Valtio ei saa hivuttaa vastuuta liikennetehtäviensä rahoituksesta kunnille

Historian toinen Liikenne 12 -suunnitelma, eli liikenne- ja viestintäministeriön valmistelema valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma 12 vuodeksi ja ympäristöselostus, on ollut lausunnoilla. 

Kuntaliitto toteaa, että kansallisesti tulisi tavoitella suunnitelmaa, joka luo yli hallituskausien kestävän pohjan liikennejärjestelmän kehittämiselle ja rahoituskehykselle. Tässä on vielä paljon tehtävää. 

Suunnitelmaluonnoksessa kannetaan huolta julkisen talouden tilasta, mutta vain valtion osalta. Esitetty budjettirahoituksen taso onkin niukka. Kunnille pyritään työntämään lisää rahoitusvastuita valtion liikennetehtävistä, nyt liikenneverkon kehittämisen rahoituksen lisäksi muun muassa henkilöjunaliikenteen ostoista ja lentoliikenteestä. Kuntaliitto pitää tätä valtion ja kuntien työnjaon vastaisena.  

Suunnitelma koettaa vakiinnuttaa ensimmäisessä Liikenne 12 -suunnitelmassa esitetyn valtion ja kuntien yhteisrahoitusmallin. Siinä valtion rahoitusosuus olisi vain 50 prosenttia valtion verkolla toteutettavissa kaupunkiseudun liikennejärjestelmää merkittävästi parantavissa hankkeissa. Toinen puoli lankeaisi kuntien maksettavaksi. 

– Malli on täysin kohtuuton: Valtio ei ole sopinut mallista kuntien kanssa, ja Kuntaliitto sekä kaupungit kritisoivat voimakkaasti vuoden 2021 suunnitelman yhteisrahoitusmallia. Sopimuksellinen yhteistyö ei voi olla yksipuolinen päätös, toimitusjohtaja Minna Karhunen painottaa. 

Lainsäädännön lähtökohtana on, että valtio vastaa valtion väylistä ja kunnat katuverkosta. Eduskunta edellytti kirjelmässään vuoden 2021 Liikenne 12 -suunnitelmasta valtioneuvoston huolehtivan siitä, että yhteisrahoitusmallilla ei muuteta liikennehankkeiden rahoitusvastuiden perusperiaatteita. 

– Nähtävissä on kuitenkin kehitys, jossa valtio perustelee yksittäisten kuntien kanssa tekemillään sopimuksilla tavoitettaan linjata asiasta yhtenevästi kuntakenttää koskien. Tämä johtaa yksipuoliseen saneluun ja yksittäisten kuntien kannalta täysin kohtuuttomaan tilanteeseen niiden taloudelliseen kantokykyyn nähden, liikenneasioiden kehittämispäällikkö Johanna Vilkuna korostaa. 

Kuntaliitto katsoo, että esimerkiksi junaliikenne on valtakunnallinen kysymys, joka kuuluu valtiolle. Alueiden saavutettavuus junalla ei voi riippua kuntien rahoituksesta. Valtio ei voi edellyttää kuntien osallistumista junaliikenteen hankintaan, kalustoyhtiöön ja infraan. 

Kunnilla on oma laaja tehtäväkenttänsä, kuntatalouden sopeutustarpeensa sekä mittavat investointitarpeensa ja korjausvelkansa. Lisäkustannukset katetaan veronkorotuksilla, lainalla tai muista tarpeista karsimalla. Kunnilla ei ole varaa maksaa valtion tehtäviä. 

Toinen suunnitelman suuri puute on se, että kaupunkiseudut ja niiden kasvun tukeminen ovat jääneet suunnitelmaluonnoksessa liian vähälle huomiolle. Kaupunkiseutujen ja kuntien merkitys taloudelliselle kasvulle tulisi tunnistaa myös valtion suunnitelmassa.