Yli 700 ympäristöhistorian asiantuntijaa kokoontuu maailmankongressiin Ouluun

Ympäristöhistoria on historiantutkimuksen uudempia virtauksia ja se tutkii ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta sekä siihen liittyviä kysymyksiä, kuten energiataloutta, ekologisesti kestäviä käytänteitä ja luonnonvarojen hyödyntämistä historiallisessa jatkumossa.

Maailmankongressin sisällöissä korostuu historiallisen tiedon ja ymmärryksen arvo nykyhetkelle ja menneisyyden tapahtumien vaikutus tulevaisuuteen. ”On äärimmäisen tärkeää muistaa, että historiallinen tieto voi opettaa meitä monessa asiassa koskien ihmisen toimintaa ja toimintamalleja sekä tapaamme nähdä ja ymmärtää ympäröivää maailmaa”, kertoo kongressin järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, kulttuuriantropologi Roger Norum Oulun yliopistosta.

Kongressin järjestää Oulun yliopiston Biodiverse Anthropocenes -tutkimusohjelma yhdessä Ympäristöhistorian tieteellisten seurojen kansainvälisen kattojärjestön ICEHOn kanssa.

Kongressin otsikko ”Transitions, Transformations and Transdisciplinarity: Histories beyond History” nostaa poikkitieteellisyyden yhdeksi kongressin pääteemoista. Tieteenalojen rajat ylittävä tutkimustyö ja erityisesti yhteistyö luonnontieteellisten alojen kanssa on ollut pitkään olennainen osa ympäristöhistoriallista tutkimusta.

”Oppialakohtaisten rajojen ylittämisellä viitataan myös akateemisen maailman rajojen ylittämiseen ja tutkimustyöhön, joka pyrkii yhteistyöhön myös yliopistomaailman ulkopuolella olevien toimijoiden, kuten yritysten, hallinnollisten elinten, järjestöjen ja kansalaistieteen edustajien kanssa. Nämä tahot eivät välttämättä tee tieteellistä tutkimusta, mutta nojaavat tieteelliseen tietoon toiminnassaan ja voivat hyötyä yhteistyöstä tieteentekijöiden kanssa”, Norum kertoo.

Kongressissa yhdistyvät globaalit, alueelliset ja paikalliset kysymykset. Maantieteellisesti painottuvat keskustelutilaisuudet keskittyvät Afrikkaan, Etelä-Aasiaan, Etelä-Amerikkaan ja Tyynen valtameren alueelle. Yksi paljon esillä olevista teemoista ovat alkuperäiskansat ja näiden suhde ympäristöön ja luontoon.

Historioitsijoiden lisäksi kongressiin osallistuu luonnontieteilijöitä, kulttuurin- ja kirjallisuudentutkijoita sekä muita asiantuntijoita, joiden tutkimus käsittelee ihmistä ja ympäristöä. Kongressin pääpuhujat ovat evoluutiobiologi, ekologi ja National Geographic -lehden esseisti Rob Dunn, Lähi-Itään ja muslimiyhteisöihin erikoistunut historioitsija Amal Ghazal sekä Euroopan vuoden museoksi valittua saamelaismuseo Siidaa tutkinut Áile Aikio. Kongressiin osallistuu myös taiteen kansainvälisiä kärkinimiä, kuten palkitun All That Breathes -dokumenttielokuvan ohjaaja Shaunak Sen. Tämä elokuva esitetään osana kongressiohjelmaa.

Torstaina 22.8. klo 16.15–18 järjestetään myös yleisölle avoin työpaja. Käsitöitä ja aktivismia yhdistelevässä työpajassa osallistutaan yhteisölliseen neuleprojektiin neulomalla yhteen neuletilkkuja, joita osallistujat ovat tehneet kongressin aikana. Työpajaan ovat tervetulleita myös kongressin ulkopuoliset osallistujat, jotka voivat neuloa työhön omia tilkkujaan. Tilkkujen tulee olla A4 tai puolikkaan A4-arkin kokoisia ja höyrypesun kestävästä materiaalista valmistettuja. Tilkkujen materiaalilla tai tekotavalla ei ole muita rajoitteita. Työpajassa valmistuva täkki lahjoitetaan Oulun yliopistolle kongressin lopulla.

Ympäristöhistorian maailmankongressi