”Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys, vaan mielenterveyskysymys” – Pikkuparlamentissa keskusteltiin mielenterveydestä ja ihmisoikeuksista

Mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, varapuhemies Paula Risikko nosti avauspuheenvuorossaan sitä, että mielenterveys kuuluu kaikkiin politiikan pöytiin. Hänen mukaansa järjestöihin kohdistuvat leikkaukset uhkaavat niiden roolia myös mielenterveysoikeuksien edistäjinä.

”Valtionavustusleikkaukset tulisi toteuttaa hallitusti ja yhteistyössä järjestöjen kanssa niin, että ne aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa pitkäjänteiselle, tulokselliselle työlle. Leikkausten tasoa tulisi mieluiten arvioida uudelleen. Lisäksi kuntien ja hyvinvointialueiden tulisi tehdä yhteistyötä järjestöjen tukemisessa alueilla ja paikallisesti.”

”Yksi osa mielenterveysoikeuksia on pääsy laadukkaaseen ja tarpeen mukaiseen hoitoon. Terapiatakuun laajentamista koko väestölle on syytä alkaa valmistella jo tämän hallituskauden aikana”, Risikko jatkoi.

Mielenterveysoikeuksien vahvistamiseksi on arvioitava päätösten mielenterveysvaikutuksia

Mielenterveyspoolin puheenjohtaja Sari Aalto-Matturi muistutti vuoteen 2030 ulottuvasta kansallisesta mielenterveysstrategiasta, jonka yksi painopiste on mielenterveysoikeudet. Näihin kuuluvat muun muassa tarpeenmukaiseen hoitoon pääsy, itsemääräämisoikeus, syrjimättömyys ja köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentäminen.

“Jotta mielenterveysoikeuksia voidaan vahvistaa, poliittisten päätösten ja toimenpiteiden mielenterveysvaikutuksia on arvioitava. Siihen tarvitaan myös laajaa yhteistyötä mielenterveyskentän ja perus- ja ihmisoikeustoimijoiden välillä sekä järjestöjen, viranomaisten ja päättäjien välillä”, Aalto-Matturi totesi.

Itsemääräämislainsäädäntöä tulisi luoda pienemmissä osissa

Mielenterveyden keskusliiton juristi Oskari Korhonen kertoi, että itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta on säädetty lailla ainoastaan psykiatrisen osastohoidon osalta. 

“Avohoidon, sosiaalihuollon laitospalveluiden ja asumispalveluiden osalta sääntelyä ei ole. Rajoittavia toimenpiteitä ei siksi kirjata eikä tunnisteta. Kyse voi olla esimerkiksi liikkumisen, puhelimen tai rahan käytön rajoittamisesta, tai ovien lukitsemisesta illalla.” 

“Itsemääräämisoikeuslainsäädännön uudistaminen on pysähtynyt. Lainsäädäntöä voitaisiin luoda pienemmissä osissa, ja kiireellisimmin niille alueille, joilta sääntely kokonaan puuttuu”, Korhonen avasi.

Ihmisoikeuskeskuksen nuoremmat asiantuntijat Klara Fält ja Mikko Pursimo kuvasivat kansainvälisten ihmisoikeussopimusten velvoitteita mielenterveyden turvaamiseksi. 

“Yksilölähtöinen tapa tarkastella nuorten mielenterveyskriisiä sumentaa sen yhteiskunnallisia ja rakenteellisia tekijöitä. Elinkustannuskriisi, vaikeudet työllistymisessä ja sosiaaliturvan megaleikkaukset osuvat kovimmin nuoriin”, Pursimo totesi.

Saamelaisten psykososiaalinen tuki on saatava pysyvälle pohjalle

Heidi Eriksen Saamelaisten psykososiaalisen tuen yksiköstä kertoi, että saamelaisille on yksikön myötä pystytty ensimmäistä kertaa tarjoamaan systemaattisesti omakielisiä ja kulttuurisensitiiviä mielenterveyspalveluita.

“Yksiköllä on rahoitus vain vuoden 2025 loppuun. Toiminnan vakinaistaminen olisi elintärkeää alkuperäiskansan mielenterveysoikeuksien vahvistamiseksi”, Eriksen vetosi.

“Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymys, vaan mielenterveyskysymys”, kiteytti Anders Huldén Nyyti ry:n QueerMieli-hankkeesta esityksessään vähemmistöstressistä.

Juontajana toimi Mielenterveyspoolin ja mielenterveyspoliittisen neuvottelukunnan pääsihteeri Aija Salo. 

Seminaarin kansanedustajapaneeli peruttiin eduskunnan vatsatautiepidemian vuoksi.

Tilaisuuden järjestivät eduskunnan mielenterveyspoliittinen neuvottelukunta ja Mielenterveyspooli.