Tärkein vastuullisuusmittari on se, jota emme vielä seuraa

Euroopassa yhä keskeisemmäksi standardiksi kiinteistösijoittajien keskuudessa on nousemassa CRREM-standardi. Se ohjaa kiinteistöjä vähentämään ilmastopäästöjä ja nostamaan energialuokkaa.

Kiinteistöjen vastuullisuusajattelussa CRREM on mittari ylitse muiden.

CRREM on kriittistä planeetalle, se on standardoitu, läpinäkyvä ja suhteellisen helppo toteuttaa. Sitä käytetään laajasti ja sitä pidetään yksiselitteisenä.

Suomessa CRREM tunnetaan vielä heikosti mutta uskon, että se tulee lyömään lähivuosina isosti läpi.

Standardin mukaan kiinteistöjen tulee alentaa hiilijalanjälkeään 50% vuoteen 2030 mennessä jotta ilmaston lämpeneminen saadaan pidettyä 1,5 prosentissa.

Työkalussa on kaksi osaa: yksi, joka määrittää rajat päästöille ja toinen, joka määrittelee rajat energiankäytön intensiteetille (EUI).

EPC – energiatehokkuuden sertifikaatit

Energiatehokkuussertifikaatit ovat toinen keskeinen kestävän kehityksen osatekijä. Suurelta osin tämä tulee siitä, että EU:n taksonomia edellyttää kestäviltä rakennuksilta korkeaa energialuokkaa.

Pohjimmiltaan kunkin maan luokitelluista omaisuuseristä ylin 15 prosenttia katsotaan kestäväksi ja alimman 70 prosentin katsotaan aiheuttavan merkittävää haittaa ympäristölle. Noin alimmilla 25 prosentilla on välitön pakkokorjausriski.

Jo nyt kv-sijoittajat ovat kieltäytyneet Suomessa ostamasta kerrostaloja, joiden energialuokitus on liian matala.

Energiatehokkuuden luokkien ongelma on, että ne ovat kansallisia järjestelmiä. Ne ovat alttiita paikallisille tulkinnoille miten primäärienergian käyttöä tulkitaan. Se vaikuttaa luokitukseen valtavasti.

Kiinteistösertifikaatit

BREEAM ja LEED olivat 30 vuoden ajan lähimpänä kestävää rakennusstandardia kiinteistöalalla. 

EU:n taksonomia ja tieteeseen perustuvat tavoitteet ovat muuttaneet asiaa. Nyt sertifiointien on vaikea pysyä kehityksen mukana.

Olen nähnyt lukemattomia tilanteita, joissa korkea sertifikaatti ei ole tae hyvästä CRREM-profiilista tai korkeasta EPC-tasosta. Esimerkiksi Helsingin seudulla on paljon korkean sertifikaatin toimistoja, joilla on heikko energiatehokkuusluokka. 

Tämä ei ole yllättävää, kun otetaan huomioon, että sertifikaatit keskittyvät enintään 30 prosenttisesti energiaan. Sertifioinnit ovat edelleen tärkeitä erityisesti ensiluokkaisten kohteiden markkinoinnissa ja indikaattori siitä, että omaisuus on kaiken kaikkiaan korkealaatuinen.

Tämä on arvokasta ja hyödyllistä, mutta nykyisessä muodossaan sitä ei tule pitää kestävän kehityksen yleisenä mittapuuna.