Osteoporoosi tunnistetaan ja hoidetaan epätasa-arvoisesti Suomessa

Lääkärilehden numerossa 33-34/2023 18.8.2023 julkaistun tutkimuksen mukaan murtumapotilaiden osteoporoosin eli luukadon hoito luustolääkkeillä vaihtelee paljon eri puolilla Suomea. Murtumapotilaiden osteoporoosin seulonta ei toteudu yhtenevästi valtakunnallisella tasolla. Hoitoerot korostuvat erityisesti lonkkamurtumissa.¹ Näitä tapahtuu vuosittain noin 7000.²

“Osteoporoosi heikentää huomattavasti elämänlaatua ja toimintakykyä sekä voi lyhentää elinikää. Lonkkamurtuman saaneista joka viides menehtyy vuoden sisällä murtumasta, ja myös nikamamurtumat voivat lisätä kuolemanriskiä. Tämä on todella surullista, sillä osteoporoosiin on olemassa tehokasta hoitoa. Suomessa myös tiedetään, miten sairautta pitäisi hoitaa. Monipuolinen liikunta ja terveelliset elämäntavat mahdollisen lääkehoidon lisäksi auttavat sairastuneita”, sanoo Suomen Luustoliitto ry:n toiminnanjohtaja Ansa Holm.

Hoitamaton osteoporoosi lisää merkittävästi uusien murtumien riskiä

Tietoisuuden lisääminen osteoporoosista on tärkeää, jotta sairautta itsellään tai läheisellään epäilevät osaisivat vaatia murtumariskin kokonaisvaltaista arviota, jonka perusteella osteoporoosi todetaan ja hoito aloitetaan.

Hoitamaton osteoporoosi lisää merkittävästi uusien murtumien riskiä: murtuma seuraa murtumaa. Julkaistun tutkimuksen mukaan pienienergiaisen murtuman saaneista lähes joka neljännellä on ollut aiempi murtuma edellisen vuoden aikana.¹

“Hoidon piiriin pitäisi päästä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa sairautta ja saada uusien pienienergiaisten murtumien synty estettyä. Tämä on erityisen tärkeää, kun väestö vanhenee ja heidän toivotaan asuvan kotonaan toimintakykyisinä mahdollisimman pitkään. Osteoporoosin vakavuus on ymmärrettävä niin kansalaisten kuin terveydenhuollon ammattilaisten ja päättäjienkin parissa”, jatkaa Holm.

Osteoporoosimurtumia vuodessa noin 45 000

Suomessa osteoporoosia sairastaa noin 336 000 ihmistä (2019), heistä naisia on lähes      80 prosenttia. Osteoporoottisia murtumia arvioidaan tapahtuvan vuosittain noin 45 000.² Luukato on erityisesti ikääntyvien sairaus, mutta sitä esiintyy kaiken ikäisillä. Ensimmäiset murtumat tulevat usein jo työikäisinä, vaikka diagnoosi tehdään vasta eläkeiän koittaessa. Noin 44 prosentilla 65 vuotta täyttäneistä on alentunut luuntiheys.² Osteoporoosimurtumien määrän arvioidaan lisääntyvän 33 prosenttia vuodesta 2019 vuoteen 2034 mennessä³. 

Osteoporoosin kustannukset terveydenhuollolle olivat 611 miljoonaa euroa vuonna 2019. Siitä murtumien suorat kustannukset olivat 406,6 miljoonaa, pitkäaikaisen vammautumisen vaikutukset 190,9 miljoonaa ja lääkehoidon 13,6 miljoonaa euroa.³ Kustannukset kasvavat merkittävästi väestön vanhetessa.

”Osteoporoosin diagnosoiminen ja hoitaminen tulevat yhteiskunnalle halvemmaksi kuin hoitamattomuus – inhimillistä kärsimystä unohtamatta. On tietysti tärkeää tunnistaa ne potilaat, jotka hyötyvät osteoporoosilääkityksestä. Suuntaamaton hoito ei ole kustannusvaikuttavaa tai lääketieteellisesti perusteltua”, sanoo Kuopion yliopistollisen sairaalan ortopedian ja traumatologian ylilääkäri Joonas Sirola, joka on yksi tutkimuksen tekijöistä.

Hoitoketjujen vaikuttavuutta tutkineen PERFECT-hankkeen mukaan lonkkamurtuman jälkeinen kuolleisuus on samalla tasolla kuin merkittävää kuolleisuutta aiheuttava sepelvaltimotautikohtaus.⁴ Journal of Bone and Mineral Researchissa 8/2011 julkaistun tutkimuksen mukaan osteoporoosin lääkehoidon on osoitettu vähentävän lonkkamurtumapotilaiden kuolleisuutta.⁵

“Osteoporoosin lääkehoidon kattavuus murtumapotilailla on esimerkiksi Etelä-Savossa ja Keski-Suomessa korkeammalla tasolla kuin monella muulla alueella Suomessa. Se kertoo ainakin siitä, että näillä alueilla on ymmärretty osteoporoosin merkitys ja päätetty hoitaa osteoporoosia sairastavat. Tärkeintä olisi kehittää valtakunnallinen ja yhtenäinen murtumapotilaiden seulontaprotokolla hyvinvointialueille, jolloin osteoporoosia sairastavat löydettäisiin ja hoidettaisiin”, summaa Luustoliiton Holm.

Lääkeyhtiö Amgenin yhteistyössä NHG:n kanssa tekemä retrospektiivinen rekisteritutkimus toteutettiin vuosina 2015–2019 tehtyjen hoitoilmoitusten ja Kelan reseptitietojen pohjalta.

Viitteet:

1. Isomeri O ym. Suom Lääkäril 2023;78(33-34):1293.
2. Luustoliiton verkkosivut: https://luustoliitto.fi/luustoliitto/hoitopolut-kuntoon/murtumatkuriin/
3. Kanis JA ym. Arch Osteoporos 2021; 16:82. www.osteoporosis.foundation/scope-2021
4. Perfect-hanke, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, https://www.thl.fi/sv/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/perfect.
5. Nurmi-Luthje I ym. J Bone Miner Res 26(8):1845–1853.
   
   

Liite 1 Tiivistelmä tutkimuksesta Murtumapotilaiden osteoporoosin lääkehoidossa isoja alueellisia eroja, Suom Lääkäril 2023;78(33-34):1293

Liite 2 Graafi: Lonkkamurtuman jälkeinen lääkemäärayskattavuus alueittain