Onko talous hunningolla joulun jälkeen?

Suomessa noin puolella miljoonalla ihmisellä on ulosottovelkaa ja huomattava osa kotitalouksista elää yli varojensa. Joulun jälkeen tilanne on vieläkin karumpi. ”Tämä johtuu siitä, että rahataitoja ei ole koskaan opiskeltu. On kummallinen käsitys, että rahataidot pitäisi osata opiskelematta niitä, ikään kuin ne olisivat tulleet äidin maidon sivutuotteena”, sanoo Mikko Sjögren Varapuun päävalmentaja ja toimitusjohtaja. Varapuu on valmennusyhtiö, joka toi rahataidonvalmennuksen Suomeen 15 vuotta sitten. Yhtiö opettaa ihmisiä taitavaksi rahan kanssa niin livenä kuin verkossakin.

Epäonnistuuko tammikuun ryhtiliike?

Moni päättää tehdä tammikuussa ryhtiliikkeen elämässään: viettää tipatonta tammikuuta, laittaa itsensä fyysisesti hyvään kuntoon ja lupaa pitää parempaa huolta raha-asioistaan.”Ei tule onnistumaan. Elämäntapamuutoksissa pitää laittaa yksi asia kerrallaan kuntoon. Ryhtiliikkeen tekeminen saattaa tuntua epämiellyttävältä, kun joutuu tekemään asioita eri tavalla, kuin mihin on tottunut. Jos kaiken koittaa korjata kerralla, elämä alkaa tuntumaan sietämättömältä ja lipsahdusten todennäköisyys kasvaa. Vanhoihin tuttuihin tapoihin on helpompi palata kuin tottua uusiin. Periaate on sama kuin tipattoman tammikuun päättäminen. Helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna juodaan tammikuunkin edestä. Sen jälkeen ollaan entistä syvemmissä vesissä, kuin mistä aloitettiin”, huomauttaa Sjögren.

Mitäpä jos vuoden aloittaisi laittamalla omat talousasiat kuntoon, koska se lisää hyvinvointia myös muilla elämän osa-alueilla?
”On tehty lukuisia tutkimuksia siitä, että raha-asiat stressaavat ihmisiä hyvin paljon. Ne ovat top kolmen stressitekijän joukossa ehdottomasti. Monesti huoli taloudesta menee jopa sijalle yksi terveyden tai ihmissuhteiden edelle”, tietää rahataidon valmentaja.

Raha-asioista tulee mörkö

Konkarivalmentaja Sjögren sanoo, että tyypillisesti raha-asioita ryhdytään rukkaamaan pontevalla päätöksellä heti joulun jälkeen, ettei tuhlata enää koskaan. Sudenkuoppana on, että kaikki kiva kielletään. Se saattaa toimia hampaat irvessä -periaatteella jonkin aikaa, jonka jälkeen tapahtuu repsahdus. Epäonnistumisen jälkeen raha-asioita tulee mörkö, joka halutaan lakaista maton alle.

”Yli varojen eläminen ja velkaantuminen on varsin yleistä tuloista riippumatta. Siitä kärsivät niin pienituloiset kuin suurituloisetkin. Kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset osaisi laittaa talouttaan kuntoon, koska se ei ole mitään avaruusteknologiaa. Tarvitaan vain hieman yhteen- ja vähennyslaskua. Ongelma ei varsinaisesi ole, että ihmiset eivät tietäisi mitä heidän pitäisi tehdä. Ongelma on se, että he siitä huolimatta tekevät jotain muuta. Raha-asioiden hoitaminen on enemmän tunnepeli, kuin järkipeli. Jos tunteet ja järki laitetaan vastakkain, niin tunne voittaa. Ihmiset toimivat luonnostaan pois kivusta - kohti nautintoa -periaatteella. Tästä syystä raha-asioiden hoitaminen on enemmän käyttäytymistiedettä, kuin taloustiedettä. Kuvitellaan, että omat taloushuolet ovat uniikkeja, eikä kenelläkään muulla ole samanlaisia. Kyllä on”, tietää Sjögren.

”Taitavaksi rahan kanssa -valmennuksissa, joita järjestämme, tämän huomaa varsin hyvin. Kun annamme yleisölle tehtäväksi pohtia oman talouden haasteita ensin yksin, sitten yhdessä ja lopulta ryhmän kanssa. Suuri yllätys joka kerta on, että täsmälleen samat ongelmat ovat jokaisella. Oivallus poistaa häpeäntunnetta ja innostaa ihmisiä ottamaan talousasiat haltuun”, iloitsee Sjögren.

Hän korostaa, että rahan käyttöä säätelee loppujen lopuksi se miltä meistä tuntuu. ”Se mitä ajattelemme vaikuttaa siihen miltä meistä tuntuu ja se vaikuttaa toimintatapaamme. Meillä kaikilla on ajatuksia, uskomuksia ja tarinoita rahasta. Kutsumme niitä rahatarinoiksi.” Oman rahatarinan selvittäminen ja muuttaminen kuuluu Sjögrenin valmennusrepertuaariin.

Mistä aloittaa?

”Omat numerot pitää tuntea. Yli varojen elämiseltä välttyy vain, jos omaa rahan käyttöään suunnittelee. Tämänhetkiset toimintatapasi eivät itse asiassa ole sinun syytäsi. Ne johtuvat rahatarinastasi, jonka olet matkan varrella oppinut muilta tietämättäsi. Jotta oikeanlainen tekeminen saadaan vietyä käytäntöön, pitää rahatarina saada tukemaan muutosta. Parhaatkaan työkalut eivät auta, jos niitä ei huvita käyttää.”, selvittää Sjögren.

Omia talouslukuja on hyvä tarkastella kaverin kanssa, koska hänellä ei ole samaa tunnekuormaa niihin kuin itsellä. Toisen kuluihin on helppo suhtautua kylmäjärkisesti. Esteenä on, että suomalainen ei helposti puhu raha-asioistaan edes oman kumppaninsa kanssa. Tämäkin johtuu häpeästä, suomalaisten helmasynnistä, että pelätään näyttää tyhmältä, kun edes omia talousasioita ei osata hoitaa.

Omaa taloutta tulisi seurata vähintään kuukauden ajan, mieluiten kolme, jotta selkeä kuva tuloista ja menoista selviää konkreettisesti. Kaikki tulot ja menot pitää kirjata ylös, vaikka exel-taulukkoon tai vanhanaikaisesti ruutuvihkoon. Työkaluja on monia.

”Syy miksi omia talousnumeroita ei ole tapana tarkastella, niiden pelätään olevan vielä pahempia kuin ovatkaan. Asia jää tekemättä. Porukka mielellään arvailee omaa taloustilannettaan ja ainut työkalu on toivo. Jos omat talousnumerot eivät miellytä, niin sitten pitää tehdä tekoja, jotka muuttavat numeroita”, tykittää rahataidon valmentaja Sjögren.

Viiden minuutin budjetti

Helppo työkalu talouden kuntoon laittamiseksi on viiden minuutin budjetti eli laiskanmiehen kassahallintamalli. Käytännössä se tarkoittaa, että nettotuloista:

1. 10 % säästöön, puskuriksi pahan päivän varalle.
2. 10 % sijoitetaan.
3. 10 % saa kuluttaa luvan kanssa ja pitääkin.

Seitsemälläkymmenellä prosentilla tuloista arjen pitäisi pyöriä. Jos ei näin tapahdu, eletään liian leveästi. On kaksi tapaa korjata tilanne, joko karsia menoja tai lisätä tuloja.

Puskuri on kaiken perusta

Kymmenen prosentin pahan päivän -säästöt eivät tarkoita kulutusjuhlien maksamista jouluna eikä juhannuksena eikä muinakaan aikoina. Pahan päivän vara on tarkoitettu vain ”pahoille päiville”, jolloin peruskuluista ei selvitä ilman puskuria. Sitä tulee käyttää silloin kun tulee yllättäviä menoja kuten auton tai kodinkoneen hajottua, sairastuttua tai työttömänä.

Pahan päivän puskurirahasto turvaa väliaikaisen ahdingon, jolloin haastavasta tilanteesta selvitään ehjin nahoin ja arki voi jatkua normaalisti. Puskurirahaston käyttö ei saa olla pysyvää, ainoastaan lyhytaikaista, esimerkiksi lomautuksen ajan.

Puskuri on sitä varten, että lyhyen periodin aikana on aikaa ratkaista ongelma. Jos varoja on jemmassa kolmen kuukauden elämiseen, on aikaa ratkaista ongelma kolmen kuukauden sisällä. Se ei tarkoita kolmen kuukauden lomaa.

Sijoittaminen ja kuluttaminen

Kun kymmenen prosenttia sijoitetaan, se on vaurauden ja taloudellisen riippumattomuuden alku. ”Ei ole varaa sijoittaa sanoo suurin osa ihmisistä, myös erittäin hyvätuloiset. Jokaisella on varaa sijoittaa, myös pienituloisella, kunhan laittaa taloutensa ensin kuntoon tutustumalla omiin taloutensa numeroihin”, Sjögren kumoaa väitteen. Hän tietää mistä puhuu, koska on valmentanut rahataitoja lähes 40 000 ihmiselle. Varapuun tavoite on saada aikaiseksi 10 000 taloudellista läpimurtoa.

Sjögrenin kokemuksen perustella ihmisiä ei tarvitse valmentaa kuluttamiseen, joten hän tyytyy sanomaan:
”Raha on elämää varten, eikä toisinpäin, elämä ei ole rahan tekemistä varten. Elämästä pitää voida nauttia ja saa olla hauskaakin. Kun kuluttaa kymmen prosenttia tuloista, siitä ei pidä kokea syyllisyyttä.”