Aino Ketonen: Kirjastojen digitalisoitumista ei kannata pelätä

(Kirjoitus on julkaistu Kirjasto nyt ja huomenna -blogissa tänään 6.6. klo 8:30.)

Pohdintojensa avaamisessa on aina hyvä lähteä liikkeelle määritelmistä. Mitä ovat digitaaliset palvelut kirjastossa? Wikipedian mukaan digitalisaatio on: ”digitaalisen tietotekniikan yleistymistä arkielämän toiminnoissa”. Euroopan komission mukaan puolestaan digitaalisen siirtymän tulee hyödyttää kaikkia.  ”Digitaaliset ratkaisut, joissa ihmiset asetetaan etusijalle, avaavat uusia mahdollisuuksia yrityksille, kannustavat luotettavan teknologian kehittämiseen, edistävät avointa ja demokraattista yhteiskuntaa, mahdollistavat elinvoimaisen ja kestävän talouden sekä auttavat torjumaan ilmastonmuutosta ja toteuttamaan vihreän siirtymän” ¹ 

Kirjaston asiakkaille tarjolla olevat palvelut voi jakaa kolmeen tärkeimpään: kirjastoaineistojen tarjontaan (mm. e-kirjat, äänikirjat, lehdet), kirjastojen verkkopalveluihin, jotka pääsääntöisesti näyttäytyvät asiakkaille verkkokirjaston kautta ja lisäksi kirjaston tarjoamiin välineisiin: etenkin tietokoneisiin. 

Yleiset kirjastot ovat tarjonneet (tosin alkuvuosina hyvinkin pieniä) digitaalisia aineistoja miltei 20 vuotta. Ensin aineistojen käyttö tapahtui tietokoneiden avulla kirjaston tiloissa ja älypuhelinten ja tablettien yleistyessä digitaalisia aineistoja saatiin hankittua suoraan kirjastoasiakkaille kotisohvalle. Kokoelmat ja palvelut olivat kuitenkin erilaisia eri puolilla Suomea. 

Kirjastojen digitaalisten aineistojen kohdalla eletään juuri nyt vedenjakajalla: Kansalliskirjaston organisoima kuntien yhteinen e-kirjasto on aloittanut huhtikuun lopulla toimintansa ja suurin osa Suomen yleisistä kirjastoista on siirtynyt hyödyntämään sen palveluita ja luopunut paikallisesti tarjottavista digitaalisista aineistoista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirjastojen tarjoamat digitaaliset aineistot ovat koko Suomessa samoja ja niitä käytetään samanlaisesta käyttöliittymästä. Haasteena on alkuvaiheessa ollut digitaalisen aineiston saatavuus kirjastojen lainaustoimintaan.² Kirjaston asiakkaan näkökulmasta tämä muutos on joko parantanut tai heikentänyt palveluita: tässä viittaan nimenomaisesti kokoelman kokoon. Uutta on myös se, että kuntien yhteisen e-kirjaston asiakkaan ei varsinaisesti tarvitse olla minkään fyysisen kirjaston asiakas: kuntalaisuus riittää. Tämä tuo uusia asiakkaita, kun ei tarvitse enää käydä kirjastossa saadakseen kirjastojen digitaaliset aineistot käyttöönsä.   

Yleisillä kirjastoilla on ollut jo useita vuosia käytössään verkkokirjastoja, joissa asiakas on voinut esimerkiksi uusia lainojaan ja tehdä tiedonhakuja ja varauksia. Verkkokirjastokäyntejä on esimerkiksi Vantaalla tilastoitu jo vuodesta 2001. Kansalliskirjaston ylläpitämä Finna-verkkokirjasto toiminnallisuuksineen on käytössä tällä hetkellä suuressa osassa Suomen yleisiä kirjastoja. Asiakkaille tästä voi olla hyötyä esimerkiksi, jos hän muuttaa toiseen kuntaan: verkkokirjaston ulkoasu vaihtuu hieman, mutta toiminnallisuudet ovat samanlaisia. 

Henkilökohtaiseen käyttöön suunnatut älypuhelimet, kotitietokoneet ja tabletit eivät ole poistaneet kirjastojen tiloista tietokoneita. Niitä on edelleen kirjastoissa ja niille löytyy edelleen käyttöä. Tämä siitäkin huolimatta, että vuonna 2023, väestöstä jo 90% oli omassa käytössään kosketusnäytöllinen puhelin.³

Kirjaston voi siis sanoa mukautuneen toimintaympäristön muutokseen ja aiempina vuosina se on ollut jopa edelläkävijä verkkopalveluissaan (etenkin verkkokirjaston toiminnallisuudet). 

Mutta entäpä tulevaisuus? Ovatko digitaaliset palvelut muuttaneet kirjastotyön ydintä? 

Asiakkaamme vertaavat tiedostamattaankin palveluitamme muualla yhteiskunnassa ja kaupallisilla markkinoilla tarjolla oleviin palveluihin. Näihin verrattuna kirjasto ei ole aivan onnistunut pysymään ajantasaisena ja uhkaa jäädä jälkeen. Vain harvalla kirjastolla on esimerkiksi chat-palvelu käytössä ja niiden aukioloajat voivat olla rajallisia. Suomi on muuttunut monikielisemmäksi. Useat verkkosivustot voidaan kääntää useammalle kielelle automaattisesti, mutta esimerkiksi tämä ominaisuus ei ole käytössä verkkokirjastoissamme.  

Vantaan väestöstä 25% on monikielisiä.⁴ Viestiminen monikielisesti madaltaa kynnystä palvelun käyttöön ja se edesauttaa uusien asiakkaiden saamista. Hyvästä monikielisten palveluiden kokeilusta mainitsen Vantaan kaupunginkirjaston hankkeen: Puhu robolle, jossa hyödynnetään monikielisessä asiakaspalvelussa etäkäyttöisiä robotteja⁵.   

Digitaalisia palveluita kehitettäessä voimme olla liian varovaisia ja pelätä liikaa asiakkaiden reaktioita muutoksiin. Liian läheltä tarkasteltuna muutokset voivat tuntua suurilta, mutta käytännössä ihmiset usein tottuvat uusiin palveluihin ja ottavat niitä käyttöön ilman suurempia vaikeuksia. Voimme ja meidän tulee tukea asiakkaita yhteiskunnan edelleen digitalisoituessa.  

Kirjastotyön ydin, jona voidaan pitää Kirjastolain määrittelemiä tehtäviä ei ole muuttunut. Sen asettamat arvot ja tavoitteet ovat edelleen ajankohtaisia kirjastoille ja kirjaston asiakkaille. Kirjastoissa ei voi jäädä digitaalisten palvelujen osalta paistattelemaan aiemman toiminnan tulosten lämpöön vaan palvelujen laajuudesta ja ajanmukaisuudesta täytyy pitää aktiivisesti huolta. Kirjastojen digitaaliset palvelut ovat tulevaisuudessa sellaisia millaiseksi teemme ne. 

Aino Ketonen 

Aineistopäällikkö
Vantaan kaupunki
Kaupunkikulttuurin ja hyvinvoinnin toimiala / Kulttuuri- ja kirjastopalvelut / Aineiston elinkaari

Viitteet:

1) Digitaalinen siirtymä - Euroopan komissio (europa.eu)

2) Pian aukeava valtakunnallinen e-kirjasto vaikeuksissa: isot kustantamot eivät myy kirjojaan | Kulttuuri | Yle

³⁾ Väestön tieto- ja viestintätekniikan käyttö muuttujina Vuosi, Sukupuoli, Ikä ja Tiedot. PxWeb (stat.fi)

4) Kielet ja kansalaisuudet (2022) | Vantaa

5)Kirjasto Korsossa sai uuden työntekijän: Valle-robotti puhuu seitsemää kieltä ja vie asiakkaan oikealle hyllylle | Paikalliset | Vantaan Sanomat