Sodan ja vainon jäljet näkyvät jälkipolvien hyvinvoinnissa ja elämänasenteessa

Tutkimus osoitti, että Stalinin vainot ja erityisesti toisen maailmansodan aikaan ja sen jälkeen koetut pakkomuutot sekä Neuvostoliiton sisällä että sen ulkopuolella heijastuivat inkeriläisten jälkeläisten hyvinvointiin. Jälkeläisten näkökulmasta useat valtiot ja toimijat kohdistivat heidän perheisiinsä hallintaa ja epäoikeudenmukaista kohtelua.

Tutkijatohtorit Elina Turjanmaa ja Outi Kähäri tutkivat 1900-luvun alkupuolella pakkomuuttoja ja vainoa kokeneiden inkeriläisten lasten ja lastenlasten hyvinvointia Suomessa, Virossa ja Ruotsissa. Näkökulmana on perhemuistelu.

Tutkijoiden mukaan kohtelu vastaanottavassa yhteiskunnassa on kriittisen tärkeää. Syrjintäkokemukset olivat inkeriläisperheissä yleisiä, ja niiden vuoksi monet kokivat olevansa “toisen luokan kansalaisia”. Vanhempien kokema syrjintä sodanjälkeisessä Suomessa oli myös yhteydessä toisen sukupolven mielenterveysongelmiin.

”Monista vaikeuksista vaiettiin inkeriläisperheissä. Tämän vuoksi jälkeläisten tiedot menneisyyden tapahtumista olivat usein hajanaisia ja oma suhde inkeriläisyyteen hatara. Moni koki tarpeelliseksi vahvistaa omaa ymmärrystään perheen menneisyydestä, ja osalla näin tapahtuikin sukuhistoriaa tutkimalla”, Outi Kähäri kertoo.

Inkeriläisyys merkitsikin monille tutkimukseen osallistuneille paljon. Monissa perheissä myös muisteltiin lämpimästi suvun menneisyyttä.

Moni koki perheen pakolaistaustan voimavarana, josta sai resursseja elämän vastoinkäymisistä selviytymiseen ja esimerkiksi muihin vähemmistöihin kuuluvien tai yhteiskunnallisesti heikossa asemassa olevien tukemiseen. Useat tutkimukseen osallistuneet esimerkiksi vastustivat epäoikeudenmukaista vallankäyttöä yhteiskunnassa.

Hankkeen johtajan, dosentti Johanna Leinosen mukaan tutkimus osoittaa, kuinka tärkeää vähemmistöille on tuntea omaa historiaansa. ”Moni inkeriläistaustainen toivoo, että inkeriläisten historiaa tunnettaisiin paremmin ja sitä myös käsiteltäisiin julkisesti.”

Tutkimuksella on yhtymäkohtia Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainassa ja sen laajamittaisiin vaikutuksiin Ukrainassa ja Venäjällä. Sota on erottanut perheitä fyysisesti pakottavista, mutta myös poliittisista syistä molemmissa maissa. Sotaan liittyvät traumaattiset tapahtumat tulevat perheiden muistettavaksi ja käsiteltäväksi yleensä vielä useiden vuosikymmenten jälkeen, kuten tutkimus osoittaa.

Tutkimushanke Perheen erossaolon ylisukupolvinen muistaminen on Suomen Akatemian 2019–2023 rahoittama. Tutkimuksesta julkaistu teos Vaalimista, vaikenemista ja vastustusta. Inkeriläisten perhehistoriat jälkeläisten muistelemana kuvaa inkeriläisperheiden kokemuksia ja muistelua eri maissa asuvien inkeriläisten näkökulmasta.

Tutkimushankkeen loppuseminaari järjestetään maanantaina 12.6.2023 Oulun yliopistossa Tellus Stagella klo 13–17. Tilaisuus on englanninkielinen. Tilaisuutta voi seurata myös Zoomin välityksellä.