Talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportti: Alueellisella ja ammatillisella kohtaanto-ongelmalla vähäinen yhteys työttömyyteen

Julkisessa keskustelussa Suomen korkeana pysyttelevää työttömyysastetta selitetään usein alueellisilla ja ammatillisilla kohtaanto-ongelmilla. Toisin sanoen sillä, että työttömät työnhakijat etsivät töitä pääasiassa omalta asuinalueeltaan tai ammattialaltaan samalla, kun avoimet työpaikat ovat jossain muualla. Koska työvoiman liikkuvuuteen on jossain määrin mahdollista vaikuttaa esimerkiksi tukemalla työntekijöiden alanvaihtoa ja työn perässä muuttamista, on tärkeää saada tietoa näiden kohtaanto-ongelmien painoarvosta työttömyyttä selittävinä tekijöinä.

Talouspolitiikan arviointineuvostolle tekemässään tutkimuksessa Veikko Uusitalo, Merja Kauhanen ja Tuomo Suhonen Laboresta sekä Annika Nivala Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta (VATT) tarkastelivat Suomen työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmia vuosina 2006–2021. Tutkimuksessa hyödynnettiin etsintä- ja kohtaantoteoriaan perustuvaa menetelmää, joka huomioi Tilastokeskuksen rekisteriaineistojen perusteella arvioituja todennäköisyyksiä sille, että työnhakijat ottavat vastaan töitä yli alue- ja ammattirajojen.

Tutkimustulokset paljastavat, että vaikka esteet työpaikan vastaanottamiselle kaukaa kotoa tai toisesta ammatista ovat yksilötasolla merkittävät, tällä on kokonaistyöttömyyden kannalta varsin vähän merkitystä. Tulosten mukaan maantieteellinen ja ammatillinen kohtaanto-ongelma yhdessä selittävät vain noin viisi prosenttia viime vuosien työttömyysasteesta.

"Tuloksemme haastavat käsityksen, että työttömien asuminen kaukana työmahdollisuuksista tai epäsopiva ammattitausta olisivat tällä hetkellä erityisen merkittäviä työllistymisen esteitä", toteaa tutkimusjohtaja Tuomo Suhonen Laboresta.  

Tutkimuksessa havaittiin, että liikkuvuuden esteiden merkitys yllättäen pieneni 2010-luvulla samaan aikaan työmarkkinoiden yleisen epätasapainon kasvaessa. Maantieteellisen ja ammatillisen kohtaanto-ongelman pieneminen näyttää selittyvän sillä, että työttömät työnhakijat ja avoimet työpaikat ovat keskittyneet aiempaa enemmän samoille seuduille ja ammatteihin. Työnhakijoiden halukkuudessa tai mahdollisuuksissa ottaa vastaan työtä kaukaa kotoa tai oman ammattiryhmänsä ulkopuolelta ei sinänsä näytä tapahtuneen merkittäviä muutoksia tarkastellulla ajanjaksolla. 

Tutkiessaan taloudellisten kriisien yhteyttä kohtaanto-ongelmiin tutkijat havaitsivat, että maailmanlaajuisen finanssikriisin käynnistymisen yhteydessä ammatillinen kohtaanto-ongelma paheni pitkäaikaisesti, mutta maantieteellisessä kohtaanto-ongelmassa ei tapahtunut merkittävää muutosta. Koronapandemia näyttää puolestaan lisänneen molempia kohtaanto-ongelmia, mutta vain lyhytaikaisesti.  

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että työnhakijoiden alueellisen tai ammatillisen liikkuvuuden lisäämiseen tähtäävillä toimilla on hyvin rajalliset mahdollisuudet ratkaista vallitsevaa työttömyysongelmaa. Ongelma näyttää johtuvan pitkälti muista työvoiman kysyntä- ja tarjontapuolen tekijöistä, joihin näillä toimilla ei olisi merkittävää vaikutusta.

”On mahdollista, että työmarkkinoiden lisääntyneen epätasapainon takana ovat esimerkiksi ammattiryhmien sisäiset osaamisvaatimusten ja työvoiman rakenteen muutokset tai epätyypillisten työsuhteiden osuuden kasvu avoimista työpaikoista. Näiden tekijöiden vaikutuksia ei kuitenkaan tutkittu tässä tutkimuksessa”, Tuomo Suhonen kertoo.

Tutkimus:
Veikko Uusitalo, Merja Kauhanen, Annika Nivala and Tuomo Suhonen (2024) Geographical and Occupational Mismatch in Finland over the Recent Era of Economic Crises: Estimates Using an Interconnected-Markets Approach. Memorandum 1/2024. The Finnish Economic Policy Council.