Liikenne- ja viestintävaliokunnan sd-edustajat: Perussuomalaisten lupauksen hintalappu selvisi – 2 miljardia

Väylävirasto kohahdutti keväällä ilmoittamalla päivittävänsä nopeusrajoitusohjettaan osana kansallisen liikenneturvallisuusstrategian toimeenpanoa. Eniten palstatilaa sai ehdotus nopeusrajoituksen laskemisesta 100 kilometristä 80 kilometriin tunnissa kohtaamisonnettomuusriskin kannalta kriittisellä 1 800 km:n osuudella tieverkkoa. Rajusti otsikoitu ehdotus joutui odotetusti vastatuuleen ja kesän jälkeen Väylävirasto ilmoittikin luopuvansa päivityshankkeesta käytyään keskustelua sidosryhmien kanssa. Hallituspuolueista etenkin perussuomalaiset ottivat asiasta ilon irti sosiaalisessa mediassa: nopeusrajoituksia ei lasketa, vaan hallitus korjaa teitä paremmiksi.

– Ministeri Lulu Ranne (ps) vastasi kirjalliseen kysymykseemme, paljonko esitetyn 1 800 km:n kunnostaminen maksaisi, jotta kohonnut kohtaamisonnettomuuden riski laskisi. Vastaus oli Väyläviraston karkean arvion mukaan noin 2 miljardia euroa, josta puolet menisi keskikaiteisiin ja toinen puolikas teiden leventämiseen. Tämä kustannus tulisi hallituksen lisäpanostuksista huolimatta koko ajan kasvavan korjausvelan päälle. Korjausvelan on arvioitu olevan nyt noin 4,2 miljardia euroa ja kasvavan noin 5 miljardiin vaalikauden loppuun mennessä, kansanedustaja Marko Asell kertoo.

– Väyläviraston lausuntoluonnoksen ehdotus 1 800 km nopeusrajoituksen laskusta kerralla ei ollut realistinen, muttei sitä ollut myöskään hallituspuolue Perussuomalaisten puheet väylien kuntoon laittamisesta. Tämä tapaus on vain hyvä esimerkki siitä, millaiseen keskusteluun päädytään, kun pelataan mielikuvilla, toteaa kansanedustaja Anna-Kristiina Mikkonen.

– Orpon hallituksen tavoite liikenneturvallisuuden parantamisesta vuoden 2050 nollavision mukaisesti, jossa kenenkään ei tarvitsisi kuolla tai vakavasti loukkaantua liikenteessä, on ollut jo useamman hallituksen tavoitteiden pohjana. Hyvä kehitys on hidastunut helppojen tai halpojen ratkaisujen vähetessä. Monimutkaisten ja hankalien ongelmien keinoista tavoitteisiin pääsemiseksi olisikin hyvä käydä asiapohjaista keskustelua identiteettipolitiikan sijaan, päättää kansanedustaja Pinja Perholehto.