Kansalaistoiminnan merkitys kriiseihin varautumisessa huomattava

Suomen ympäristökeskuksen ja Helsingin yliopiston alkuvuonna toteuttamissa kyselyissä haluttiin selvittää, minkälainen merkitys paikallisella kansalaistoiminnalla on yhteiskunnan kriisinkestävyyteen. Kyselyyn vastasi 491 kansalaistoimijaa. Edustettuina olivat esimerkiksi isot kansalaisjärjestöt, pienet paikallisyhdistykset ja kevyesti järjestäytyneet ryhmät. Viranhaltijoille suunnattuun kyselyyn tuli 190 vastausta.

Kriisitilanteissa konkreettisesta avusta huolehtivat usein lähellä olevat siviilit

Lähes kaikki kyselyyn vastanneet kansalaistoimijat olivat verkottuneita muiden organisaatioiden kanssa, harva toimii itsekseen. Melkein yhtä laajasti toimijoilla oli käytössään nopeat viestintäkanavat ja he arvioivat pystyvänsä toimimaan tehokkaasti. Tämä tukee Suomen kokonaisturvallisuutta, jossa viranomaiset, yritykset ja kansalaistoimijat tekevät tiiviisti yhteistyötä.

Viranomaisilta kysyttiin, mitä kriisivarautumisesta jäisi puuttumaan, jos kansalaistoimijoita ei olisi. Lista on pitkä: kansalaiskoulutus, ensivaste varsinkin maaseudulla, paikallinen tieto ja tartuntapinta, tiedonkulku esimerkiksi iäkkäille, henkinen tuki ja jälkihoito, majoitus ja huolto, etsintäpartiot ja työvoima ylipäätään, yhteistyöverkostot sekä mahdollisuus osallistumalla suunnata oma hätä toimintaan sekä lisäksi ihmisten hyvinvointia yleensä edistävät järjestöjen perustehtävät.

”Tutkimukset kumoavat sen myytin, että tiukan paikan tullen ihmiset keskittyisivät vain omaan selviytymiseen, elleivät jopa rupeaisi ryöstelemään muilta. Tosielämässä apu löytyy läheltä ja usein siviilit pelastavat ja tukevat toisiaan silloin kun pelastusviranomaiset eivät ehdi joka paikkaan. Isoissa kriiseissä viranomaisten on ratkottava kokonaistilannetta ja johdettava ja koordinoitava yhteistoimintaa”,  dosentti Pasi Mäenpää Helsingin yliopistosta sanoo.

Kansalaistoimijat kaipasivat viranomaisten kanssa vuoropuhelua ja avoimuutta. Turvallisuussuunnitelmat pitäisi tehdä yhteistyössä ottaen huomioon kansalaistoimijoiden osaaminen ja valmiudet.

”Kansalaistoimijoilla on kyselyn mukaan paljon enemmän yhteyksiä kuntiin kuin hyvinvointialueisiin, joiden rootelissa pelastustoimi nykyisin on. Tähän näyttää nyt paikantuvan jonkinlainen Suomen kokonaisturvallisuusmallin sokea piste”, Mäenpää sanoo.

Ympäristön hyväksi tehtävää työtä ei nähdä osana Suomen kokonaisturvallisuutta

Sekä viranhaltijat että kansalaistoimijat tunnistivat kansalaistoiminnan merkityksen esimerkiksi palvelujen säilymisen ja kehittämisen sekä uusien toimintatapojen ideoinnin kannalta. Kansalaistoimijat edistävät näin pitkäjänteistä sopeutumista. Harvempi vastanneista koki, että kansalaistoimijat edistävät esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillintää ja ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Varautumistarpeesta kysyttäessä sekä viranhaltijat että kansalaistoimijat nostivat kärkeen sähkö-, tieto- ja puhelinverkon katkokset, kun taas esimerkiksi tulvat ja kuivuus jäivät molemmilla hännille. Toisin sanoen ilmastonmuutoksen ympäristöllisiä riskejä pidettiin vähemmän kriittisinä kuin sähkökatkoja.  

”Kyselyiden pohjalta näyttää siltä, että vahva suomalainen kansalaisyhteiskuntaa ei ole vielä laajasti valjastettu luonnonympäristömme puolustamiseen. Tämä on huomionarvoista, sillä ilmastonmuutos ja luontokato ovat aikamme syvimpiä kriisinlähteitä, mutta ilmastonmuutoksen hillintään ja sopeutumiseen liittyvää työtä ei osata selkeästi nähdä osana Suomen kokonaisturvallisuutta ja kriisinkestävyyttä”, ryhmäpäällikkö Maija Faehnle Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

Kyselyt ovat osa Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan (VN-TEAS) hanketta Paikallinen kansalaistoiminta yhteiskunnan resilienssin lisääjänä (2023-2025). Koko tutkimus valmistuu maaliskuussa 2025.

Lisätietoja

Kysely
Dosentti Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto, puh. 040 592 3933, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Tutkimushanke
Ryhmäpäällikkö, erikoistutkija Maija Faehnle, Suomen ympäristökeskus, puh. 029 525 1109, etunimi.sukunimi@syke.fi