SuPerin selvitys: Työnjakoa on tasoitettava vakituisten ja keikkatyöntekijöiden kesken

Keskeisenä tuloksena erityisesti sosiaalialalla nousee työnjaon tasoittamistarve vakituisten ja keikkatyöntekijöiden kesken. Vakituisille työntekijöille ja pidemmissä (vähintään kaksi viikkoa kestävissä) määräaikaisissa työsuhteissa työskenteleville jää valtaosin ammattihenkilön tehtäviin kuuluvat asiakas- ja potilastyöhön liittyvät kirjalliset tehtävät ja opiskelijoiden ohjaaminen. Myös lääkehoidon osalta vastuuta jää enemmän pysyvämmän henkilöstön kannettavaksi. Silti keikkatyöntekijällä voi olla sama tai parempi palkka ja mahdollisuus valita työvuoronsa ennen pysyvämpää henkilöstöä.

Työn veto- ja pitovoimaan vaikuttavista tekijöistä työaikajoustomahdollisuudet ja johtaminen näyttäytyivät parempina yksityisellä sosiaalipalvelualalla verrattuna julkiseen sosiaalialaan. Toisaalta julkisella sektorilla maksettiin suurempia hälytyskorvauksia ja sijaispoolin käyttö oli yleisempää.

SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg pitää tärkeänä, että johtamista kehitetään kokonaisuudessaan ja otetaan yhä paremmin huomioon se, että työpaikoilla on sekä vakituisia että keikkatyöntekijöitä. Keikkatyöntekijöiden perehdytyksen on oltava riittävää, työnjaon on oltava oikeudenmukaista ja vakityössä työntekijöiden palkkauksen kehittämisen lisäksi työn ja vapaa-ajan yhteensovittamismahdollisuuksiin on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Julkisen ja yksityisen sektorin työpaikoilla on myös opittavaa toinen toisiltaan hyviksi todetuista käytännöistä.

Keikkatyöntekijät ovat merkittävä osa henkilöstöä monilla soteka-alan työpaikoilla

Kyselyn vakituisessa tai pidemmässä määräaikaisessa työsuhteessa työskentelevistä vastaajista noin 66 prosentin työpaikalla käytetään keikkatyöntekijöitä vähintään viikoittain. Lähes viidennes näistä vastaajista on myös itse harkinnut siirtymistä kokonaan keikkatyöhön.

Keikkatyöntekijöiden käytön yksilötasolla koetut vaikutukset pysyvämmässä työsuhteessa työskentelevien vastaajien työvuoroihin vaihtelevat suuresti. Vastaajista 34 prosentin mukaan keikkatyöntekijä vaikuttaa työvuoroihin myönteisesti ja 35 prosentin mukaan kielteisesti. Vastaajista 46 prosenttia kokee, että keikkatyöntekijöiden käyttö lisää kuormittavuutta työssä ja 60 prosenttia, että asiakkaiden tai potilaiden hoidon laatua heikentyy vähän tai kohtalaisesti keikkatyöntekijöiden käytön seurauksena.

Keikkatyöntekijät eivät kyselyn tulosten perusteella osallistu kaikilla sosiaalialan työpaikoilla täysimääräisesti tai ollenkaan lääkehoitoon. Esimerkiksi yksityisellä sosiaalialalla reilu 36 prosenttia pysyvämmässä työsuhteessa työskentelevistä on vastannut, etteivät keikkatyöntekijät osallistu tai vastaa lääkehoidosta ja reilu 34 prosenttia, että keikkatyöntekijät osallistuvat lääkehoitoon antamalla valmiiksi jaetun lääkkeen asiakkaalle.

Keikkatyöntekijät auttavat paikkaamaan henkilöstövajausta

Keikkatyöntekijöiden käytön positiivisena puolena vastaajat mainitsivat mm. sen, että keikkatyöntekijät auttavat paikkaamaan henkilöstövajausta, mikä vähentää kiirettä ja työkuormaa ja mahdollistaa sen, ettei vajaalla miehityksellä tarvitse tehdä töitä. Osa keikkatyöntekijöistä on tuttuja ja osaavia, jolloin työt sujuvat ilman ylimääräistä perehdytystä. Keikkalaiset tuovat uusia näkemyksiä ja vaihtelua työyhteisöön, mikä voi virkistää työpaikan ilmapiiriä. Tutut keikkalaiset tuntevat usein asukkaat hyvin, mikä parantaa hoidon laatua ja vähentää vakituisen henkilökunnan kuormitusta.

Uusien keikkatyöntekijöiden jatkuva perehdytys kuormittaa vakituista henkilökuntaa

Keikkatyöntekijöiden käytön negatiivisena puolena vastaajat mainitsivat mm. sen, että keikkatyöntekijät eivät aina sitoudu työhön kuten vakituiset, ja vastuu jää usein vakituisille työntekijöille. Uusien keikkatyöntekijöiden jatkuva perehdytys vie aikaa ja kuormittaa vakituista henkilökuntaa. Monilla keikkatyöntekijöillä ei ole lääkelupia, mikä lisää vakituisten vastuuta lääkehoidosta. Kieliongelmat ja kokemuksen puute lisäävät vakituisten työntekijöiden työmäärää. Keikkalaiset saavat usein parhaat vuorot (kuten pyhät), jolloin vakituisille jää vähemmän mahdollisuuksia tehdä haluamiaan vuoroja.

 Työhyvinvoinnin kehittämisessä on henkilöstöllä tärkeä rooli

- Jos keikkatyöntekijänä voi saada vähemmällä vastuulla saman tai paremman palkan sekä etusijan työvuorojen valintaan, ei tämä motivoi vakituisia työntekijöitä jaksamaan kasvaneen työkuorman alla vaan voi päinvastoin ohjata heitäkin harkitsemaan keikkatyöhön siirtymistä, Päivi Inberg kertoo.

- Työpaikoilla olisikin tärkeää pyrkiä eroon pysyvämpää henkilöstöä kuormittavista työnjaon ja työvuorosuunnittelun käytännöistä sekä lisätä heidän vaikutusmahdollisuuksiaan omaa työtään koskeviin asioihin. Jos vakituisten työntekijöiden vastuu on lisääntynyt, tulee tämä myös kompensoida heidän palkkaustaan kehittämällä. Työhyvinvoinnin kehittämisessä henkilöstöllä on tärkeä rooli, sillä työntekijät ovat työn parhaita asiantuntijoita ja yhteistyöllä syntyvät parhaat tulokset. 

Lisätietoja:

SuPerin puheenjohtaja Päivi Inberg, 040 705 9115 (SuPerin linjaukset)
SuPerin juristi Sini Kasanen, 09 2727 9136 (kyselyn tulokset)

Liite: SuPerin jäsenten vastausten perusteella kerätty viiden kohdan listaus siitä, miten työssäjaksamista ja vakityön veto- ja pitovoimaa voidaan soteka-aloilla parantaa

SuPer on Suomen suurin toisen asteen koulutettujen sote-ammattilaisten ja varhaiskasvatuksen hoitajien ammattiliitto.