Suomen viennin hiilikädenjälki on selvästi positiivinen – varsinkin kemian-, metalli-, metsä- ja elektroniikkateollisuuden tuotteita tuotetaan Suomessa pienemmillä päästöillä kuin muualla maailmassa

Suomen ympäristökeskus on tehnyt arviot Suomen viennin hiilikädenjäljestä vuodelle 2019. Syken tekemä arvio on ensimmäinen Suomessa tehty kädenjälkilaskenta, joka kattaa kansantalouden koko viennin, eikä vain yksittäisiä tuotteita. Tulosten perusteella Suomen viennin hiilikädenjälki vuonna 2019 oli 13–23 miljoonaa hiilidioksiditonnia riippuen viennillä korvattavien tuotteiden alkuperämaasta. 

Ilmastonmuutoksen hillinnän seuraaminen perustuu perinteisesti kasvihuonekaasupäästöjen mittaamiseen ja tehtyjen päästövähennystoimien tehokkuuden seurantaan. Yksittäisten tuotteiden arvioinnissa asemansa ovat vakiinnuttaneet elinkaariarviointiin pohjautuvat ilmastovaikutuksia mittaavat hiili- ja ilmastojalanjäljet. Niiden rinnalle on viime vuosina tullut hiili- tai ilmastokädenjälki.  

”Hiilikädenjälki tuo näkyväksi asiakkaan saaman päästöhyödyn. Tämän uskotaan lisäävän asiakkaan kiinnostusta valita ilmastovaikutuksiltaan parempi tuote tai palvelu, mikä kannustaa myös yrityksiä kehittämään uusia, vähähiilisiä ratkaisuja”, kertoo johtava tutkija Laura Sokka Sykestä.  

Hiili- tai ilmastokädenjäljellä tarkoitetaan potentiaalista positiivista ilmastovaikutusta, jonka tietyn tuotteen tai palvelun käyttöönoton voi saada aikaan, kun se korvaa muutoin tarjolla olevan samanlaisen tuotteen tai palvelun. Pääministeri Petteri Orpon hallitus on halunnut edistää ilmastokädenjäljen laskentamallin luomista Suomen viennin ilmastokädenjäljen potentiaalin kartoittamiseksi ja sen kasvun tavoitteiden asettamiseksi.  

”Parhaimmillaan hiilikädenjälki voisi syntyä kestävyysmurroksen seurauksena niin, että kokonaisia hiiltä paljon kuluttavia järjestelmiä korvautuisi uusilla vähähiilisillä järjestelmillä”, toteaa Laura Sokka.  

Kädenjälkilaskenta ei ole ongelmatonta, mutta antaa mahdollisuuden verrata suomalaisia tuotteita muualla tuotettuihin tuotteisiin  

Syken hiilikädenjälkilaskennan tulosten perusteella Suomen viennin hiilikädenjälki vuonna 2019 oli 13,1 Mt CO2-ekv., kun laskennassa oletettiin, että suomalaiset tuoteryhmät korvaavat eri markkina-alueilla vastaavia tuoteryhmiä eri alkuperämaiden vienti- ja tuotanto-osuuksien mukaisesti. Kun tuoteryhmien oletettiin korvaavan vastaavia keskimääräisiä globaaleja tuoteryhmiä, kädenjälki oli 22,6 Mt CO2-ekv. Luvut vastaavat noin 25–45 prosenttia Suomen silloisista päästöistä. 

”Ero laskennan tuloksissa johtuu siitä, että ensimmäisessä vaihtoehdossa monet korvatuista tuoteryhmistä ovat peräisin EU:sta. EU:ssa tuotettujen tuotteiden päästöt ovat hyvin lähellä suomalaisen tuotannon päästöjä. Kun käytetään globaalia keskiarvoa, markkinoilla kilpailevien tuotteiden hiilijalanjäljet ovat pääsääntöisesti korkeampia. Mukana on enemmän tuotantomaita, joissa energiantuotannon päästöt ovat suuremmat eivätkä tuotantomenetelmät ole yhtä kehittyneitä kuin Suomessa”, selventää ryhmäpäällikkö, erikoistutkija Hannu Savolainen Sykestä.   

Syken laskennassa tarkasteltiin 56 tuoteryhmää. Suurimmat kädenjäljet muodostuivat, kun Suomessa valmistetuilla tuotteilla korvattiin esimerkiksi muualla valmistettuja kemianteollisuuden, metalliteollisuuden, metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden tuotteita. Suurimman kädenjäljen tuoteryhmät vaihtelivat hieman sen mukaan, käytettiinkö laskennassa vertailukohtana EU:ssa tuotettuja tuotteita vai globaalia keskiarvoa. 

Tarkastelluista tuoteryhmistä yhdellätoista hiilijalanjälki oli suurempi kuin keskimääräisten globaalien tuotteiden hiilijalanjälki. Näille tuoteryhmille ei siis synny positiivista kädenjälkeä. Syken arvioissa tuotteiden on oletettu korvaavan vain saman tuoteryhmän vastaavia tuotteita. Tässä suhteessa Syken arvio poikkeaa aiemmin esitetyistä tutkimuksista. Aiemmin esitetyissä, yksittäisiä tuotteita tai toimialoja koskevissa tutkimuksissa on huomioitu tuotteiden korvautuvuus yli tuoteryhmärajojen.  

”Tällaisesta tuotteiden korvautuvuudesta yli tuoteryhmärajojen on kyse esimerkiksi silloin, kun biopolttoaineet korvaavat fossiilisia polttoaineita liikennepolttoaineissa. Jatkotyössä tulemme pohtimaan, miten tuoteryhmien välinen korvautuvuus voitaisiin järjestelmällisesti huomioida kansantalouden koko viennin hiilikädenjäljessä”, toteaa Hannu Savolainen.  

Laskennan tulokset herkkiä oletuksille korvattavista tuotteista  

Laskentatyö osoitti, että hiilikädenjäljen arviointitulokset ovat herkkiä oletuksille siitä, minkä maiden tuotteita suomalaiset tuotteet globaaleilla markkinoilla korvaisivat. Lisäksi tulokset ovat herkkiä käytetyille tuoteryhmäkohtaisille päästökertoimille.  

Syken hiilikädenjälkilaskennassa on käytetty ympäristölaajennettua panos-tuotosmallinnusta, jossa tuotannon kasvihuonekaasupäästöt kohdistetaan lopputuoteryhmiin ja edelleen vertaillaan suomalaisten ja vastaavien ulkomaalaisten tuoteryhmien hiilijalanjälkien eroja. Laskennassa käytetty mallinnustapa mahdollistaa eri alkuperää olevien tuoteryhmien elinkaaristen päästöjen, eli hiilijalanjälkien, määrittämisen tavalla, jossa päästöt on kohdennettu tuoteryhmille vertailukelpoisella tavalla. 

”Laskennassa ei kuitenkaan ole huomioitu tuotteiden tai palveluiden aiheuttamia maankäyttövaikutuksia. Niiden huomiointi olisi tärkeä tuoda mukaan osaksi hiilikädenjäljen arviointia, mutta mallinnuksessa käytetty tietoaineisto ei sitä toistaiseksi mahdollista”, kertoo kehittämispäällikkö, johtava tutkija Sampo Soimakallio Sykestä.  

Arviot on tehty ympäristöministeriön rahoittamassa Hiilikädenjälki Suomelle – haasteet ja tietoaineistot -hankkeessa. Hankkeessa on tuotettu arvio Suomen tavara- ja palveluviennin hiilikädenjäljestä sekä arvioitu laskennan haasteita, epävarmuuksia ja käytettävissä olevia tietoaineistoja.  

Lisätietoja antavat:  

Johtava tutkija Laura Sokka, puh. 050 476 2057, etunimi.sukunimi@syke.fi

Ryhmäpäällikkö, erikoistutkija Hannu Savolainen, puh. 050 464 2477, etunimi.sukunimi@syke.fi

Kehittämispäällikkö, johtava tutkija Sampo Soimakallio, puh. 040 707 6891, etunimi.sukunimi@syke.fi