Kun machomies astuu huoneeseen, kaikki naiset tulevat raskaaksi - onko lisääntymiskyvytön mies muiden silmissä vähemmän mies?

Kun machomies, oikein äijä, vain astuu huoneeseen, niin kaikki naiset tulevat raskaaksi. Teit miehen työn, saatetaan sanoa miehelle, kun tämän puolison raskaus selviää. Mielikuvissa lisääntymiskyky liitetään voimakkaasti miehekkyyteen ja miesten ominaisuuksiin. 

“Lisääntymiskyky liitettynä maskuliinisuuteen ja tieto siitä, että en voi saada lapsia, saa miettimään, tekeekö tämä minusta vähemmän miehen. Kukaan ei halua kääntää tuota korttia, että tutkii, voiko lapsia saada ja jos ei voi, niin olenko sitten vähemmän mies”, sanoo Mio Kivelä, liittyen yleisiin asenteisiin. Hän on tahattomasti lapseton transmies.

Kivelän huomion mukaan on yleistä sanoa, että nukeilla leikkivä tyttö on kuin syntynyt äidiksi, mutta harvoin sanotaan pojasta, että tämä on kuin syntynyt isäksi. Isyys ei ole samalla tavalla identiteetin osaksi rakennettava asia kuin äitiys. 

Julkiseen keskusteluun tarvitaan kipeästi lisää tarinoita isyydestä, vanhemmuuden tasa-arvosta ja lapsitoiveesta. Erityisesti keskustelua tulee lisätä tahattomasta lapsettomuudesta kriisinä sekä miehen kokemuksesta, roolista ja tuen tarpeesta silloin, kun lapsitoive ei toteudu. 

Miehellä on oikeus surra

Lapsettomien yhdistys Simpukan kuulemien kokemusten mukaan lasta toivova mies saatetaan täysin ohittaa lapsettomuushoidoissa tai perusterveydenhuollossa.  

Useita keskenmenoja puolisonsa kanssa kokeneen Ville Niinistön mukaan  terveydenhuollossa perusoletuksena on, että nainen saa hoitoa ja on tuen tarpeessa. 

“Miehelläkin on oikeus tuntea surua ja tuskaa. Kun sille annetaan hyväksyntä, sekin auttaa tukemaan puolisoa enemmän. Tulee ajatus, että minäkin olen mukana, ja pariskunta auttaa yhdessä toisiaan jaksamaan. Ei niin, että kannat ulkopuolelta kumppania etkä ole osallinen. Terveydenhuollon henkilökuntaa pitää kouluttaa kohtaamaan myös isät legitiimeinä. Heillä on oikeus olla siellä ja saada tukea.”

Rohkea keskustelu ja avoimuus vähentävät lapsettomuuden tunnetaakkaa. Niinistö on mediassa lapsettomuudesta puhuttuaan kohdannut useita 70–80-vuotiaita miehiä, jotka ovat itkien kertoneet lapsettomuuskokemuksistaan kenties ensimmäistä kertaa elämässään. 

“Moni mies on tullut kertomaan vuosikymmeniä sisällä pidettyjä kokemuksia siitä, kuinka tärkeää olisi ollut saada lapsi. Onhan se nyt väärin yhteiskunnalta, että miehet pitävät tällaista sisällään vuosikymmeniä. On tietynlainen machokulttuuri, että ajatellaan, että miehet hoitavat itse itsensä, ja että miehet eivät tarvitse tukea.”

Kivelän mukaan on surullista, että miehen lapsirakkautta pidetään epäilyttävänä. 

“Olen aina pitänyt lapsista ja haluan hirveästi viettää aikaa heidän kanssaan. Se on hankalampaa minulle miehenä. Kun leikin serkkulasten kanssa puistossa piilosta, näytän random-sedältä, joka tuijottaa lapsia. Lause ´rakastan lapsia ja pidän ihan hirveästi lapsista ja haluan mennä Puuhamaahan ja katsoa, kun lapset leikkivät´, herättää ihmisissä enemmän huolia, kun sanon sen matalalla äänellä ja parralla, kuin sanoisin niin, että minut tulkitaan naiseksi. Tämä on se haaste.”

Lisää keskustelua vanhempainvapaasta

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry järjesti Miehen lapsitoive -keskustelupaneelin verkossa keskiviikkona 6. marraskuuta. Paneelissa keskusteltiin kokemuksista tahattomasta lapsettomuudesta ja lapsitoiveesta. Keskustelemassa olivat Kivelän ja Niinistön lisäksi lahjasoluperheen isä Tuomas Keski-Kuha sekä kumppanuusvanhempi Niko Uusi-Simola. Keskustelua ohjasi Simpukan vapaaehtoinen Tuomas Huhtala.

Panelistien mukaan yhteiskunnassa tulee puhua enemmän ja avoimemmin toiveesta tulla isäksi sekä isyydestä. Keskustelussa nostettiin esille työkulttuurin muutos perhevapaat hyväksyväksi ja niihin kannustavaksi, erilaisten isänä olon tapojen esittely ja hyväksyntä sekä nuorten hedelmällisyystiedon merkitys. 

“On tullut usein palautetta, että miehet eivät edes kehtaa pyytää vanhempainvapaata työpaikoilla. Tämä ei ole 20 vuodessa muuttunut mihinkään. Olen ihan järkyttynyt siitä, että ihan samat asiat ja asenteet on edessä kuin vuonna 2004, kun Elias (Niinistön lapsi) syntyi. Kyllä yhteiskunta voi tehdä asenteilla ja rakenteilla paljon (tukeakseen vanhempainvapaalle jäämistä): työpaikan asenteet, päätökset, joilla varmistetaan, että näin voi tehdä. Jotkut työpaikat maksavat jopa ylimääräistä, että (työntekijä) jää vanhempainvapaille. Se on hyvä esimerkki, että me pidämme työntekijöistä huolta”, Niinistö sanoo. 

Keskustelupaneelissa nostettiin esille myös ei-kaupallisen sijaissynnytyksen mahdollistamisen tarve Suomessa. Sijaissynnytys mahdollistaisi lapsitoiveen muun muassa itsellisille miehille, miespareille, kohduttomille ja toistuvia keskenmenoja kokeville.

Yhdenvertainen lapsitoive

Uusi-Simola korostaa jokaisen yhdenvertaista mahdollisuutta lapsitoiveeseen. Miehen ja varsinkin miesparin tai itsellisen miehen lapsitoiveesta ei puhuta tarpeeksi. Käsitys lapsiperheellistymisestä on kapea. 

“Heteronormatiivinen oletus on, että miehet löytävät itselleen jonain päivänä naisen vaimokseen ja lähtevät tekemään lapsia. Itse homona olen joutunut miettimään, että ei se mene ihan noin. Miten ihmeessä voisin saada lasta, kun ei ole romanttista tulokulmaa, että voisin tutustua keneenkään naiseen sillä tavalla”, sanoo Uusi-Simola.

Kivelä ajatteli jo lapsena, että haluaa ehdottomasti saada lapsia. Alkaessaan hahmottaa omaa sukupuoli-identiteettiään ja sukupuolenkorjausprosessin merkitystä hän omaksui yhteiskunnan ajatukset transihmisten vanhemmuudesta. Edellisessä translaissa oli vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä.

“Jälkikäteen olen tajunnut, että olen sisäistänyt jossain määrin, että ajatuksessa biologisesta vanhemmuudestani on jotain niin väärää ja tuomittavaa, että se on pitänyt lailla kieltää. Sisäistin sen niin, että aidosti tuli jossain vaiheessa olo, että en voi saada lapsia. Oli pakko päästä eteenpäin prosessissa. Vasta myöhemmin olen tätä omaa lapsettomuuttani joutunut prosessoimaan.

Tuelle tarvetta

Keski-Kuha toivoi puolisonsa kanssa lasta neljä vuotta. Kun lapsettomuushoidot eivät onnistuneet omilla sukusoluilla, he siirtyivät lahjasoluhoitoihin. Apua vaikeaan tilanteeseen löytyi Lapsettomien yhdistys Simpukan tarjoamasta vertaistuesta. 

“Itsellä on ollut aina vahva ajatus, että olisi vaikeaa ajatella elämää ilman lapsia. Ei ollut mitenkään helppo tilanne. Hakeuduimme aktiivisesti Simpukan vertaistuen pariin. Halusimme vertaistukea, että kuulemme aitoja esimerkkejä ja laajaa näkemystä. Tukea olisi hyvä olla, ja varsinkin miehet eivät välttämättä löydä ulkopuolelta keskustelukumppania näistä asioista”, Keski-Kuha sanoo.

Niinistö toivoo, että vertaistuen pariin ohjattaisi esittelemällä terveydenhuollossa  tukikanavia, että apua ei tarvitsisi itse etsiä kriisin keskellä. 

“Kannoin pahaa oloa sisällä varmaan vuoden verran, ennen kuin tajusin, että minunkin pitäisi jotenkin käsitellä tätä. Itselläkin on hiljaisen miehen malli näissä asioissa säilynyt, mikä on aika yleistä. Vertaistuki olisi sellainen, missä puhua”, Niinistö sanoo. 

Tahatonta lapsettomuutta kokevat miehet eivät ole tunteidensa ja kokemustensa kanssa yksin. Lapsettomien yhdistys Simpukan toiveena on, että miesten lapsitoive olisi yhä tunnistetumpi asia yhteiskunnassa. 

Katso paneelin tallenne

Katso paneelin tallenne 7.-21.11.2024.