Vuoden Tiedekynä 2024 -ehdokkaat käsittelevät ympäristöaiheita monista näkökulmista

Koneen Säätiö myöntää vuosittain Vuoden Tiedekynä -palkinnon tieteellisestä kirjoituksesta, jossa suomen kieltä on käytetty erityisen ansiokkaasti. Tänä vuonna palkinto jaetaan suomenkieliselle ympäristöteemaiselle tieteelliselle artikkelille, joka on ilmestynyt vuosien 2021–2023 aikana. Esiraadin kuratoimalla ehdokaslistalla on seitsemän artikkelia, jotka edustavat eri tieteenaloja evoluutiobiologiasta kirjallisuuden tutkimukseen.

”Tämä monipuolinen joukko kysyy kysymyksiä, joita kannattaisi kuunnella” 

Esiraatiin kuuluivat tänä vuonna Koneen säätiön tiede- ja taiderahoituksen johtaja Kalle Korhonen sekä biologi ja toimittaja Mari Pihlajaniemi. Esiraati arvioi noin 250 suomenkielistä ympäristöön liittyvää tutkimusartikkelia. Yksittäisiä artikkeleita ilmoitettiin palkintoehdokkaiksi noin 120, loput olivat artikkelikokoelmia sekä tieteellisten lehtien vuosikertoja.

”Artikkelien luku-urakka toi toivoa. Näkökulmien ja tieteenalojen kirjo ja paljasti, kuinka valtava määrä eri alojen tutkijoita työskentelee ympäristöön liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Tämä monipuolinen joukko kysyy kysymyksiä, joita yhteiskunnan kannattaisi kuunnella”, kommentoi Pihlajaniemi artikkeleita. 

”Arvioinnissa mukana olleet artikkelit osoittivat ilahduttavasti, miten monialaista ympäristöön liittyvää tutkimusta julkaistaan myös suomeksi”, Korhonen komppaa. 

Vuoden Tiedekynä 2024 -voittaja julkistetaan toukokuussa  

Seuraavaksi palkinnon valitsija päättää voittaja-artikkelin esiraadin valitsemista ehdokkaista. Valitsijana toimii tänä vuonna Alli Pylkkö, oikeustieteiden opiskelija ja Allianssin nuorten luontodelegaatti 2022–2023. Palkinnon voittaja julkaistaan toukokuussa.

Vuoden Tiedekynä -palkinnon tarkoituksena on tukea suomenkielistä tieteellistä kirjoittamista ja nostaa sen arvostusta. Vuodesta 2010 alkaen myönnetyn palkinnon suuruus on 25 000 euroa ja se on yksi Suomen suurimmista tieteellisen kirjoittamisen palkinnoista. Palkinto jaetaan vuorovuosin humanistisen, yhteiskuntatieteen ja ympäristöntutkimuksen alan suomenkielisen artikkelin kirjoittajalle tai kirjoittajille. 

Vuoden Tiedekynä -ehdokkaat 2024 

Tuomas Aivelo ja Jenni Lehtimäki: ”Luonnon monimuotoisuus edistää kansanterveyttä”, Duodecim 137 (2021) 2135–2141. 
Aivelo ja Lehtimäki esittelevät tutkimusnäyttöä luonnon monimuotoisuuden ylläpitämisen merkityksestä, kun kyseessä on sairauksien ehkäisemisen tukeminen niin lääketieteessä kuin kansanterveystyössä. 

Sanja Hakala, Jonna Kulmuni ja Heikki Helanterä: ”Evoluutio vaikuttaa muurahaisten tulevaisuudennäkymiin”, Luonnon Tutkija 126 (2023) 24–38. 
Hakala, Kulmuni ja Helanterä käsittelevät artikkelissaan muurahaisyhteiskuntien perherakenteiden vaihtelua sekä taustalla vaikuttavia syitä ja vaihtelun aiheuttamia seurauksia. 

Reeta Holopainen ja Tiia Kähärä: ”Jakaa eläinten kärsimykset ja haaveilla maailmasta ilman ihmisiä – Eläineettinen tematiikka Eeva-Liisa Mannerin Tämä matka -teoksessa”, Avain – Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 20 (2023) 4–23. 
Holopainen ja Kähärä hyödyntävät artikkelissaan ekokriittisistä ja ympäristöfilosofisista luentaa Eeva-Liisa Mannerin runoteoksen eläineettisen tematiikan tarkastelussa. 

Sanna Karhu: "’Näimme kaiken omin silmin’: tappaminen teurastamoissa piilotettuna väkivaltana” teoksessa Tunteva tuote: kuinka eläimistä tuli osa teollista tuotantoa (toim. Taija Kaarlenkaski ja Otto Latva) (Vastapaino 2022) 301–326. 
Karhu avaa teurastamoiden toiminnassa tapahtuvaa tappamisen näkymättömäksi tekemistä ja häivyttämistä niin suhteessa kuluttajiin kuin teurastamoiden sisäiseen toimintaan. 

Karoliina Lummaa, Kaisa Vainio, Aino Korrensalo, Tuomo Takala ja Eeva-Stiina Tuittila: ”Itseksi puiden kanssa: Identiteettiä jäsentävät puut suomalaisessa nykyrunoudessa ja lempipuuaiheisessa verkkokyselyssä”, Elore 30 (2023) 34–58. 
Lummaan, Vainion, Korrensalon, Takalan ja Tuittilan tutkimusaineisto valaisee, miten sekä lempipuuaiheiseen kyselyyn vastanneet ihmiset että suomalaiset nykyrunoilijat hyödyntävät kerronnassaan puita ja suhdettaan puihin kuvatessaan myös ihmisyyteen liittyviä teemoja. 

Maarit Soukka: ”Puut mielen ja kielen maisemassa: Lyriikan puut osana 1950-luvun modernismikeskustelua”, Avain – Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 19 (2022) 6–25. 
Soukka tarkastelee puiden paikkaa suomalaisessa kaunokirjallisuudessa sotienjälkeisellä ajalla. Modernismin aikana runouden puita on käsitelty ennen kaikkea suhteessa ihmiseen. 

Tero Toivanen, Paavo Järvensivu ja Ville Lähde: ”Ekologisen jälleenrakennuksen haaste” teoksessa Talouskuri tuli Suomeen (toim. Janne Autto) (Vastapaino 2023) 117–241. 
Toivasen, Järvensivun ja Lähteen ympäristövaltiotutkimukseen pohjaava artikkeli esittää, että ekologinen jälleenrakennus ja valtion tasolla harjoitettu talouskuri eivät voi kulkea sujuvasti käsi kädessä.