Yli sata kipeää ja koskettavaa tarinaa tahattomasta lapsettomuudesta - Simpukka ry:n kampanja ylitti odotukset kirkkaasti

“Oli musertavaa juuri aikuisikään tulleena naisena mennä lääkäriin kauheiden kuukautiskipujen takia ja kuulla lääkäriltä, ettet voi saada lapsia välttämättä ollenkaan. Se sai minut yrittämään itsemurhaa monia kymmeniä kertoja. Sitten vuosia myöhemmin tulin vahingossa raskaaksi ja se päätyi keskenmenoon. En edes saanut lääkäreiltä minkäänlaista apua. Mutta nyt on avautunut uusi ovi elämässäni, kun olen ruvennut harkitsemaan itsenäisesti lapsen hankkimista.”  Nimimerkki Jasmin

Rankkoja keskenmenoja, sekundaarista lapsettomuutta, lopullisen lapsettomuuden ja lapsenlapsettomuuden surua, gynekologisia sairauksia ja uusperheellisen kuulemaa ihmetystä lapsen kaipuusta. 

Puolison etsintää, lahjasoluilla lapsiperheellistymistä, transmiehen kipeä lapsitoive, kateutta ja toiseudentunnetta, pelkoa siitä, että hedelmöityshoidot on pakko lopettaa tuloksettomina, raskauden keskeyttämistä vaikean kromosomihäiriön vuoksi…

Näistä kaikista aiheista on kirjoitettu tänä vuonna kipeitä ja koskettavia lapsettomuustarinoita. Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n Tarinoita lapsettomuudesta -blogissa on julkaistu kuluneen vuoden aikana yli sata tarinaa tahattomasta lapsettomuudesta. 

Simpukka ry keräsi vuoden 2023 aikana tahatonta lapsettomuutta kokeneiden tarinoita. Tarinoiden kerääminen oli yksi tahattoman lapsettomuuden yhteisön ja asiantuntijaorganisaation 35-vuotisjuhlavuoden kampanjoista. Simpukka etsi tarinoiden kirjoittajia verkkosivuillaan, Simpukka-jäsenlehdessään, somekanavissaan ja verkko- ja vertaisryhmissään. 

– Tahattoman lapsettomuuden kokemus haastaa ajatukset elämästä ja tulevaisuudesta. Yksilöiden kokemukset saattavat poiketa toisistaan, mutta yhteistä on, että tahaton lapsettomuus on yksi aikuisiän suurimmista kriiseistä. Siihen liittyy voimakkaita tunteita, jotka saattavat säikäyttää: toivon ja pettymyksen vaihtelua, häpeää, pelkoa, kateutta, ulkopuolisuutta, katkeruutta ja jopa vihaa. Julkaistut tarinat tekevät näkyväksi tahattoman lapsettomuuden kokemusta, sanoo Simpukan viestinnän asiantuntija Hanna Parviainen. 

Tahattomasta lapsettomuudesta puhutaan avoimemmin

Saatujen lapsettomuustarinoiden määrä yllätti Simpukan täysin. 

– Kampanja lähti heti vuoden alussa vauhdikkaasti käyntiin. Maaliskuun loppuun mennessä olimme saaneet jo 44 tarinaa, mikä ylitti koko vuoden tavoitteemme. Elokuussa tarinoita oli jo huikeat 80, ja heitimme rohkeasti, että nyt kerätään sata tarinaa. Määrä ylittyi marraskuussa, iloitsee Parviainen.

Saatujen tarinoiden määrä kertoo sekä tahattoman lapsettomuuden yleisyydestä sekä tabujen vähenemisestä. Tahattomasta lapsettomuudesta puhutaan entistä avoimemmin ja rohkeammin, mitä Parviainen pitää erittäin tervetulleena asiana. 

– On tärkeää tehdä tahatonta lapsettomuutta tutuksi kokemuksena ja ilmiönä suurelle yleisölle, tahattomasti lapsettomia kohtaaville ammattilaisille ja päättäjille. Yhteiskuntamme on vahvasti lapsiperhenormatiivinen. Oletus lapsista tulee esille juhlien small talkeissa ja työpaikan kahvihuonekeskusteluissa, ja esimerkiksi parisuhde- ja eropalvelut on suunnattu vain lapsiperheellisille. 

Tarinat koskettivat ja lohduttivat

Tarinoita lapsettomuudesta -blogissa julkaistut tarinat ovat saaneet kohderyhmältä hyvän vastaanoton. 

– Saamamme palautteen mukaan tarinat ovat koskettaneet, lohduttaneet ja tarjonneet vertaistukea. Eräs tarinan kirjoittanut kertoi, että on auttanut, kun on saanut jakaa omasta sydämestään palasen ja nähdä samoja tunteita muillakin. On todella tärkeää saada lukea muiden tarinoita ja huomata, että ei ole yksin rankkojen kokemusten ja vaikeiden tunteiden kanssa, sanoo Parviainen.   

Tarinansa kirjoittanut kertoi näin kampanjan palautekyselyssä: 

“Sai väylän purkaa tunteitaan, tehdä sen jollain tavalla näkyväksi kun kaikkea ei kuitenkaan arjessa pysty näyttämään muille. Kun tarinani julkaistiin, sain todella vahvan tunteenpurkauksen: tuntui kuin olisin saanut hyväksynnän sille, että olen oikeutettu tuntemaan kaikkia niitä tunteita mitä tunnen ja että olen arvokas niiden kanssa.”

Joka viides kohtaa tahattoman lapsettomuuden

Suomessa joka viides hedelmällisessä iässä oleva kohtaa tahattoman lapsettomuuden. Sen taustalla voivat olla terveydelliset tai elämäntilanteeseen liittyvät syyt. Joskus syytä ei saada selvitettyä. 

Vuonna 1988 perustettu Simpukka edistää lapsettomien asemaa tiedon, tuen ja vaikuttamisen keinoin. Simpukan tavoitteena on, että Suomessa jokainen tahattoman lapsettomuuden kohtaava saa apua ja tukea. 

Simpukka ajaa muun muassa ei-kaupallisen sijaissynnytyksen laillistamista, hedelmöityshoitojen resurssien lisäämistä, tasa-arvoisen lapsiperheellistymisen mahdollistumista, keskenmenojen hoitopolkua ja psykososiaalista tukea osana lapsettomuuden hoitopolkua. Simpukka tarjoaa vertaistukea tahattoman lapsettomuuden kokemukseen. 

Vuonna 2024 Simpukka kerää vuoden teemaansa Tahattomasti lapsettomana Suomessa liittyviä yhteiskunnallisia tarinoita. 

Lainauksia lapsettomuustarinoista

“Mietin, että ehdinkö tutustua kehenkään niin hyvin, että vielä voisin yrittää hankkia ydinperheen? Jaksanko kiirehtiä? Entä jos se kariutuu vuoden päästä ja kellosta menee liikaa aikaa hukkaan. Oisko kumppanuusvanhemmuus minua varten? Vai olisko itsellinen äitiys parempi vaihtoehto? Onko minusta siihen, kestääkö talous, entä terveys, entä voimat, pääsenkö hoitoihin? Entä jos en, kestänkö sen pettymyksen?” Nimimerkki Anonyymi

“Kuljen käytävän päähän vessaan ja romahdan. Taas 2 kk ennen kuin saadaan edes yrittää raskautumista, epäreiluus puristaa rinnassa, puhdas viha nousee kohti korvia. Vielä kestettävä punktion tuoma turvotus ja tuska. Kotiin päästyä miehen paras kaveri ilmoittaa heille tulevasta vauvasta. Onnea vaan! Jotain sisälläni romahtaa ja itken kovempaa”. Nimimerkki Pirstaleina

“Tiedän, miten minuun suhtaudutaan terveydenhuollossa. Ylipainoisena naisena, jolla on taustalla myös mielenterveyshaasteita. Minulla on pääasiassa kasa huonoja kokemuksia lääkäreistä ja gynekologeista, jotka näkevät minut vain lihavana masentuneena naisena. Uskon hakeutuvani kuitenkin lähiaikoina terveydenhuoltoon ylipainon vuoksi, joten osa minussa elättelee vielä toiveita, että ylipainon mahdollisesti vähennyttyä, raskautuminen kohdallani voisi olla mahdollista.” Nimimerkki Melissa

“Lapsettomuus on ollut elämäni suurin kriisi, suru ja elämän voimia vievä asia. En myöskään usko, että suurempaa kriisiä voin kokea elämäni aikana. Ainakaan toivottavasti. Lapsettomuutta on joutunut opetella käsittelemään, sietämään ja välillä myös työntämään ajatusten tieltä. Välillä kuvittelisi, että kun jo niin pitkään on harjoitellut, olisi tämän kestämisessä jo parempi. Välillä koen epätoivoa myös siitä, että vieläkin reagoin niin vahvasti vauvauutisiin. Että kai nyt tämän kokeneen pitäisi jo osata selvitä tästä olan kohautuksella. Lapsettomuus on myös vaikuttanut itsetuntooni. Se on murtanut kykyä pitää itsestäni ja arvostaa itseäni. Jatkuva todistelu muille siitä, että olen hyvä vanhemmaksi, on saanut itseni epäilemään sitä.” Nimimerkki Anonyymi

“Varasimme varhaisultran, jonne menimme yhdessä viikolla 10. Pienen kasvu olikin pysähtynyt pari viikkoa aikaisemmin. Jo ennen kuin kätilö ehti sanoa mitään, totesin itse ääneen ´ei siellä taida sykettä enää näkyä´ ja aloin itkeä. Edelleen, kun ajattelen tuota hetkeä, itku kuristaa kurkkua vaikka muuten olen jotenkin toipunut.” Nimimerkki Kielo

“Puolisen vuotta yritystä takana ja toivoton olo siitä, saammeko ikinä toista lasta syliimme. Läheisten helposti raskautuminen aiheuttaa katkeruuden tunteita. Lapsettomuuden suru on kasvanut ihan uusiin sfääreihin myöhäisen keskenmenon jälkeen. Olen joutunut pitkälle sairaslomalle enkä tiedä miten tästä toipuu ikinä”. Nimimerkki Sekundaarinen lapsettomuus

“Luulin, että kertomalla kaikille hoidoista en satuttaisi paisuvalla vatsallani niin paljon, en satuttaisi kauan tavoitellun onneni huumalla niin paljon. Ja koskaan en ole satuttanut yhtä paljon. Minulla on kaikki, mitä sinä et aikoinaan saanut, vaikka yhtä kovasti yritit. Juoksit samat ultrat, apteekit, punktiot ja siirrot, alkionsiirrot, tilisiirrot. Tulevaisuudensuunnitelmien siirrot.” Nimimerkki Työkaveri

“Päädyimme lopulta yksityiselle lapsettomuusklinikalle: diagnoosina naisesta johtuva hedelmättömyys. Tunsin epäuskoa ja myös suurta pettymystä itseeni, miten en ollut tiennyt, kuinka radikaalisti naisen hedelmällisyys laskee 35 ikävuoden jälkeen, ja miten en ollut ymmärtänyt mennä hyvinkin yksinkertaisiin lapsettomuustutkimuksiin aiemmin. - - Syytän itseni lisäksi yhteiskuntaa, koululaitosta ja terveydenhuoltoa liian vähäisestä tiedonannosta ikää ja hedelmällisyyttä koskien sekä mediaa siitä maalailusta, että 40–50-vuotiaanakin voi vielä hyvin saada lapsen.” Nimimerkki Toiveena toinen lapsi

"Muutaman vuoden päästä sisareni sai ensimmäisen lapsenlapsensa. Silloin ymmärsin, ettei minusta tule mummoakaan. Taas jään sivustakatsojaksi, kun sukulaiset ja ystävät kertovat lastenlapsistaan ja näyttävät vauvakuvia. Ne vihlaiset sydämestä. Karjalaiset sanovat: ´Oma laps on laps, mutta lapsenlaps on kultalaps.´ Minun kohdallani sukupolvien ketju katkesi." Nimimerkki Varamummo