edes kuntoutuskurssille tms., on tehtävä virkamiespäätös viimeistään kolmen kuukauden kuluttua, onko hän työkyvytön vai työtön ja järjestettävä hänelle pitempiaikainen etuus. Sosiaaliturvaetuudet ovat liian matalia, joten niiden tasoa on myös nostettava. Tästä Suomi on saanut kansainvälisiltä järjestöiltä huomautuksia.

Lapsilisää yksinhuoltajakorotuksineen eikä myöskään elatustukea ei saa huomioida perheen tulona toimeentulotukea laskettaessa.

Lapsen elatustuki on huomioitu laskelmassa, mikä sen kulukorvauksen luonteen vuoksi ei ole kannatettavaa. Sitä ei kuitenkaan tule huomioida ainakaan silloin, kun asiakas ei sitä tosiasiallisesti saa. Lähivanhempi jättää tekemättä elatussopimuksen lapsen toisen vanhemman kanssa ”ostaakseen tällä lapsen tapaamisia, joita ei voi korvata millään rahalla”. Näissä perheissä lapsi ei saa elatusapua eikä myöskään elatustukea.

Lapsen tapaamiskulut pitää huomioida matkat maksaneen vanhemman toimeentulotukilaskelmassa todellisten kulujen mukaisesti.

Kela on kuitenkin myöntänyt toimeentulotukea tapaamiskuluihin vain etävanhemmalle. Kuitenkin tuomioistuin voi määrätä myös lähivanhemman maksamaan lapsen tapaamiskuluja.  Kun tapaamiskulut ovat erityisen suuret (KHO:n esimerkkitapauksessa Helsinki-Turku-Helsinki-matka) lähivanhemman jopa oletetaan jakavan lapsen tapaamiseen liittyvät matkakulut ilman tuomioistuinpäätöstä tai vanhempien vahvistettua sopimusta. Tästä on -korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu (2003). Ellei lähivanhempi suostu siihen, hänet voidaan jopa pakottaa lapsen tapaamisten täytäntöönpanoon liittyvillä pakkokeinoilla, uhkasakolla, sillä maksamattomuus katsotaan tarkoittavan sitä, että lähivanhempi estää tapaamisia.

Vuoroasuvan lapsen toimeentulotukea ei saa leikata

Kela on ryhtynyt puolittamaan lähivanhemman toimeentulotuen lapsen osuutta, niissä tapauksissa, joissa vanhemmat ovat tehneet sopimuksen lapsen laajoista tapaamisista sekä vuoroasumisesta. Kelan oikaisuvaatimuskeskus oli asiasta toista mieltä. Kela on myös ryhtynyt toimiin ilman lain antamaa valtuutusta ja ilman lapsivaikutusten arviointia.

Lapsen osuuden kategorinen jakaminen kahteen osaan on väärin, koska toimeentulotuen lapsen osuudesta vain puolet kattaa lapsen ravinto- ja muita päivittäiskuluja kun taas loppuosa kattaa lapsen kiinteitä kuluja. Kummankin vanhemman pitää maksaa lapsen kiinteät kulut jokaisesta viikosta oli lapsi hänen luonaan tai ei. Lapsi tarvitsee kummassakin kodissa mm. tilan, joka maksaa etenkin suurissa kaupungeissa. Silloin kumpikaan vanhempi ei voi asua esimerkiksi 8 m2 yksiössä, vaan tilaan pitää mahtua myös lapsen vuode.

Erittäin ristiriitaiselta toimeentulotuen lapsen osuuden jakaminen on myös siitä syystä, että lähivanhempi on lain mukaan velvollinen kustantamaan kaikki lapsen kulut lukuun ottamatta elatusapua, jonka maksaa etävanhempi. Elatusapu vahvistetaan siis myös vuonna 2019 voimaan tulleessa lapsen huolto- ja tapaamislaissa määritellyssä vuoroasumisessakin. Esimerkiksi perinnässä olevat hammaslääkärimaksut peritään aina vain lähivanhemmalta ei etävanhemmalta.

Nykyinen lainsäädäntö sallii toimeentulotuen leikkauksen vain kannustaakseen asiakasta työllistämistyöhön tai -koulutukseen, jolloin leikkaus on joko 20 % tai 40 % ja senkin vain parin kuukauden ajaksi. Leikkausta ei saa silloinkaan tehdä, jos asiakas ei pysty sillä hankkimaan ihmisarvoisen elämän mahdollistamaa elintasoa. Lapsen osuuden puolittaminen vähentää toimeentulotukiasiakkaan menoja huomattavasti enemmän ja pysyvästi. Mitään velvollisuutta tarkistaa asiakkaan ihmisarvoisen elämän tasoa ei myöskään ole. Tuen puolittamisen seurauksena osa lähivanhemmista onkin pudonnut pysyvästi alle köyhyysrajan.

Toimeentulotuen leikkauksissa huomioitava todellinen lastenhoitomahdollisuus

Suomen lasten hoivajärjestelmä ei ole kehittynyt työelämän mukaisesti, mikä aiheuttaa etenkin yhden vanhemman perheille kasvavia työn ja perhe-elämän yhdistämisen ongelmia.  Silloin kun Kela harkitsee toimeentulotuen leikkaamista 20 % tai 40 %:lla, jotta vanhempi hakeutuisi työttömyysturvalta työhön, pitää aina selvittää yksinhuoltajavanhemman mahdollisuus järjestää lasten hoito työssäkäynnin ajaksi. Leikkaamista ei saa toteuttaa, mikäli hoitomahdollisuuksia ei tosiasiallisesti ole olemassa.

Tällaisia tilanteita on esimerkiksi silloin kun yksinhuoltajalle tarjotaan työllistämistyötä ympärivuorokautisessa hoivakodissa tai 24 h/vrk auki olevassa kauppakeskuksessa eikä vuoropäiväkoti ole realistisen matkan päässä. Työmatkoihin saattaa kulua yli kaksituntia päiväkotimatkoineen suuntaansa. Kunnilla ei ole velvolisuutta järjestää pienille koululaisille vuorohoitopalvelua. Koululaisten iltapäivätoiminta loppuu viimeistään jo klo 17. Tätä pitää laajentaa klo 22 asti sekä harkita pienten koululaisten oikeutta käyttää varhaiskasvatuksen vuorohoitoa. Pienten koululaisten aamupäivätoimintaa järjestää ani harva kunta ja iltapäivätoimintaakin noin 70 % kunnista. Erityislapsilla on harvoin lain edellyttämä todellinen mahdollisuus näihin palveluihin esimerkiksi toiminnan meluisuuden vuoksi.  Myös aamu- ja iltapäivätoiminnan maksu pitää muuttaa kiinteästä tulosidonnaiseksi. Nykyinen 170 euron suuruinen kiinteä maksu estää pienituloisia perheitä käyttämästä sitä. Asiakasmaksulain § 11:ää maksujen alentamisesta tai poistamisesta ei käytetä eikä edes tunneta kunnissa. Tästä on olemassa EAPN-Finin laaja selvitys.

Oheishuoltajalla ei ole elatusvastuuta lapseen nähden

 Oheishuoltajuudesta voidaan nykyään sopia sosiaalitoimessa. On kuitenkin huomattava, että oheishuoltaja vastaa omalta osaltaan lasta koskevasta päätöksenteosta eikä hänellä  ole lain mukaan lainkaan elatusvelvollisuutta lapseen nähden. Hänen tulojaan ei  voida laskea toimeentulotukilaskelmassa.