Kirjakauppojen tarinat kiinnostavat

Tarina alkaa, kirjakauppa kiinnittyy yhteisöön

Uuden konseptin kirjakauppa voi rakentua samoihin tiloihin, joissa on aiemmin toiminut kirjakauppa, tai se voi ottaa käyttöön muun alkuperäisestä käytöstä poistuneen kiinteistön – kuten Myllykoskella entisen rautakaupan varastorakennuksineen.

– Kulttuuritalo Wanha Rautakauppa Oy:n toimintakulttuuri mahdollisti villin ideoinnin tilojen käytöstä. Hitaammin syttyvien mielestä ideamme ovat pähkähulluja, mutta aina tarvitaan vähän hulluutta, jotta syntyy jotain uutta. Uudistamiseen tarvitaan luovuutta, ahkeruutta, nopealiikkeisyyttä, vaistoa, näköalaa jonnekin tuntemattomaan tulevaisuuteen ja ennen kaikkea yhteisön voimaa, kertovat kiinteistön omistajat Tarja ja Göran Tornaeus.

Vanhassa rautakauppakiinteistössä ei ollut käytössä pelkästään myymälätiloja ja kirjahyllyjä, vaan lisäksi pohjakerroksen sauna ja takkahuone, välikerroksen asuintilat, käyttämätön ullakkotila, 3 000 neliön piha-alue ja 300 neliön varastohalli. Tiloja lähdettiin muokkaamaan sen mukaan, millaisia resursseja ja odotuksia yhteisöllä oli.

Omistajat muistuttavat, että kirjakauppatoiminta on luonteeltaan erilaista kuin monen muun toimialan vähittäismyynti. Kirjakaupasta muodostuu alueensa kohtaamispaikka, keskustelufoorumi ja ideapaja; kirjat keräävät ympärilleen mielipiteenvaihtoa, tarinoita lukemisesta ja lukuelämyksistä. Paikalliset sukukirjat ja kyläkirjat ovat tietysti myynnissä paikallisessa kirjakaupassa, joten valikoima on jo senkin takia erilainen kuin ketjukirjakaupoissa.

Itsenäisellä yrityksellä ei ole keskusliikkeen sanelemia hankintarajoituksia eikä valmista myymäläkonseptia noudatettavana. Vapaus luoda oman näköinen konsepti saattaakin olla yksi syy siihen, että pienempien paikkakuntien kivijalkoihin on alkanut syntyä kirjakauppoja. Kirjojen ostajiakin kiehtoo enemmän persoonallisen valikoiman tutkiminen ja nostalgisesta tunnelmasta nautiskelu.

– Tämähän on huomattu myös Amerikan suurilla markkinoilla, missä pienten kauppojen ketjuilme poistetaan ja feikataan, että kirjakauppa on vanha, perinteinen ja paikallinen kirjanystävien yhteisö, jossa filosofin näköinen vanha mies nenälaseineen puuhailee hyllyjen välissä. Onneksi meidän ei tarvitse teeskennellä, Reunan kirjakauppa kissoineen ja pehtooreineen on aito, naureskelee Tarja Tornaeus.

Sattumalla on osansa siinä, miltä Reunan kirjakaupassa näyttää ja millaisia palveluja sinne on syntynyt. Kaupassa ovat ”ikuisessa lainassa” piano ja harmoni, joilla asiakkaat saavat soitella. Parina ensimmäisenä vuonna kaupan nurkassa oli kangaspuut, joilla kuka tahansa sai tehdä omat raitansa kylämattoon. Mattoja valmistui kaksi, ja kun ne likaantuvat kaupan lattialla, talkoolaiset pesevät ne Kymijoen rannassa.

Kirjakahvilassa on tarjolla omatekoisia leivonnaisia sekä jäätelöä, jota ei ole muualla irtomyynnissä. Muutamana lauantaina talkooryhmä on järjestänyt keittolounaan. Koska kiinteistöstä on tullut seudulla merkittävä tapahtumien järjestäjä, se sai anniskeluoikeudet; niinpä kirjakaupassa voi nauttia vaikkapa lasillisen sherryä lukutuokion lomassa, maistaa paikallisen pienpanimon olutta tai järjestää viini-tastingin.

Kun kirjakaupasta alkoi muodostua kyläläisten olohuone – kiitos myös monien huonekalulahjoitusten – oli luontevaa ottaa kaupan tiskille myyntiin paikallisten konserttien ja teatteriesitysten pääsylippuja. Käteismyynnin lisäksi tehtiin sopimus valtakunnallisen lippupalvelun kanssa.

Kaupan siipiosassa oli tiloja, jotka siivouksen ja maalaamisen jälkeen alkoivat näyttää taidegallerialta – siispä oli aika perustaa sellainen. Galleriassa on pidetty jo kymmeniä taide- ja valokuvanäyttelyitä, käsityö- ja kotiseutunäyttelyitä, koulun oppilastöiden kevätnäyttelyitä ja viitenä joulunseutuna 4–5 viikkoa kestävät joulumarkkinat.

– Taiteilijat saavat näyttelyihin kävijöitä, jotka eivät muuten galleriaan astuisi. Samassa tilassa on nimittäin konsertteja, kursseja, kokouksia, luentoja ja joogailtoja, joiden aikana taideteoksetkin tulevat väistämättä tutuiksi, muistuttaa Tarja Tornaeus. Lisäksi hän kertoo, että viidestä suuresta näyteikkunasta yksi on varattu gallerian vuokralaiselle, joten vaihtuvan ikkunanäyttelyn voi nähdä iltalenkillä. – Tosin näyteikkunoiden paras vetonaula on kirjakauppakissa Nappi, jolla on tapana ottaa siellä päiväunia!

Gallerian alakerrassa on erillinen tila, joka sopi kuin nakutettu valokuvastudioksi. Studio Henna Virén on ollut talon vuokralaisena alusta asti, ja hänen palvelujaan käyttää myös talon päävuokralainen, kustantamo Reuna Publishing House.

Kustantamo ja sen kirjailijat toiminnan moottorina

Kirjakaupan nimeksi on vakiintunut Reunan kirjakauppa, koska tiloissa on alusta asti toiminut Reuna-kustantamo. Syksyllä 2021 Reunan kirjailijat ryhtyivät Suomen oloissa ainutlaatuiseen hankkeeseen: he ostivat kustannustoiminnan ja alkoivat oman kirjallisen toimintansa ohella pyörittää kustantamoa. Näin Tornaeuksen pariskunnalla vapautui aikaa hoitaa kirjakauppaa ja kehittää jatkuvasti laajentuvaa tapahtumatuotantoa.

Kustannustoiminta ja läheiset suhteet kirjailijoihin tuovat kirjakauppaan uusia tuotteita. Kirjakaupan kahvimukeihin on esimerkiksi painettu sitaatteja Reunan kirjoista. Uusimpia tuotteita ovat adressit, joissa kuvitus on galleriassa näyttelyn pitäneen tekstiilitaiteilija Mari Heinon ja runot Reunan kirjailijan Johanna Hasun.

Johanna Hasu on paitsi runoilija, tietokirjailija ja dekkaristi myös kustantamon hallituksen ja kustannusraadin puheenjohtaja ja pianonsoiton opettaja. Hän on ollut mukana ideoimassa ja toteuttamassa kirjakaupalla tapahtumia, joissa musiikki liittyy kirjallisuuteen. Keväällä ilmestyvässä romaanissa Ei hyvä hylätyn kerronnan rytmi perustuu Toivo Kuulan musiikkiin (https://reunalla.fi/products/ei-hyva-hylatyn).

– Kaksi kertaa toteutettu kirjallinen kahvikonsertti on kerännyt paljon kuulijoita. Parhaillaan harjoittelen sopraano Helena Bergin kanssa Mikis Theodorakisin lauluja, jotka esitämme kirjailija Reijo Hämäläisen luennolla ”Loiston ja rappion Kreikka”, kertoo Johanna Hasu. Luento on hyvä esimerkki siitä, miten tietokirjasta – tässä tapauksesta Hämäläisen kirjasta Alistettu Ateena – poikii teematapahtuma.

Tapahtumatuotannossa korostuu yhteisön merkitys kaikessa toiminnassa. Kirjakaupassa kokoontuva talkooryhmä paitsi leikkaa pääsylippuja ja virkkaa rannekkeita, myös hoitaa esiintyjien kuljetuksia, tarjoaa majoitusta, käyttää suhteita somistuksen ja puvustuksen hankkimiseen, puusepän etsimiseen, cateringin järjestämiseen… Jokaisesta uudesta tapahtumasta innostutaan koko kylällä. Reunan kulttuuritoiminta työllistää paikkakunnalla ja lisää hyvinvointia yhteisössä.

Myllykoskella vierailevien Reunan kirjailijoiden majoittamisesta syntyi idea kirjailijaresidenssin perustamisesta. Kiinteistön toiseen kerrokseen tehtiin 40 neliön huoneisto, jossa on kirjoitusrauhaa, oma keittiö ja wc-suihkutilat. Kun talossa yöpyy kirjailijoita, iltaa vietetään usein pohjakerroksen takkahuoneella ja lämmitetään sauna.

– Pehtoori hankki saunaan laadukkaan kotimaisen puukiukaan, ja toistaiseksi puita on riittänyt raivatulta kiinteistön piha-alueelta, kertoo Tarja Tornaeus. Vaikka saunatiloja kysytään usein yksityiskäyttöön, vuokraustoimintaan ei ole vielä ryhdytty. Siihenkin tarvitaan omat viranomaisluvat.

Vuokraustoiminta on osa kiinteistöyhtiön ansaintalogiikkaa. Kirjakaupan, kahvilan ja gallerian tiloja vuokrataan yksityiskäyttöön ja galleriaa taidenäyttelyihin. Residenssi toimii nyt majoituskäytössä bed and breakfast -periaatteella. Pihan varastohalli on ajoneuvojen talvisäilytyspaikka ja kesällä suosittu juhlatila. Piha-alueen tapahtumiin hankitut penkit 300 katsojalle ovat myös vuokrattavia, samoin 50 hengen ruoka-astiasto.

– Ja onhan meillä lisäksi Kirjamobiiliksi nimetty matkailuauto, jota vuokraamme silloin kun se ei ole omassa käytössä kirja-alan tapahtumissa. Mutta suosituin kaikista on Wanhaksi kirjahalliksi muuttunut entinen varastorakennus, kertoo pehtoori Göran Tornaeus.

Ainutlaatuinen Wanha kirjahalli

Wanha kirjahalli on oma uskomaton tarinansa. Kaikki alkoi kesällä 2018, kun varastohalli oli tyhjennetty ja siivottu, ja omistajat alkoivat miettiä tilan käyttötarkoitusta. Seinillä oli muutama koolauslauta, joihin alettiin kysyä tutuilta vanhoja kirjoja tuomaan tunnelmaa. Koolausten väliin rakennettiin muutama hylly lisää.

Tila oli täysin tyhjä, joten joku keksi että siellä voisi näyttää elokuvan. Kylältä oli juuri loppunut pitkä ulkoilmaleffojen perinne, koska elokuvakerhon laitteisto oli vanhentunut ja vetäjät eläköitymässä. Ensimmäisen elokuvan Suomen hauskin mies esittämiseen saatiin apuraha, mutta tuoleja ei ollut. Pyysimme yleisöä tuomaan tuolin mukanaan.

– Sitä näkyä en unohda koskaan, kun lähikaduilta virtasi hallia kohti satoja ihmisiä tuoli kainalossaan. Tunnelma hallissa oli alussa riehakas ja grillimakkaroita haettiin kaupasta lisää. Elokuvan alettua hallillinen ihmisiä seurasi hipihiljaa intensiivistä elokuvaa, ja lopuksi ohjaaja ja muutama kuvauksissa ollut avustaja vetivät keskustelun, kertoo pehtoori Göran.

Moni jätti tuolin halliin, ja sittemmin istuimia hankittiin lisää. Halliin tehtiin esiintymislava ja kirjahyllyjen rakentamista jatkettiin. Kouvolan kirjastolta saatiin lahjoituksena kirjastotiski, josta tehtiin baari. Kun sana paikasta, joka vastaanottaa vanhoja kirjoja, levisi, kirjoja alkoi tulla peräkärryissä ja pakettiautoissa tuhansittain.

Nykyisin kirjakeräys on hallittua ja tiukasti organisoitua toimintaa. Seuraavan kerran kirjoja otetaan vastaan 8.–12. toukokuuta, ja hallipoliiseiksi itsensä nimennyt talkooryhmä tarkistaa ja järjestää niitä. Kirjoja on arvioilta 40 000 kappaletta. Kesän tapahtumissa niitä saa ottaa maksutta, joten syksyllä hyllyissä on tilaa taas.

Moni hallin kävijä ihmettelee, miksi kirjoja saa ottaa ilmaiseksi. Tarja Tornaeus ei halua lähteä antikvariaattibisnekseen. Se edellyttäisi kirjojen luettelointia ja nimikkeiden perustamista kassajärjestelmään, mahdollisesti verkkokaupan perustamista. Lisäksi se olisi moraalisesti arveluttavaa, kun kirjat saadaan lahjoituksina.

– Meille riittää se, että olemme saaneet säätiöiltä rahoitusta hallin varustamiseen, ja kirjanystävät antavat tippikassaan pieniä lahjoituksia tai tekevät ostoja kirjakaupassa ja -kahvilassa. Kun hallissa seuraa lasten riemua lempikirjan löytymisestä, nuorten istuskelua eväät mukanaan fantasiakirjojen nurkassa, ihmisten kiipeilyä korkeilla tikkailla aarteita etsimässä – ei tunnu siltä, että lukeminen olisi vähentynyt.

Suuri ihme oli se, että valtavat kirjaseinät tekivät halliin ainutlaatuisen akustiikan, jota ei olisi pienellä rahalla saanut. Nyt halli on supersuosittu konsertti- ja tapahtumapaikka. Mutta kuten edellä kerrotusta ilmenee, sattumalla on oma osuutensa. Aina silloin tällöin kotiseutunsa elinvoiman hupenemisesta huolestuneet ehdottavat, että ”reunalaiset” perustaisivat kirjahallin heillekin, mutta matkimalla ei vastaavaa paikkaa synny.

Muutos on pysyvää

Kulttuuritalo Wanhan Rautakaupan sydän on kirjakauppa. Myllykoskelaiset ovat ylpeitä siitä, että kylässä on sellainen harvinaisuus. Jokainen koulun vuosiluokka tekee tutustumiskäynnin kaupalle. Yhteistyöhön tarjoutuu viikottain uusia yrityksiä ja järjestöjä, ja jokaisen kanssa löytyy yhteisiä intressejä. ”Kirjoissa on koko maailma”, on muodostunut talon sloganiksi.

Koko Kymenlaakson veto-, pito- ja lumovoimalle on merkitystä sillä, että kirjakaupan ympärille on syntynyt pysyviä valtakunnallisia tapahtumia: Kymi Kantri -musiikkifestivaalit ja Kymi Libri -kirjamessut. Kesällä 2023 Wanhassa kirjahallissa on lisäksi Kouvolan Dekkaripäivien jatkot ja jazzklubeja.  

– Minun viestini kuntapäättäjille on se, että kulttuuriin panostaminen on viisasta, kun tavoitellaan muuttovoittoa ja yritysten sijoittumista alueelle. Kulttuuriala parantaa seudun imagoa ja työllistää, ja alan toimijoiden avulla voidaan jopa tuottaa parempia hyvinvointipalveluja, tiivistää Tarja Tornaeus.

Seikkaperäinen kuvaus kulttuuritilojen ja -toiminnan suunnittelusta löytyy maaliskuun lopussa ilmestyvästä kirjasta Tarja Tornaeus – Piia Kleimola: Sanojen liike (https://reunalla.fi/products/sanojen-liike-kirja-uudistajalle),

Reuna Publishing House Oy:n toimitusjohtaja, kirjailija Olli Sarpo suunnittelee jo seuraavia uusia toimintamuotoja kirja-alalle. Kymi Libri -kirjamessujen aikana toteutetaan ensimmäinen residenssiviikko, jossa kirjailijat pääsevät viettämään päivän kirjakauppiaana ja päivän kustantamossa.

– Tulevaisuudessa siintää Myllykosken kirjailijakylä, jonka yksi osa on ”museion”. Se ei ole perinteinen museo, vaan tarina paperinvalmistuksesta valmiisiin kirjoihin. Siihen väliin mahtuu graafinen suunnittelu, kirjapainotoiminta, kirjojen kustantaminen ja myynti kirjakaupassa, kirjoittajakoulutus, kirjallisuuden historia ja paljon muuta, kertoo Olli Sarpo.

Puun, paperin ja Myllykosken syvempää merkitystä ihmiselolle ennakoi Sarpon tuleva kirja Haapajahaapa (https://reunalla.fi/products/haapajahaapa).