Reilu työ -verkosto: Työperäisen hyväksikäytön kriminalisointia on syytä selkeyttää

Viime vuosina on tunnistettu, että työperäinen hyväksikäyttö on laaja ongelma Suomessa monilla aloilla. Se voi näyttäytyä esimerkiksi alipalkkauksena, liian pitkinä työaikoina tai maksujen perimisenä työpaikasta. Vakavammissa tapauksissa työntekijää saatetaan kiristää tai painostaa, tai hän saattaa muusta syystä kokea, ettei hänellä ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä tilanteeseen.

Tällä hetkellä useimmiten työperäisen hyväksikäytön uhri on ulkomaalainen työntekijä, joka ei tunne oikeuksiaan Suomessa ja joka on työnantajasta riippuvainen esimerkiksi saadakseen oleskeluluvan. Työperäinen hyväksikäyttö voi kuitenkin joissain tapauksissa koskettaa myös suomalaista työntekijää.

Työperäinen hyväksikäyttö on Suomessa kriminalisoitu eri rikosnimikkeillä, kuten esimerkiksi työsyrjintä, kiskonnantapainen työsyrjintä, kiskonta, törkeä kiskonta ja ihmiskauppa. Käytännössä näiden rikosnimikkeiden soveltaminen on osoittautunut haastavaksi, eikä niiden aina katsota kattavan kaikkia hyväksikäyttötapauksia. Tämä aiheuttaa sen, että tiettyihin hyväksikäyttötilanteisiin on vaikea puuttua, eivätkä tekijät joudu rikosvastuuseen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että hyväksikäyttö jatkuu ja yleistyy entisestään.

Ehkä yleisin käytettävä rikosnimike on kiskonnantapainen työsyrjintä, joka on säädetty nimenomaan työelämässä tapahtuvaan hyväksikäyttöön puuttumiseksi. Tämä nimike kuitenkin edellyttää, että tapauksessa pystytään osoittamaan syrjintäperuste sekä syy-yhteys syrjivän teon ja syrjintäperusteen välillä. Käytännössä tulee pystyä osoittamaan, että työnantaja on esimerkiksi maksanut työntekijälle liian pientä palkkaa tämän kansalaisuuden tai alkuperän vuoksi. Tapauksissa, joissa osalle samaa kansalaisuutta oleville työntekijöille maksetaan työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja osalle ei, on hankalaa käytännössä osoittaa työnantajan toiminnan syrjivyys kansalaisuuden perusteella, vaikka alipalkatuiksi työntekijöiksi olisivat selvästi valikoituneet esimerkiksi työnantajaan nähden riippuvaisemmassa asemassa olevat työntekijät. Näitä tapauksia on vaikea tunnistaa työsuojelun valvonnassa. Esitutkinnassa ja syyteharkinnassa tapauksia arvioidaan vaihtelevasti ja osa tapauksista tulkitaan pelkiksi palkkariidoiksi. Tämän vuoksi suuri osa tapauksista ei päädy oikeuden arvioitavaksi eikä oikeuskäytäntöä ole syntynyt riittävästi. Työsyrjintänimikkeet edellyttävät lisäksi aina työsuhdetta, minkä vuoksi ne soveltuvat huonosti tilanteisiin, joissa työsuhde on verhottu yrittäjyydeksi. Kiskontarikostunnusmerkistön on lainvalmisteluaineistossa todettu soveltuvan myös työperäisiin hyväksikäyttötapauksiin, mutta myös sen osalta esiintyy vastaavia soveltamishaasteita.

Verkoston toimijat ovat käytännön työssään todenneet, että on suuri tarve parantaa uhrien oikeusturvaa sekä rikosvastuun toteutumista ilmiön torjumiseksi. Näkemyksemme mukaan tulisi selvittää, voitaisiinko hyväksikäyttöön paremmin puuttua, mikäli työperäinen hyväksikäyttö kriminalisoitaisiin suoraan ilman tarvetta osoittaa työsyrjintää. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) esitti vuonna 2020 kahta uutta työperäisen hyväksikäytön tilanteisiin soveltuvaa rikosnimikettä: kiskonta ja törkeä kiskonta työelämässä. SAK on taas esittänyt muun muassa alipalkkauksen kriminalisointia.

Useista toimista huolimatta työperäinen hyväksikäyttö lisääntyy jatkuvasti ja on jo osittain muodostunut osaksi suomalaisia työmarkkinoita. Tämän vuoksi lainsäädäntömuutostarpeita tulisi arvioida kiireellisesti.