Kadonneita kalastusvälineitä kerätään merestä
Viime kesänä Rauman ja Uudenkaupungin edustalta kerättiin kadonneita kalanpyydyksiä haraamalla. Verkkoja saatiin yli 4 kilometriä. Niiden lisäksi saatiin kalastuksessa käytettyjä painoja, naruja, ankkureita, siimaa, koukkuja ja verkkopuikkareita. Re:Fish-hankkeessa kartoitetaan edelleen alueita, joilta kadonneita pyydyksiä voisi löytyä. Kiinnostuneet ovat tervetulleita 13.11. klo 13–15.30 Helsingissä pidettävään työpajaan pohtimaan keinoja kalastusperäisen roskan vähentämiseen.
Kalastusperäinen roska voi säilyä ympäristössä vuosikymmeniä. Vanhin tunnistettu merestä nostettu pyydys oli vuodelta 1983. Kadonneet kalanpyydykset aiheuttavat monenlaisia haittoja ympäristölle, kalastajille, veneilijöille ja vesistöjen äärellä virkistäytyjille, mutta niiden määrästä Suomessa ei juurikaan ole tietoa.
“Verkkojen yhteenlaskettu pituus oli yli 4 kilometriä, mikä vastaa noin 130 yksittäistä 30 metrin verkkoa. Suurin osa verkoista oli matalia, alle 2 metrin korkuisia, silmäkooltaan 45 mm:n verkkoja, joilla pyydetään kuhaa ja siikaa”, kuvailee vanhempi tutkija Pekka Kotilainen Suomen ympäristökeskuksesta.
“Nostetuissa verkoissa oli tarttuneena kuolleita kaloja, linnun luita ja pohjaroskaa, kuten muovin riekaleita, tölkkejä, muoviastioita ja sadehousut. Lisäksi verkkojen mukana nousi ajoittain myös simpukoita ja muita pohjaeläimiä”, Kotilainen kertoo.
Rauman ja Uudenkaupungin merialueita perattiin haraamalla
Kesän 2024 haraukset kattoivat yhteensä 35 km2 Rauman ja Uudenkaupungin merialueesta. Harausalueita kartoitettiin etukäteen haastattelemalla kalastuksenvalvojia, viranomaisia ja paikallisia kalastajia. Haraa vedettiin aluksen perässä pohjaa myöten muutaman solmun nopeudella. Haraan tarttuneet pyydykset mitattiin ja luokiteltiin. Haraukset jatkuvat kesällä 2025 Saaristomerellä ja resurssien mukaan myös Suomenlahden puolella.
Kaarinassa, Naantalissa ja Ruissalossa sukellettiin hylättyjä pyydyksiä
Kalastusroskaa etsittiin sukeltamalla Kaarinassa, Naantalissa ja Ruissalossa kesäkuussa ja syyskuussa. Tavoitteena oli selvittää, kuinka paljon suosituilta kalastuspaikoilta löytyy vapaa-ajan kalastukseen liittyvää roskaa. Sukelluksissa löytyi yhteensä lähes 50 jigiä tai uistinta sekä muita pyydyksiä.
”Vaikka harva jättää tahallaan uistimia tai muita kalastusvälineitä veteen tai rannalle, löysimme kuitenkin yhdeltä rannalta kivien alta ja muista koloista lyhyessä ajassa yli 100 metriä siimaa. Tämä kertoo mielestäni omaa tarinaansa siitä, että kaikki roskat eivät jää rannoille ja vesistöihin vahingossa”, arvioi projektipäällikkö Jutta Vuolamo Pidä Saaristo Siistinä ry:stä.
Sukellusten yhteydessä tarkasteltiin myös rannoilta löytyvien roskien määrää ja laatua. Kalastusroskan osuus kaikista löytyneistä roskista oli noin 24 %. Muovisten roskien osuus kaikista löytyneistä roskista oli noin 80 %.
Kalaverkkojen omatoiminen palauttaminen keräysastioihin ei tuottanut tulosta
Kesän aikana Saaristomerellä pilotoitiin käytöstä poistettujen muovisten kalastusverkkojen keräystä.
”Keräykset eivät saavuttaneet toivottua suosiota. Verkkoja tuotiin keräysastioihin melko vähän. Tähän voi olla monia syitä, mutta kokemuksesta tiedämme, että ihmiset heräävät uusiin jätelajikeräyksiin melko hitaasti. On myös mahdollista, että viesti ei ole tavoittanut vapaa-ajan kalastajia”, Vuolamo pohtii.
Työpajassa 13.11.2024 etsitään keinoja kalastusperäisen roskan vähentämiseen
Re:Fish-hanke järjestää 13.11. klo 13–15.30 työpajan, jossa pohditaan syitä pyydysten häviämiseen ja keinoja ehkäistä niiden häviämistä kalastuksen yhteydessä. Tilaisuudessa kuullaan asiantuntijoiden alustuksia sääolojen, kalastuslainsäädännön, kalastuksen, kalastuksenvalvonnan ja veneilyturvallisuuden näkökulmista.
Tilaisuuteen ehtii ilmoittautua vielä 6.11. saakka täällä: Työpaja: Keinoja kalastusperäisen roskan vähentämiseen (syke.fi)
Re:Fish-hanke – puhtaampi ja terveempi Itämeri
Re:Fish on kolmivuotinen (2023–2026) Euroopan unionin rahoittama Interreg Central Baltic -hanke. Hankkeen tarkoituksena on vähentää vapaa-ajan kalastuksesta peräisin olevan roskan määrää Itämeressä. Suomesta hankkeessa ovat mukana Suomen ympäristökeskus ja Pidä Saaristo Siistinä ry. Hanketta koordinoi ruotsalainen Håll Sverige Rent -säätiö, ja Virosta hankkeessa on mukana Tarton yliopiston yhteydessä toimiva Viron merentutkimuslaitos.
Avainsanat
Yhteyshenkilöt
Vanhempi tutkija Pekka Kotilainen, Suomen ympäristökeskus (Syke), p. 0295 251 317, etunimi.sukunimi@syke.fi
Projektipäällikkö Jutta Vuolamo, Pidä Saaristo Siistinä ry, p. 040 458 9156, jutta.vuolamo@pssry.fi
Mediapalvelu Suomen ympäristökeskuksessa
Suomen ympäristökeskuksen mediapalvelu välittää tietoa ympäristökeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta, auttaa toimittajia löytämään asiantuntijoita haastateltaviksi ja tarjoaa valokuvia median käyttöön.
Yhteydenottoihin vastaavat viestintäasiantuntijat. Palvelemme arkisin klo 9-16.
Kuvat
Linkit
Suomen ympäristökeskus – Teemme tiedolla toivoa.
Suomen ympäristökeskus
Latokartanonkaari 11
00790 Helsinki
0295 251 000
https://www.syke.fi/fi-FI
On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta koko yhteiskunnan läpileikkaavaan kestävyysmurrokseen. Suomen ympäristökeskus (Syke) vaikuttaa tutkimuksella, tiedolla ja palveluilla kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Suomen ympäristökeskus on valtion tutkimuslaitos, jossa työskentelee noin 700 asiantuntijaa ja tutkijaa Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.
Tilaa tiedotteet sähköpostiisi
Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.
Lue lisää julkaisijalta Suomen ympäristökeskus
Väitös: Pahamaineiset sinilevälajit hyödyntävät kevätkukinnan jälkeistä fosfaattia oletettua vähemmän19.11.2024 08:30:00 EET | Tiedote
Rihmamaiset sinilevälajit, joista osa on myrkyllisiä, hyödyntävät kevätkukinnasta jäljelle jäävää fosfaattia oletettua vähemmän. Tähän tulokseen päädyttiin Mari Vanharannan väitöskirjassa, joka tarkastetaan 22.11.2024. Väitöskirjassa tutkittiin kevätkukinnan jälkeisen planktonyhteisön kykyä hyödyntää ylijäämäistä fosfaattia. Ylijäämäisen fosfaatin ja sinileväkukintojen välisen yhteyden ymmärtäminen on tärkeää sinileväkukintojen riskiarvioiden laatimisessa ja Itämeren rehevöitymisongelman hallitsemisessa.
Fosforläckaget från jordbruket kan minskas med hjälp av strukturkalk och jordförbättringsfiber som uppkommer som biprodukter i industrin14.11.2024 07:50:00 EET | Pressmeddelande
Användning av strukturkalk och jordförbättringsfiber som jordförbättringsmedel minskade erosion från åkrarna enligt en färsk studie. Därmed minskade också belastningen av fosfor på hav, sjöar och vattendrag. Belastningen från tillrinningsområdet minskade med omkring tio procent. På enstaka åkrar sjönk fosforhalterna i vattnet som rinner ut via täckdikena med upp till 70 procent. Strukturkalk och jordförbättringsfiber förbättrar markens struktur, vilket minskar läckaget från åkrarna till vattendragen. Studien visade också att skörden kan bli bättre. Effekterna av jordförbättringsmedel undersöktes för första gången för stora tillrinningsområden på över 100 hektar.
Maatalouden fosforikuormaa vesiin voidaan vähentää teollisuuden sivutuotteina syntyvillä rakennekalkilla ja ravinnekuidulla14.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote
Rakennekalkin tai ravinnekuidun käyttö pellolla maanparannusaineena vähensi uuden tutkimuksen mukaan kiintoaineen kulkeutumista pelloilta ja siten myös kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin kuormitusta vesiin. Fosforikuorma valuma-alueelta väheni noin kymmenen prosenttia. Yksittäisillä pelloilla salaojavesien fosforipitoisuudet laskivat jopa 70 prosenttia. Rakennekalkki ja ravinnekuitu parantavat maan rakennetta, jolloin huuhtouma pelloilta vesiin vähenee. Tutkimus osoitti myös sadon paranemista. Maanparannusaineiden vaikutuksia vesistökuormitukseen tutkittiin ensimmäistä kertaa laajoilla, yli 100 hehtaarin valuma-alueilla.
Policy Brief: Limiting sulphate load of wastewaters calls for environmental quality standards7.11.2024 07:55:00 EET | Press release
The clean energy transition and the green transition are bringing mining and battery technology industries to Finland. As a result, sulphate discharges into inland waters and the Baltic Sea will increase. Sulphate also has beneficial effects in water bodies, and it is not currently classified as a harmful substance. However, a high local load may adversely affect aquatic organisms, especially in lakes with a naturally low sulphate concentration. In its new Policy Brief, the Finnish Environment Institute issues recommendations for reducing the harmful effects of the sulphate load in wastewaters.
Politiikkasuositus: Jätevesien sulfaattikuorman rajoittamiseksi tarvitaan ympäristönlaatunormit7.11.2024 07:45:00 EET | Tiedote
Siirtyminen puhtaaseen energiaan ja vihreä siirtymä ovat tuomassa Suomeen kaivostoimintaa ja akkuteknologiateollisuutta. Tämän seurauksena jätevesien sulfaattikuorma sisävesiin ja Itämereen kasvaa. Sulfaatilla on vesistöissä myös hyödyllisiä vaikutuksia, eikä sulfaattia nykyisin luokitella haitalliseksi aineeksi. Suuri paikallinen kuorma voi kuitenkin vaikuttaa haitallisesti vesieliöstöön etenkin järvissä, joissa sulfaattia on niukasti. Suomen ympäristökeskuksen uusi Policy Brief -julkaisu antaa suosituksia jätevesien sulfaattikuorman haittojen vähentämiseksi.
Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.
Tutustu uutishuoneeseemme