Lähetysseuran toiminnanjohtaja: ”Gazan sodassa rauha ei tule syntymään sisältäpäin, vaan osapuolet on ensivaiheessa pakotettava siihen”

”Gazan sodassa rauha ei tule ensivaiheessa sisältäpäin, vaan kansainvälisen yhteisön on otettava keskeinen rooli osapuolten pakottamisessa rauhaan. Israelin hallituksella ja Hamasilla ei ole intressiä lopettaa sotaa, vaikka tilanne on kestämätön ja kansainvälisen suojelun tarve valtava", arvioi Pauliina Parhiala, joka vieraili pääsiäisviikolla Israelissa ja Palestiinalaisalueella.

”Sodan päättymisen jälkeen ja poliittista ratkaisua neuvoteltaessa tarvitaan pitkäjänteistä rauhantyötä ruohonjuuritasolla, sillä pakotettu rauha itsessään ei ole koskaan kestävä. Asenteiden ja olosuhteiden muuttamiseen sekä toiminnan radikalisoitumisen purkamiseen tarvitaan vuosikymmenten työ. Tähän täytyy valmistautua jo nyt.”

Parhiala on järkyttynyt Gazan siviilien tilanteesta. Ruoka ja vesi ovat lopussa, ja suurin osa alueen kahdesta miljoonasta asukkaasta on ahtautunut Etelä-Gazaan Rafahin kaupunkiin. Monet asuvat teltoissa tai pommitettujen talojen raunioissa. Jätehuolto ei toimi, eikä ihmisillä ei ole mahdollisuutta peseytyä, mikä lisää ihotautien ja muiden sairauksien leviämistä. Lääkkeet ovat vähissä.

”Psykologinen kuorma on raskas – pelko, huoli elämän jatkumisesta, omat ja läheisten vakavat terveysongelmat ja vammat, hintojen noususta ja vähäisestä humanitaarisesta avusta johtuva nälkä”, Parhiala listaa akuutteja huolia Gazassa.

Lähetysseura tukee terveysklinikkaa Rafahissa

”Vaikka tilanne tuntuu toivottomalta, olen tyytyväinen siitä, että perheet Gazassa ovat saaneet apua luotettavien yhteistyökumppaneidemme kautta”, Parhiala sanoo.

Lähetysseura tukee Rafahissa sijaitsevaa terveysklinikkaa, joka tarjoaa perusterveydenhoitoa, hammashoitoa, neuvolapalveluita, lääkkeitä ja hygieniatuotteita. Klinikka tavoittaa noin 400–500 potilasta päivittäin ja sitä ylläpitää Lähi-idän kirkkojen neuvostoon kuuluva DSPR-järjestö. Klinikka vaurioitui viime viikolla ilmaiskussa, mutta se saatiin takaisin toimintakuntoon yhden päivän sulun jälkeen.

Lähetysseuran katastrofirahaston kautta on tuettu myös psykososiaalista tukea lapsille ja äideille Etelä-Gazassa sijaitsevissa kouluissa ja pakolaiskeskuksissa. DSPR-järjestön johtaja Nader Abu Amsha muistuttaa, että tarve psykologiselle tuelle jatkuu vielä pitkään sodan jälkeen. Samalla hän nostaa esiin huolensa valtavasta jälleenrakennustarpeesta.

”Yli puolet Gazasta on tuhoutunut eli puhutaan siitä, että kokonaisia kaupunkeja pitää rakentaa uudelleen. Olemme suunnitelleet, että sodan päätyttyä järjestämme nuorille lyhyitä intensiivisiä ammattikoulutuksia, joissa koulutamme putkimiehiä, puuseppiä ja muita jälleenrakennuksessa tarvittavia apukäsiä”, Amsha kertoo.

Lähetysseura 100 vuotta Pyhällä maalla

Toiminnanjohtaja Pauliina Parhiala tapasi pääsiäisviikon aikana Lähetysseuran paikallisia yhteistyökumppaneita Israelissa ja Palestiinalaisalueella. Hän tapasi esimerkiksi Jordanian ja Pyhän maan luterilaisen kirkon piispan Sani Ibrahim Azarin sekä rauhankasvatuskeskus Rossing Centerin johtajan Sarah Bernsteinin.

Lähetysseuralla on Jerusalemissa myös oma toimintakeskuksensa. Lähetysseuran työ niin kutsutulla Pyhällä maalla täyttää tänä vuonna 100 vuotta, sillä ensimmäiset Lähetysseuran lähetit saapuivat Jerusalemiin elokuussa 1924.

Lähetysseura on vuosikymmenten kuluessa pyrkinyt vastaamaan aina alueen ajankohtaisiin haasteisiin, mutta työn punaisena lankana on säilynyt lapsi- ja nuorisotyö sekä diakonia. Lähetysseuran pyrkii työssään tukemaan rauhan ja sovinnon edellytyksiä esimerkiksi nuorten rauhankasvatuksen kautta.

”Oli tärkeää kuulla, että kaikki israelilaiset ja palestiinalaiset yhteistyökumppanimme ovat pystyneet jatkamaan työtään sodasta huolimatta. Samaan aikaan kohtasin myös paljon toivottomuutta, sillä ääriliikkeiden äänenpainot ovat voimistuneet ja rauhan ja sovinnon kysymysten parissa toimivat järjestöt kokevat jopa fyysistä uhkailua”, Pauliina Parhiala kertoo.

”Länsirannalla pelätään tulevaa ja sitä, onko Länsirannan tulevaisuus sama kuin Gazan. Myös alueen palestiinalaiskristityt kokevat pelkoa tulevasta, ja moni pyrkii ulkomaille. On aiheellinen huoli pohtia, onko kristinuskolla tulevaisuutta Pyhällä maalla.”