Ammattiin opiskelevien lasten oikeudet unohtuvat

Ammattiin opiskelee Suomessa yli 110 000 opiskelijaa, joista suuri osa on alaikäisiä. Heidän tilanteestaan ei kuitenkaan tiedetä Suomessa juuri mitään. Ammattiin opiskelevia koskevat tiedot ovat niin puutteellisia, ettei heidän oikeuksiensa toteutumista voi arvioida, toteaa lapsiasiavaltuutettu.

Lapsiasianeuvottelukunta kokoontui 6.5.2024 keskustelemaan ammattiin opiskelevien lasten oikeuksien toteutumisesta. Laboren tutkimusohjaaja Hannu Karhunen kuvasi alustuksessaan ammatillisten opintojen heikkoa tietopohjaa.

Suomessa koulutusjärjestelmä on kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen autonominen, eli alueilla ja koulutuksen järjestäjillä on paljon valtaa. Järjestelmän heikkoutena on se, että kokonaiskuvaa valtakunnallisesta tilanteesta on vaikeaa muodostaa. Tietoja kyllä kerätään oppilaitos- ja aluetasollakin, mutta näistä tiedoista ei synny valtakunnallista kokonaiskuvaa.

”Valtakunnallisesti käytettävissä on lähinnä hyvin karkeita tietoja, kuten ketkä valmistuvat oppilaitoksista ja ketkä työllistyvät valmistumisensa jälkeen. Lisäksi tehdään kohorttitutkimuksia ja itsearviointiin perustuvia tutkimuksia, jotka eivät ole kovin uskottavia lapsen oikeuksien toteutumisen arvioinnissa. Valtakunnalliset tiedot puuttuvat esimerkiksi oppilaiden saamasta tuesta, opettajien kelpoisuudesta, erityisopettajien ja opinto-ohjaajien määrästä, työssäoppimisesta tai siitä, mihin resurssit oikeastaan kohdennetaan. Väitän, että ammatillisen koulutuksen päätöksiä tehdään usein aluepoliittisista syistä, ei opiskelijoiden etu edellä”, Karhunen arvioi.

Kukaan ei tiedä, millaista tukea opiskelijat saavat

Ammattiin opiskelevien suurimpia huolia ovat pelko opintojen muuttumisesta maksullisiksi kesken opintojen sekä oppimisen tuki. Tästä yhtä mieltä olivat opiskelijoiden ja opettajien edustajat.

”Erityisen tuen tarpeen opiskelijoiden määrä ammatillisissa oppilaitoksissa on kasvanut voimakkaasti, mutta samalla vaativan erityisen tuen oppilaitoksia on vähennetty. Mietityttää, miten kaikki saadaan pidettyä mukana mutta samalla varmistetaan resurssien riittävyys. Hyvinvointialueiden rahoitusvaje heijastuu myös opiskeluhuollon palveluihin”, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry:n varapuheenjohtaja Maria Boman kuvaa.

”Nykyiset ammatillisen koulutuksen tuloksellisuuteen perustuvat rahoitusmittarit eivät sovellu oppivelvollisiin ja heidän tarpeisiinsa. Alaikäisten nuorten kasvu ja kehitys on vielä kesken. Kun suunnitellaan, järjestetään ja päätetään koulutuksesta alle 18-vuotiaille, ensisijaisesti tulee mielestäni huomioida lapsen etu. Lopultahan tulisi olla kyse siitä, miten opiskelija yltää omaan parhaaseensa. Oppimisen tuki ammatillisessa koulutuksessa kaipaisi kipeästi uudistusta, jotta työaikaa voitaisiin kohdistaa opiskelijoiden opetukseen hallinnollisten työtehtävien sijaan”, kertoo lehtori Jaana Antila Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opettajat ja asiantuntijat AO ry:stä.

Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarisen mielestä ammatillisen koulutuksen tietopohja on välttämätöntä laittaa kuntoon.

”Meillä ei lainvalvojillekaan muodostu selkeää kokonaiskuvaa lasten oikeuksien tilanteesta ammatillisissa opinnoissa. Opiskelijat ja heidän vanhempansa tekevät kanteluja vähemmän kuin muissa oppilaitoksissa, eikä aluehallintovirastoilla ole samanlaista yleistä valvontatoimivaltaa kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksessa. Myös Kouluterveyskyselyn kaltaisiin tutkimuksiin ammattiin opiskelevat vastaavat harvemmin. Nykyisten tutkimustietojen perusteella ammattiin opiskelevien hyvinvoinnista on syytä olla huolissaan”, Pekkarinen sanoo.

*******

Över 110 000 personer i Finland studerar till ett yrke. En stor del av dem är minderåriga. Man vet dock nästan ingenting om deras situation. Informationen om yrkesstuderande är så knapphändig att man inte kan bedöma tillgodoseendet av deras rättigheter, konstaterar barnombudsmannen.

Barnombudsmannadelegationen sammanträdde 6.5.2024 för att diskutera tillgodoseendet av rättigheterna för barn som studerar till ett yrke. Forskningshandledare Hannu Karhunen vid Forskning om arbete och ekonomi LABORE beskrev i sitt inledningsanförande det svaga kunskapsunderlaget om yrkesstudier.

I internationell jämförelse är Finlands utbildningssystem exceptionellt autonomt. Regionerna och utbildningsanordnarna har alltså mycket makt. Systemets svaghet ligger i att det är svårt att forma en helhetsbild av den nationella situationen. Det samlas in uppgifter från läroanstalterna även på regional nivå, men dessa uppgifter ger inte en rikstäckande helhetsbild.

”På riksnivån är de uppgifter vi har till vårt förfogande närmast summariska, till exempel vilka som utexamineras från läroanstalterna och vilka som får arbete efter sin examen. Dessutom genomförs kohortstudier och undersökningar som baseras på självbedömning. Dessa är dock inte särskilt trovärdiga vad gäller bedömning av tillgodoseendet av barnets rättigheter. Rikstäckande uppgifter saknas till exempel om stöd till de studerande, lärarnas behörighet, antalet speciallärare och studiehandledare, inlärning i arbetet eller hur resurserna egentligen riktas. Jag vill påstå att beslut om yrkesutbildning ofta fattas av regionpolitiska skäl, inte för de studerandes bästa”, bedömer Karhunen.

Ingen vet hurdant stöd som ges till studerande

Yrkesstuderandes största anledningar till oro handlar om rädslan för att studierna kan bli avgiftsbelagda innan man har hunnit ta sin examen samt om stödet för lärande. Representanterna för studerande och lärare var enhälliga om detta.

”Antalet yrkesstuderande som behöver särskilt stöd har ökat kraftigt, men samtidigt har antalet läroanstalter med krävande särskilt stöd minskats. Man undrar hur alla kan ges möjligheter att studera och hur tillräckliga resurser kan tryggas. Välfärdsområdenas finansieringsunderskott reflekteras också i elevhälsans tjänster”, säger Alliansen för Finlands studerande OSKU rf:s viceordförande Maria Boman.

”Yrkesutbildningens nuvarande finansiella mått riktas inte till läropliktiga och deras behov. Minderåriga ungdomar växer och utvecklas fortfarande. Jag anser att man bör prioritera barnets bästa när man planerar, anordnar och fattar beslut om utbildning för unga som inte fyllt 18 år. I slutändan bör det viktigaste vara att de studerande kan göra sitt bästa och uppnå sina mål. Stödet för lärande inom yrkesbildningen behöver reformeras så att arbetstid skulle kunna användas till att ge stöd till studerande i stället för att utföra administrativa uppgifter”, berättar lektor Jaana Antila vid Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen opettajat ja asiantuntijat AO ry.

Barnombudsmannen Elina Pekkarinen anser att det är nödvändigt att få ordning på kunskapsunderlaget om yrkesutbildningen.

”För närvarande har inte ens laglighetsövervakarna en tydlig helhetsbild av läget för barnets rättigheter vid yrkesstudier. Antalet klagomål från yrkesstuderande och deras föräldrar är lägre än klagomål som gäller andra läroanstalter, och regionförvaltningsverken har inte någon allmän behörighet att övervaka yrkesläroanstalter på samma sätt som de kan övervaka till exempel småbarnspedagogiken. Yrkesstuderande besvarar inte heller enkäter som till exempel Hälsa i skolan lika ofta som andra studerande. Enligt befintliga forskningsdata finns det skäl att vara orolig över välbefinnandet av yrkesstuderande”, säger Pekkarinen.