Työkaverin päihdeongelmaan on vaikea puuttua – silti se kannattaa

Rinnekotien teettämän tutkimuksen mukaan 19 prosentilla suomalaisista on päihderiippuvainen omassa työyhteisössä, 34 prosentilla lähimmässä perhepiirissä. Niistä vastaajista, joilla on päihderiippuvainen henkilö lähimmässä perhepiirissä, 64 prosenttia on ottanut asian puheeksi ja pyrkinyt saamaan läheiselleen apua. Sen sijaan työpaikalla kynnys ottaa asia puheeksi on korkeampi: niistä, jotka tuntevat työyhteisöstä tai ystävä- ja tuttavapiiristä jonkun, jolla on päihdeongelma, alle puolet (47 %) on puuttunut tilanteeseen.

”Suomessa on lähtökohtaisesti vaikea sanoa toiselle ihmiselle asioista, joiden katsomme olevan ’heidän omia asioitaan’. Työpaikalla ei oikein osata tai uskalleta puuttua päihderiippuvuusepäilyihin ennen, kuin on aivan pakko. Silloin ollaan riippuvuudessa usein jo todella pitkällä”, toteaa Rinnekotien ja Diakonissalaitoksen lääketieteellinen johtaja, päihdelääkäri Jarmo Kantonen.

Mitä paremmin henkilön tuntee, sitä helpompi on havaita merkkejä päihderiippuvuuden kehittymisestä.

”Päihderiippuvuuteen kuuluu valehtelu ja salaaminen. Perhepiirissäkin saattaa kestää kauan, ennen kuin ongelman vakavuus selviää: löytyy piilotettuja pulloja tai puoliso jää kiinni rattijuopumuksesta. Kollegat työpaikalla voivat kyllä tunnistaa merkkejä päihderiippuvuudesta, mutta niihin on usein vaikea puuttua, koska tyypillisesti päihderiippuvainen henkilö on todella hyvä peittelemään ja selittelemään asioita”, Kantonen sanoo.

Merkit ovat usein nähtävissä

Mistä sitten voi tunnistaa päihderiippuvuuden? Millaisia merkkejä kannattaa seurata, jos epäilys on herännyt?

”Päihderiippuvuus voi näkyä monella tavalla. Ihan ensimmäisestä tai satunnaisesta merkistä ei kannata vetää liian vahvoja johtopäätöksiä. Tyypillistä on, että jossain vaiheessa päihderiippuvuus väistämättä vaikuttaa työkykyyn: hommat alkavat kaatua kollegoille. Toisaalta hyvinä päivinä tai viikkoina päihderiippuvainen voi tehdä töitä senkin edestä. Usein ylisuoriutuminen onkin osa sitä kulissia, jota riippuvainen haluaa pitää yllä esittäessään loistavaa työntekijää”, Kantonen kertoo.

Fyysisiäkin merkkejä on etenkin alkoholiriippuvaisella: Henki haisee vanhalle tai tuoreelle alkoholille ja sitä saatetaan yrittää peittää pastilleilla ja hajusteilla. Silmät verestävät, iho punoittaa, kädet vapisevat ja hikoiluttaa. Huumeiden ja lääkkeiden kohdalla riippuvuuden tunnistaminen voi olla vaikeampaa, mutta tyypillistä on, että käyttäjillä esiintyy vieroitusvaiheessa ja kroonisessa käytössä masentuneisuutta, ahdistusta, uupumusta, ärtyneisyyttä, alhaista motivaatiota, huonoa keskittymistä, muistamattomuutta ja itsetuhoisia ajatuksia.

”Hyvin tyypillistä on, että lähipiirissä on kyllä nähty, ettei kaikki ole kunnossa. Yksittäisiä merkkejä on ollut, mutta niitä ei ole osattu yhdistää päihderiippuvuuteen, kun kyseessä on hyvä kollega, joka juoksee maratonejakin. Meillä on edelleen hyvin vahva myytti siitä, miltä päihderiippuvainen näyttää”, Kantonen huomauttaa.

Etätyössä ongelmaa voi olla vaikeampi havaita kuin läsnätyössä.

”Etätyö on päihderiippuvaisen unelmatyö, koska etäpalaverissa ei henki haise eivätkä verestävät silmät niin näy ja uskaltaa juoda hanakammin, kun aamulla ei tarvitse myöskään ajaa töihin. Näin todennäköisyys juoda alkoholia useana päivänä viikossa voi kasvaa”, Kantonen sanoo.

Puuttumisesta välittämiseen

Rinnekotien hyvinvointipäällikkö Jenni Toivonen sanoo, että työpaikalla on syytä puuttua tilanteeseen, jos herää huoli päihderiippuvuudesta.

”Monilla työpaikoilla on käytössä niin sanottu varhaisen puuttumisen malli. Itse puhuisin mieluummin varhaisen välittämisen mallista, sillä kyse on nimenomaan huolesta – puuttumisella on meillä kielteinen kaiku. Kun huoli herää, varhaisen välittämisen keskustelu on paikallaan. Päihdetilanteessa se voi pelastaa kokonaisen elämän: ihmisen hengen, terveyden, perhesuhteet ja työpaikan”, Toivonen painottaa.

Niillä työpaikoilla, joilla tehdään huumetestejä, tulee lain mukaan laatia päihdeohjelma. Ohjelman laatiminen on Toivosen mukaan suositeltavaa kaikille työpaikoille, koska siinä kuvataan pelisäännöt, miten päihderiippuvuutta ehkäistään, miten ongelmiin puututaan ja miten ihmisiä tuetaan päihdetilanteissa. Päihdeohjelmassa tulisi huomioida myös etätyöntekijät.

Toivonen listaa, että huolestunut voi olla kolmella tasolla: Voi olla huolestunut omasta mahdollisesta riippuvuudestaan, jolloin voi itse ottaa yhteyttä työterveyteen tai esimerkiksi Päihdelinkkiin. Toiseksi voi olla huolestunut kollegastaan tai työntekijästään. Silloin asia kannattaa ottaa puheeksi mahdollisimman nopeasti. Kolmanneksi voi olla huolestunut omasta esihenkilöstään.

”Oman esihenkilön mahdolliseen päihderiippuvuuteen voi olla korkeampi kynnys puuttua, mutta kannattaa muistaa, että esihenkilölläkin on esihenkilö. Toimitusjohtajallakin on esihenkilö; hallituksen puheenjohtaja”, Toivonen toteaa.

Vinkit työyhteisölle:

• Miten menee? Kysy työkaverilta, miten hänellä menee, onko kaikki hyvin? Se on parempi vaihtoehto kuin kysyä suoraan, onko sinulla päihdeongelma. Puheeksi ottaminen on päihdeongelmaiselle signaali, että hänen ongelmansa on ehkä huomattu.
• Miksi työkyky on laskenut? Aina on ok ilmaista huolensa ja havaintonsa. Voi esimerkiksi sanoa, että on huomannut kollegan työvireen vaihtelevan tai että mietityttää, onko kaikki kunnossa.
• Työturvallisuus on lakiasia. Esihenkilöllä on työsuojelullinen velvollisuus puuttua viipymättä tilanteeseen päihdeohjelman mukaisesti, jos työntekijän epäillään olevan päihtyneenä työssä. Mikäli havainnon tekee kollega, hänen velvollisuutensa on ilmoittaa epäilystään esihenkilölle. Mikäli mahdollinen päihteiden käyttö heijastuu työntekijän työkykyyn ja -suoritukseen yleisesti, esihenkilön on tarpeen käydä varhaisen välittämisen keskustelu ja ohjata tarvittaessa työterveyshuollon asiantuntemuksen ja työkyvyn arvioinnin pariin.
• Älä säikähdä voimakkaita vastareaktioita. Päihderiippuvainen usein kieltää ongelman ja suuttuu – siitä ei kannata hämmentyä. Kyseessä on sairaus, jonka taudinkuvaan peittely ja valehtelu liittyvät. Ihminen reagoi vahvasti, kun kulissi romahtaa.
• Tukijoukot kasaan. Esihenkilö saa usein tukea prosessiin HR-osastolta ja työterveydestä. Usein päihderiippuvaisen tueksi laaditaan 1–2 vuoden hoito-ohjelma ja hoitosopimus. Näissä on hoidon tulosten kannalta erittäin ratkaisevaa, että hoito-ohjelma on tavoitteellinen, eli päihteettömyyden toteutumista seurataan.
• Elämä jatkuu. Jotta päihderiippuvainen pystyisi jatkamaan elämäänsä, hänen täytyy tottua tilanteisiin, joissa muut nauttivat alkoholia. Toki työyhteisön yhteisten juhlien kannalta on aina hyvä, että tarjolla on myös alkoholittomia vaihtoehtoja ja alkoholinkäyttö työyhteisön juhlissa ylipäänsä kohtuullista.
• Tunnistakaa muutkin riippuvuudet. Suomessa päihderiippuvuus ajatellaan usein alkoholin kautta, mutta ihminen voi käyttää myös muita päihteitä tai olla toiminnallisesti riippuvainen, esimerkiksi peliriippuvainen. Kaikkien riippuvuuksien osalta on mahdollista, että ihminen itse, hänen perheensä ja työnsä kärsivät. Näissä tilanteissa puuttuminen on välittämistä.

Rinnekotien sote-kyselyyn vastasi 1 055 yli 18-vuotiasta suomalaista 4.-12.4.2024. Kyselyn toteutti Verian (aik. Kantar Public), ja vastaukset koottiin vastaajapaneelissa, jonka tiedonsiirrossa hyödynnetään internetiä.