Museoviraston yt-neuvottelut johtavat palveluiden supistamiseen, museokohteiden sulkemiseen ja laajoihin lomautuksiin

”Nyt päätetyillä toimilla on merkittäviä vaikutuksia kulttuuriperintötyöhön valtakunnallisesti. Museoiden sulkemisella on aluetaloudellisia vaikutuksia, mahdollisuudet valtakunnalliseen ja kansainväliseen alan verkostoyhteistyöhön hiipuvat, ja viranomaispalveluiden heikkeneminen hidastaa sekä yksityisten että julkisten toimijoiden hankkeita”, toteaa Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo.

”Kulttuuriperintöalasta laajasti vastaavan Museoviraston taloudellinen tilanne on jo ennestään tukala, joten sopeutustoimet ovat ankaria. Eurooppalaisessa vertailussa virasto vastaa tehtävistään jo nykyisinkin niukoilla voimavaroilla”, Merisalo jatkaa. 

Irtisanomisilta vältytään, seuraaviin neuvotteluihin valmistaudutaan 

Museovirasto toteuttaa henkilöstöratkaisuilla noin 2,4 miljoonan euron säästöt vuonna 2025. Vapautuvia tehtäviä jätetään täyttämättä, uusia määräaikaisuuksia ei aloiteta, ja kausityöntekijöitä jätetään rekrytoimatta. Lisäksi virasto lomauttaa noin 150 henkilöä eri pituisiksi jaksoiksi, neljästä viikosta toistaiseksi jatkuviin. Museovirastossa työskentelee vakituisesti noin 220 henkilöä.  

Yt-neuvottelujen lähtökohtana oli neuvotella myös enintään 30 henkilön irtisanomisesta. Irtisanomiset voidaan kuitenkin nyt välttää muilla henkilöstöratkaisuilla ja mittavilla palvelunostojen leikkauksilla. Vuodelle 2025 suunnitelluista palvelunostoista Museovirasto leikkaa noin 20 prosenttia eli 1,4 miljoona euroa.  

Museovirastossa nyt käydyissä neuvotteluissa ei päädytty merkittäviin rakenteellisiin uudistuksiin, sillä Museovirasto on jo vuoden kuluttua yhdistymässä uudeksi virastoksi yhdessä Suomenlinnan hoitokunnan kanssa, osana opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan kokonaisuudistusta. Neuvottelujen aikana julkisuuteenkin nousseen, Museovirastossa toimivan kulttuuriperintöalan erikoiskirjaston toimintaa supistetaan ja toimintamallia muokataan, mutta kirjastoa ei lakkauteta. 

Rahoituskehykset ovat pienentymässä edelleen ja sopeutustarve jatkuu, joten Museovirasto valmistautuu käymään seuraavat yhteistoimintaneuvottelut keväällä 2025. 

Vaikutukset museopalveluihin

Museovirastossa toimiva Suomen kansallismuseo vastaa yleisöpalveluista, näyttelyistä ja muusta ohjelmistosta kymmenessä museokohteessa sekä huolehtii kansallisista kulttuurihistoriallisista kokoelmista. Suomen kansallismuseoon kuuluvista museokohteista neljä joudutaan yt-neuvottelujen tuloksena sulkemaan toistaiseksi. 

Helsinkiin vuonna 1909 perustettu Seurasaaren ulkomuseo on suosittu perheiden ja ulkomaisten matkailijoiden vierailukohde. Hvitträsk Kirkkonummella on arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisen ateljeekoti, joka on kansainvälisesti Suomen tunnetuimpia jugend-kokonaisuuksia. Louhisaaren kartanolinna Askaisissa on Suomen vanhin ja toinen säilyneistä 1600-luvun kartanolinnoista ja tunnettu marsalkka Mannerheimin syntymäkotina. Langinkosken keisarillinen kalastusmaja Kotkassa on kansainvälisesti harvinainen Venäjän keisarin residenssi. Museoiden sulkemisella on merkittävä vaikutus alueidensa matkailuun ja elinvoimaan. 

Aukioloaikoja tai ohjelmistoja supistetaan myös muissa Suomen kansallismuseon kohteissa: Hämeen linnassa, Olavinlinnassa, Tamminiemessä, Vankilassa sekä Suomen merimuseossa. Tällä on vaikutusta myös kumppaniyrityksiin ja luovan alan toimijoihin. 

Kansallismuseossa Helsingissä on meneillään mittava laajennus- ja peruskorjaushanke. Museo on tarkoitus avata keväällä 2027, mutta museolta puuttuvat sekä sulkuajalta saamatta jäävät tulot että laajenevan toiminnan ja palveluiden edellyttämä lisärahoitus. Neuvottelujen päätöshetkellä arvio on, että Kansallismuseota ei voida avata tavoitellussa aikataulussa rakennushankkeiden valmistuttua. Viivästys merkitsee laskennallisesti yli 250 000 euron tulonmenetystä joka kuukausi. 

Vaikutukset asiantuntija- ja viranomaistyöhön sekä kehittämiseen  

Museoviraston lakisääteinen kulttuuriympäristön asiantuntija- ja viranomaistyö painottuu muinaisjäännösten suojeluun, valtion ja kirkolliseen rakennusperintöön, rakennusperintölailla suojeltuihin kohteisiin sekä maailmanperintökohteisiin. 

Leikkausten ja lomautusten vuoksi asiantuntija- ja viranomaispalveluihin tulee viivettä: esimerkiksi lupien, lausuntojen ja avustusten käsittelyajat pitenevät. Tämä vaikuttaa kulttuuriympäristön suojelun lisäksi alueidenkäytön suunnitteluun, kaavoitukseen ja rakentamiseen, infrastruktuurihankkeisiin sekä niiden viivästymisen kautta laajemmin yhteiskuntaan ja talouteen. 

Arkeologisten kansalaislöytöjen käsittely hidastuu oleellisesti entisestään ja riski muinaislöytöjen menettämiseen kasvaa. Myös voimavarat arkeologisiin kenttätöihin ohentuvat, mikä heijastuu yksityisiin ja julkisiin rakennushankkeisiin. 

Leikkaukset pysäyttävät tärkeitä kehittämishankkeita muun muassa digitalisaation, etenkin tekoälyn, hyödyntämisessä kulttuuriperintöalalla. Kehityksestä jälkeen jääminen vähentää mahdollisuuksia EU-rahoitusten saamiseen ja uusien toimintamallien ja innovaatioiden rakentamiseen kulttuuriperintöalalla. Digitoinnin edistyminen olisi myös keskeinen osa kansallista poikkeusoloihin varautumista. 

Museovirasto vastaa valtakunnallisesti museoalan ohjaamisen ja kehittämisen tehtävistä, joilla tuetaan museoiden kykyä palvella asiakkaitaan, aluettaan ja yhteiskuntaa vaikuttavasti. Leikkausten vuoksi viraston mahdollisuudet tukea museoita niiden toimintaan, rahoitukseen ja rakenteeseen liittyvissä kysymyksissä heikkenevät. 

Kulttuuriperintötyön valtiollinen resursointi kriittisessä tilassa 

Museovirasto aloitti yhteistoimintaneuvottelut elokuun lopussa, taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Viraston vuoden 2025 budjetin alijäämä muodostuu pysyvästä kehysvajeesta, virastolle osoitetusta vuoteen 2025 kohdistuvasta leikkauksesta sekä Kansallismuseon lisärakentamisen aikana syntyvistä tulonmenetyksistä ja laajentuvan toiminnan edelleen puuttuvasta rahoituksesta.   

Laaja-alaisen viraston voimavarat ovat jo nykyisellään niukat, sillä kymmenen vuotta sitten virasto kävi läpi kahdet rankat yt-neuvottelut ja leikkaukset. Viraston talouden rakenteen erityispiirre ja haaste ovat sen mittavat kiinteistökustannukset, sillä viraston vastuulla on valtion vuokrajärjestelmässä valtion kulttuurihistoriallisiksi ja strategisiksi luokiteltuja museo- ja nähtävyyskohteita, joiden vuokrakustannuksiin virasto ei voi itse vaikuttaa. 

”Kulttuuriperintö on kestävän yhteiskunnan voimavara, kuten valtioneuvoston periaatepäätös kulttuuriperintöstrategiasta korostaa. Siihen liittyvät kysymykset ovat erityisesti nykyisessä maailmantilanteessa nousseet aivan uuteen arvoon. Valitettavasti ratkaisut, joita nyt joudutaan tekemään, ovat ristiriidassa yhteiskunnan tarpeiden ja odotusten kanssa”, toteaa Museoviraston pääjohtaja Tiina Merisalo.