SDP:n Pinja Perholehto ympäristövaliokunnan varapuheenjohtajaksi

– Ympäristövaliokunnan työ ei saa aina ansaitsemaansa painoarvoa. Aikana, jona hallitus on haastettu oikeuteen ilmastokriisin laiminlyömisestä ja jona metsäjätin mailla tuhotaan korvaamatonta luontoa, riittää oppositiolla paljon kiritettävää. Demariryhmämme ei onneksi työtä pelkää, Perholehto toteaa.

Perholehto kantaa huolta siitä, että osa Orpon–Purran hallituksen toimista etenee ennen kuin iso yleisö ehtii huomatakaan. 

– Sosiaaliturvan leikkauksista on puhuttu paljon, mutta historiallinen pyrkimys ajaa alas kohtuuhintainen asuntotuotanto on toistaiseksi jäänyt liian vähälle huomiolle. Jo tämän vuoden osalta nähdään, että häätöjen määrä on lisääntynyt keskimäärin viidenneksen, huokaa Perholehto.

– Etenkin kasvukeskuksiin uhkaa syntyä kohtuuhintaisten asuntojen pula vuosiksi eteenpäin. Kukaan ei hyödy siitä, jos työntekijät eivät löydä sopivan hintaista asuntoa järkevällä etäisyydellä työpaikastaan. Asumistuen leikkausten vuoksi moni on joutunut jo ”pakkomuuttamaan” pienemmän ja edullisemman kodin perässä. On kohtuutonta olettaa erilaisissa elämäntilanteissa olevien ihmisten voivan muuttaa mihin vain, milloin vain. 

Ympäristövaliokunnan demariryhmä vaikuttaa syksyn aikana vahvasti myös kestävän siirtymän sekä vaikuttavan ilmasto- ja luontopolitiikan puolesta. 

– Hallitus väitti hallitusohjelmassaan sitoutuvansa ilmastolain tavoitteisiin, mutta aikoo kuitenkin avata sen poistamalla laista kuntien velvoitteen laatia ilmastosuunnitelma. Voi pohtia, noudatetaanko ilmastolain henkeä muutenkaan toimien riittävyyden ja ajantasaisuuden kannalta.

Perholehto muistuttaa, että pitkäjänteisyyden lisäksi valiokunnan on kyettävä tarttumaan myös akuutteihin kysymyksiin. 

– Pidän korkeassa arvossa, että koko Suomea kohahduttaneet raakkutuhot ovat johtaneet toimiin myös valiokunnassa. Järjestämme ensi viikon tiistaina 8.10. avoimen kuulemisen pienvesien ja uhanlaisten lajien suojeluun liittyen yhdessä maa- ja metsätalousvaliokunnan kanssa. Sen jälkeen on sitten varsinaisten muutosten aika. Esimerkiksi suojavyöhykkeiden ja ympäristörikosten rangaistusten riittävyyttä on ehdottomasti tarkasteltava, Perholehto päättää.