KVR-malli auttaa taloyhtiöitä saamaan rahoituksen putkiremontteihinsa

Kiivaimman asuntorakentamisen aikaan 1970–1980-luvuilla rakennetuissa kerrostaloissa on nyt huutava tarve kunnostuksille. Suurimpia urakoita ovat putkiremontit. On kuitenkin tavallista, että taloyhtiöt kohtaavat vaikeuksia hakiessaan rahoitusta korjauksille. Kovin monen suomalaisen varallisuus on kiinni asunnossa, jonka arvo ei kestä remontin lykkäämistä.

Re:mount-konsernin, Suomen toiseksi suurimman korjausrakentamisyrityksen toimitusjohtaja Iisakki Koski peräänkuuluttaa kustannustehokkaita ratkaisuja, jotka vastaavat rahoittajien huoliin.

– Tarvitaan vuoropuhelua rahoittajien, urakoitsijoiden ja taloyhtiöiden välillä, Koski sanoo.

Rahoittaja arvioi budjetin realistisuutta ja pitävyyttä

Pankki arvioi rahoituspäätöksessään osakkaiden lainanhoitokykyä, kiinteistön vakuusarvoa sekä urakan budjettia. Suunnitelma, jonka budjetin ylittymisen riski on pieni, saa lainaa todennäköisemmin.

Yksi ratkaisu on ns. KVR- eli kokonaisvastuu-urakka. Siinä urakoitsija vastaa sekä remontin suunnittelusta että toteutuksesta. Jos urakoitsijalla on taloyhtiön budjetti tiedossa, urakka suunnitellaan sen raameihin sopivaksi. Pankeissakin on kiinnostusta urakkamuotoa kohtaan.

– KVR-mallissa hintalappu on tiedossa jo, kun urakka alkaa. Tällöin ei muodostu samanlaista riskiä kustannusten ylittämisestä kuin perinteisesti toteutetuissa remonteissa, sanoo pankinjohtaja Janne Koivuniemi, joka vastaa OP Uusimaassa rakentaminen ja asunto-osakeyhtiöt -liiketoiminnasta.

Re:mount-konserniin kuuluvan Remonttipartion myyntijohtaja Jaakko Hartikainen on nähnyt, miten putkiremonteista teetetään kalliita ja aikaa vieviä suunnitelmia, joihin pyydetään tarjous urakoitsijalta ja vasta sitten astellaan pankkiin. Vastaus saattaakin olla kielteinen rahoituspäätös.

– Urakoitsija ei voi luvata remontille kiinteää hintaa, jos ei ole itse ollut suunnittelemassa sitä. Tähän perustuu se, miten KVR-urakan kiinteä hinta syntyy, Hartikainen kertoo.

Ilmiö on totta myös Uudenmaan alueella – pääkaupunkiseudullakin. Tyypillinen ongelma on liian suureksi paisutettu suunnitelma, joka jämähtää rahoitusvaikeuksiin. Koivuniemi kehottaa selvittämään taloudelliset reunaehdot jo ennen hankesuunnitelmia.

Tarvitaan vuoropuhelua – KVR-malli on tehtävä tutuksi myös korjausrakentamisessa

Budjettia ei pidä kiristää keinolla millä hyvänsä, vaan osapuolien pitäisi käydä vuoropuhelua keinoista.

– Tehostaminen ei voi tapahtua kannattavuuden kustannuksella. Suunnittelijoiden ja rakentajien kannattaa tehdä tiiviimpää yhteistyötä heti hankkeen alussa, Iisakki Koski huomauttaa.

Hartikainen alleviivaa tiedon jakamista korjausrakentamisen menetelmistä ja riskienhallinnasta:

– Tietoisuutta KVR-mallista pitää lisätä siten, että kiinteistöalan etujärjestöt, ympäristöministeriö ja alan oppilaitokset kertovat tästä vaihtoehdosta.

Jos korjausvelkaa on, mutta rahoituspäätös on kielteinen, peli ei ole menetetty. Koivuniemi sanoo, että pankin kanssa kannattaa keskustella, minkä verran rahoitusta olisi mahdollista saada ja pyytää urakoitsijaa suunnittelemaan remontti sen mukaan. Laajoista suunnitelmista löytyy karsittavaa.

– Jotta kiinteistö säilyttää arvonsa, taloyhtiötä pitää hoitaa pitkällä tähtäimellä ja tehdä kunnossapitoa suunnitelmallisesti. Hankalimpia ovat tilanteet, joissa korjauksia on lykätty. Hätäisesti tehdyt ja kasautuvat korjausprojektit pelottavat ostajia Janne Koivuniemi toteaa.