KHO:n ennakkopäätös, joka koskee linnustovaikutusselvitysten riittävyyttä asemakaava-asiassa

Tuulivoimalan sijoittamista koskeva asemakaava asetti yksityiskohtaisena suunnitelmana erityisiä vaatimuksia selvitysten riittävyydelle ja niiden tarkkuustasolle.

Asemakaavaa varten laaditun selvitysaineiston perusteella alueella oli havaittu päiväkohtaisesti useita satoja, jopa tuhansia lokkeja, joiden joukossa oli erittäin uhanalaiseksi luokiteltuja selkälokkeja sekä vaarantuneiksi luokiteltuja harmaa-, meri- ja naurulokkeja. Alueella esiintyi lisäksi säännöllisesti saalistavia petolintuja. Kaava-aineistoon sisältyi kattavia seurantatietoja alueella esiintyvien lintujen laji- ja yksilömääristä mutta lintujen lentoreittejä ei ollut tarkemmin selvitetty. Aineistoon ei myöskään sisältynyt arviota siitä, miten saalistavien petolintujen esiintyminen mahdollisesti vaikutti lokkiparvien käyttäytymiseen ja minkälainen törmäysriski tuulivoimalan roottoriin tästä ilmiöstä voi aiheutua. Tuulivoimalan sijaintipaikan erityisluonne huomioon ottaen yleisiä tuulivoimapuistoista saatuja kokemuksia muuttavien lintujen törmäysriskeistä ei voitu pitää sellaisenaan luotettavana selvityksenä törmäysriskistä alueella.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asemakaavaa varten ollut laadittu alueen erityisolosuhteisiin liittyvää lintujen törmäysriskiarviointia siten, että arvio olisi luotettava ja antaisi perusteen pitää törmäysriskiä merkityksettömänä tai muutoinkaan selvästi pienenä. Ottaen huomioon, että alue oli maakunnallisesti merkittävä lokkikeskittymä, korkein hallinto-oikeus katsoi, että asemakaavaratkaisua varten laadittujen selvitysten perusteella ei voitu riittävästi varmistua siitä, että kaavaratkaisu täytti luonnonympäristön vaalimista koskevan sisältövaatimuksen. Kaupunginvaltuuston päätös ja hallinto-oikeuden päätös, jolla valitus kaupunginvaltuuston päätöksestä oli hylätty, kumottiin kuntalain 135 §:ssä tarkoitetulla tavalla lainvastaisina.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kokonaisuudessaan luettavissa korkeimman hallinto-oikeuden internetsivustolla.

KHO 2024:96