Väitös: Alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitotyö päivystyksessä vaatii riittävästi koulutusta

Alkoholin liiallisesta käytöstä aiheutuu joka vuosi Suomessa, kuten muissakin maissa, paljon vakavia haittoja. Haittoihin lukeutuu lukuisia sairauksia, vammoja, väkivaltaa, mielenterveysongelmia, seksuaalista riskikäyttäytymistä ja kuolemia. Haitoista kärsivät käyttäjien lisäksi myös heidän läheisensä ja niillä on laajoja yhteiskunnallisiakin vaikutuksia. Merkittävä osa päivystyspoliklinikalla hoidettavista potilaista on alkoholin vaikutuksen alaisia. Päivystyspoliklinikka on usein ensimmäinen terveydenhuollon yksiköistä, jossa saadaan kontakti riskikäyttäjään ja tunnistetaan liiallinen juominen.

– On erittäin tärkeää, että päivystyspoliklinikalla osataan toteuttaa varhaista puuttumista alkoholin käyttöön. Varhaiseen puuttumiseen tulisi kuulua käytön määrästä kysyminen ja tarpeen mukaan esimerkiksi motivoivan haastattelun pitäminen saadun tuloksen perusteella. Myös potilaan ohjaus päihdehoitopalveluissa oikeaan jatkohoitopaikkaan tulee huomioida, jos tilanne siltä vaikuttaa, Mäkelä toteaa.

Varhaisella puuttumisella on merkitystä sille, että osa alkoholin riskikäyttäjistä muuttaa tottumuksiaan. Yksikin varhainen puuttuminen voi saada potilaan lopettamaan alkoholin käytön, ja vaikuttaa hänen elämänlaatunsa ja terveytensä paranemiseen sekä yhteiskunnallisiin säästöihin. Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin Mäkelän mukaan todettu, että päivystyspoliklinikoilla ei aina toteuteta alkoholin käytön varhaista puuttumista. Syiksi on todettu muun muassa kiireinen työympäristö, negatiiviset asenteet kyseistä potilasryhmää kohtaan sekä tiedon ja osaamisen puute.

– Päihdehoitotyön osaamista ei voi olla, jos siihen ei ole saanut koulutusta. Osaamista voi kuitenkin mitata ja tarvittaessa kehittää täydennyskoulutuksen keinoin. Riittävä osaaminen on yhteydessä hoidon laatuun ja työmotivaatioon hoitaa kyseistä potilasryhmää, Mäkelä kertoo.

Verkkokoulutuksesta lupaavia tuloksia päihdehoitotyön osaamiseen 

Viime vuosina on kehitetty erilaisia koulutusmenetelmiä, joilla on tarjottu täydennyskoulutusta terveydenhuoltoalan ammattilaisille. Verkko-opetuksen suosio terveydenhuollon täydennyskoulutusmenetelmänä on lisääntynyt, koska se on edullinen tapa tuottaa koulutusta ja sopivimman ajankohdan opiskelulle voi valita itse.

Kaisu-Leena Mäkelän väitöskirjatutkimuksessa toteutettiin osatutkimus, jossa selvitettiin, voidaanko täydennysverkkokoulutuksen keinoin parantaa päivystyksessä työskentelevien sairaanhoitajien itsearvioitua osaamista alkoholista päihtyneen potilaan hoitamisessa. Tulosten mukaan verkkokoulutus vaikuttaa erittäin käyttökelpoiselta menetelmältä tuottaa osaamista tällä hoitotyön osa-alueella ja jatkossa sitä tulisi tutkia vielä lisää.

Mäkelän väitöskirjatutkimus lisää tietoutta alkoholista päihtyneen potilaan hoitamisen osaamisesta, sen mittaamisesta sekä täydennysverkkokoulutuksen vaikuttavuudesta osaamisen kehittämisessä.

Lisäksi väitöskirjan osatutkimusten perusteella syntyi malli, johon on koottu keskeiset asiat saaduista tuloksista. Mäkelä täydentää, että mallin avulla esimerkiksi päivystyspoliklinikan esihenkilö pystyy ketterästi hahmottamaan, millaista osaamista hoitohenkilökunnalla tulisi olla potilasryhmää hoidettaessa ja miten tulisi toimia, jos osaamista ei ole riittävästi.

Väitöskirjatutkimuksella tuotetusta tiedosta voivat hyötyä niin potilaat, kuin heidän läheisensäkin, päivystyspoliklinikan hoitohenkilökunta ja heidän esihenkilönsä sekä koulutukselliset tahot. Tulosten hyödyntämisellä käytännössä on myös yhteiskunnallista merkitystä.

Kaisu-Leena Mäkelä on kotoisin Porista ja työskentelee Akuutti alueen vastuualueylihoitajana Satakunnan hyvinvointialueella.

Väitöstilaisuus perjantaina 24. toukokuuta

TtM Kaisu-Leena Mäkelän terveystieteiden alaan kuuluva väitöskirja Alkoholista päihtyneiden potilaiden hoitaminen päivystyspoliklinikalla – Hoitohenkilökunnan osaaminen ja verkkokoulutusintervention vaikutus osaamiselle tarkastetaan julkisesti Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa perjantaina 24.5.2024 klo 12, Porin yliopistokeskuksen auditoriossa 126 (Pohjoisranta 11 A, Pori). Vastaväittäjänä toimii dosentti Päivi Kankkunen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena professori (tenure track) Jari Kylmä Tampereen yliopistosta.