Itämeren seurantamatkat: Pohjanläheisen veden fosforipitoisuus kohonnut Perämerellä

Arandan loppukesän seurantamatka suuntautui Suomenlahdelle, Saaristomerelle, varsinaisen Itämeren pohjoisosiin, Ahvenanmerelle, Selkämerelle, Merenkurkkuun ja Perämerelle. Rannikkoseurantamatka puolestaan itäisen Suomenlahden ja Saaristomeren rannikkoalueille. Matkoilla kerättiin ravinne- ja happitilanteen lisäksi tietoja muun muassa ilmastomuutoksen vaikutuksia meriympäristöön kuvaavista muuttujista sekä pohjaeläin- ja planktonyhteisöjen muutoksista. Loppukesän ravinnehavainnot ovat tärkeitä Itämeren suojelukomission (HELCOM) rehevöitymisen tilanarviossa käytettyjen indikaattorien päivittämisessä.

Pohjanläheisen veden happi- ja ravinnetilanne sekä pohjaeläinyhteisöt kesällä 2023

Suomenlahti

Suomenlahdella avomeren syvänteiden happitilanne on edelleen heikko, mikä mahdollistaa pohjasedimentin fosforivarantojen vapautumisen ja lisää fosfaattifosforin määrää pohjanläheisissä vesissä. Kesäkuun havaintojen perusteella pohjaeläimiä esiintyi vain pienessä osassa avomeren havaintoasemia. Yli 60 metrin syvyydessä pohjat olivat pääsääntöisesti kuolleita. Itäisen Suomenlahden sisäsaaristosta sen sijaan löydettiin reheville sisälahdille tyypillisiä pohjaeläinyhteisöjä. Ulkosaaristossa avomeren syväveden vaikutukselle alttiilla alueilla pohjan happipitoisuus oli alentunut. Siellä pohjilla esiintyi vain vähähappisia oloja sietäviä lajeja.

Pohjanlahti

Perämeren avomeren pohjanläheisen fosfaattifosforin pitoisuus on jatkanut viime vuosina havaittua kohoamistaan. Happitilanne alueella on kuitenkin erinomainen koko vesipatsaassa, joten pitoisuuden nousu ei ole seurausta sisäisestä kuormituksesta. Jatkossa onkin syytä seurata, onko kyseessä merkki merialueen pohjien heikentyneestä kyvystä sitoa fosforia vai onko kyse Itämeren pääaltaalta Selkämeren kautta virranneesta fosforista. Selkämerellä pohjanläheinen happitilanne on edelleen hyvä, vaikka se pitkällä aikavälillä onkin heikentynyt. Pohjaeläinyhteisöt ovat alueella runsaita ja hyvässä tilassa.

Saaristomeri

Saaristomerellä seuranta painottui tänä kesänä merialueen keskiosiin. Havaintoja tehtiin erityisesti Airistolta ja Paimionlahdelta ulkosaaristoon kulkevilla linjoilla. Pohjan happipitoisuus oli Saaristomeren sisemmillä alueilla hyvä tai tyydyttävä. Joillakin havaintoasemilla happitilanne oli kuitenkin aiempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellisen alhainen, vaikkei suoranaista hapettomuutta esiintynytkään. Pohjaeläinyhteisöt ovat Saaristomerellä pääsääntöisesti monipuolisia ja runsaita. Sen sijaan Saaristomeren eteläpuolisilla avomerialueilla, varsinaisen Itämeren pohjoisosissa, pääaltaan pysyvän suolapitoisuuden harppauskerroksen alapuolinen syvävesi on hapetonta eikä pohjaeläimiä esiinny lainkaan.

Tuore HELCOM-arvio: Suomea ympäröivien merialueiden rehevöitymistila on enimmäkseen tyydyttävä tai välttävä

Suomen merenhoidon tavoitteena on saavuttaa koko merialueellamme hyvä tila. Itämeren meriympäristön hyvä tila on tavoitteena myös Itämeren suojelukomission (HELCOM) työssä, jossa Suomi on aktiivisesti mukana. HELCOM päivittää kuuden vuoden välein arvion Itämeren tilasta. Uusin rehevöitymisen tila-arvio julkaistiin kesäkuussa 2023. Sen mukaan rehevöitymisen osalta Suomea ympäröivien avomerialueiden tila on välttävä ja rannikkoalueilla enimmäkseen tyydyttävä.

HELCOMin rehevöitymisen tila-arvio pohjautuu useisiin meren tilaa kuvaaviin indikaattoreihin. Suomen ympäristökeskuksen toteuttamien seurantamatkojen havaintoja mm. ravinne- ja happitilanteesta sekä pohjaeläimistä ja planktonyhteisöistä hyödynnetään rehevöitymisen ja monimuotoisuuden kehitystä kuvaavien indikaattorien päivittämisessä.

HELCOMin arvion mukaan Suomenlahden ja Saaristomeren eteläpuolella sijaitsevan varsinaisen Itämeren avomerialueilla pohjaeläinyhteisöjen ja pohjanläheisen veden tila on välttävä. Läntisen Suomenlahden ja varsinaisen Itämeren altaan syvänteiden tilaa kuvaava happivelka on lisääntynyt kahden viime vuosikymmenen aikana. Itäisen Suomenlahden matalammilla avomerialueilla pohjanläheisen veden happitilanne on niin ikään heikentynyt. Huonon happitilanteen takia myös pohjaeläimistö voi Suomenlahdella huonosti. Happitilanteeseen on vaikuttanut erityisesti Itämeren pääaltaan suolaisen, vähähappisen ja ravinteikkaan veden kulkeutuminen Suomenlahdelle.

Perämeren avomerialueilla pohjanläheinen happitilanne on sen sijaan erinomainen ja Selkämerellä sekä Merenkurkussakin hyvä. Pohjaeläinyhteisöt voivat alueella hyvin. Pohjan hapettomuutta ei Perämeren avomerialueella, Selkämerellä ja Merenkurkussa esiinny, koska Ahvenanmeren kynnykset estävät varsinaisen Itämeren suolaisen, pysyvälle kerrostumiselle altistavan syväveden virtauksen merialueelle. Tilanne Pohjanlahdella on kuitenkin viime vuosikymmenen aikana hitaasti heikentynyt. Merialueen omalta valuma-alueelta tuleva ravinnekuormitus ei ole kasvanut, mutta se saa fosforia Itämeren pääaltaalta. Pohjien hyvästä kunnosta huolimatta merialueiden rehevöitymistila on arvioitu välttäväksi pintakerroksen kohonneiden fosfori- ja leväpitoisuuksien takia.

Maalta mereen kohdistuvan typpi- ja fosforiravinteiden kuormituksen raportoidaan vähentyneen merkittävästi koko Itämeren alueella. Kuormituksen väheneminen näkyy meren tilan parantumisena kuitenkin vasta pitkällä viiveellä, sillä tilan paranemista hidastavat mereen vuosikymmenien saatossa kerääntyneet ravinnevarannot. Hapettomissa olosuhteista pohjasedimentistä vapautuu erityisesti sinne varastoitunutta fosforia niin sanottuna sisäisenä kuormituksena.

Varsinaisella Itämerellä tapahtuvat vesimassojen liikkeet vaikuttavat merkittävästi erityisesti Suomenlahden rannikkovesien ja ulomman Saaristomeren tilanteeseen. Pitkällä aikavälillä maalta ja ilmasta tulevan ravinnekuormituksen suitsiminen ja ilmastomuutoksen hillitseminen ovat avainasemassa Itämeren hyvän tilan saavuttamiseksi. Sisempien rannikkovesiemme tilaan omat toimemme vaikuttavat myös lyhyemmällä aikavälillä.