Suomen ympäristökeskus

Tutkimus: Yhteiskunnan kriisinkestävyyttä vahvistettava paikallista kansalaistoimintaa tukemalla

Jaa

Paikallista kansalaistoimintaa ei tueta riittävästi, vaikka se on keskeinen osa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, todetaan Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Demos Helsingin tuoreessa tutkimuksessa. Tutkijat ovat huolestuneita erityisesti haavoittuviin ryhmiin liittyvistä tuloksista, sillä vain kolmannes kansalaisyhteiskuntaa edustavista vastaajista koki, että yhteisön toiminta-alueella ihmiset pitävät haavoittuvimmista huolta.

AdobeStock

Tutkimukseen kuuluvassa kyselyssä vain vajaa neljännes kansalaistoimijoita edustavista vastaajista koki, että kansalaistoimijat on huomioitu hyvin viranomaisten varautumistyössä. Julkista hallintoa edustavista vastaajista lähes puolet mutta kansalaistoimijavastaajista vain kolmannes arvioi alueensa kansalaistoimijoiden käyvän viranomaisvuoropuhelua alueen pitkäjänteisestä kehittämisestä.

Julkisen hallinnon edustajilla oli kautta linjan kansalaistoimijoita myönteisempi käsitys yhteistyöstä.

“Vaikka kysely ei ole kaikilta osin edustava, tulokset kertovat tarpeesta tunnustaa kansalaistoiminta vahvemmin osana varautumista ja pitkäjänteista vastaamista esimerkiksi ilmasto- ja luontokriiseihin. Varautumistyön koordinoinnissa on puutteita. Viranomaiset myös hyödyntävät riittämättömästi paikallista tietoa kuten saatavilla olevaa paikkatietoa, sosiaalista mediaa ja tiedonkeruun joukkoistamista”, dosentti Pasi Mäenpää Helsingin yliopistolta sanoo.

Yhdessä tekeminen luo kriisivalmiutta ja positiivista turvallisuutta

Kyselyssä vain kolmannes kansalaisyhteiskuntaa edustavista vastaajista koki, että yhteisön toiminta-alueella ihmiset pitävät haavoittuvimmista huolta. Maaseudulla tilanne koettiin paremmaksi kuin kaupunkimaisilla alueilla.

“Kyselyn haavoittuviin ryhmiin liittyvät tulokset ovat huolestuttavia. Kansalaistoiminta on merkittävä osa kriisinkestävyyttä eli resilienssiä. Kaikenlainen yhdessä tekeminen luo valmiutta toimia myös häiriötilanteissa ja huolehtia siitä, että kenenkään avun tarve ei jää huomaamatta. Naapurit ja läheltä löytyvät yhteisöt auttavat ja ovat tärkeitä kriiseistä selviämisessä erityisesti harvaan asutuilla alueilla, mutta myös muualla”, professori Henrietta Grönlund Helsingin yliopistolta sanoo.

Yksi kansalaistoiminnan monista merkityksistä on se, että kansalaistoimijat pystyvät tavoittamaan ihmisiä, joita muut eivät. Esimerkiksi järjestöjen ylläpitämät matalan kynnyksen kohtaamispaikat voivat olla joidenkin haavoittuvassa asemassa olevien ainoa yhteys yhteiskunnan instituutioihin.

Kansalaistoiminnan jatkuvuus on uhattuna

Kyselyssä lähes neljä viidestä kansalaistoimijoita edustavasta vastaajasta arvioi, että heidän on vaikea saada uusia ihmisiä pyörittämään toimintaa. Yli kaksi kolmesta koki vaikeaksi saada uusia vapaaehtoisia mukaan toimintaan. Kyselytulosten perusteella vapaaehtoistyön haaste korostuu Itä-Suomessa, jossa kansalaistoiminnan toimintavalmiudessa on muutenkin enemmän vaikeuksia kuin muilla alueilla.

Viranomaispuhe varautumisesta kohdistuu usein yksilöihin ja kotitalouksiin. Kuitenkin myös yhteisöt ovat häiriötilanteissa ja kriiseissä keskeisiä toimijoita. Ihmisetkin ovat toimijoita, eivät vain kotivaran kuluttajia ja henkisen kriisinkestävyyden kohteita.

“Paikallinen kansalaistoiminta täydentää viranomaisvetoista ’kovaa’ turvallisuutta ja huoltovarmuutta. Esimerkiksi kylien turvallisuussuunnitelmissa on muun muassa varauduttu varavirtalähteiden käyttöön ja kehitetty kyläradioita varajärjestelmäksi tiedonkulkuun”, erikoistutkija Maija Faehnle Suomen ympäristökeskuksesta sanoo.

Tilannekuvan jakaminen tukemaan yhteistä varautumista ja demokratiaa

Tutkijat ovat laatineet joukon suosituksia kansalaistoiminnan tukemiseksi. Suositukset liittyvät verkostotoimintaan, tietoon ja resursseihin. Paikallisen ja alueellisen julkishallinnon ja kansalaistoimijoiden vuorovaikutusta tulee parantaa myös resilienssin näkökulmasta. Jatkuva vuoropuhelu “normaalioloissa” mahdollistaa yhteistyötä myös kriisitilanteissa.

Julkiselle hallinnolle ehdotetaankin tehtäväksi luoda ja viestiä tilannekuvaa alueensa resilienssin tilasta selko- ja monikielisesti sekä vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden kanssa. Kuntia kehotetaan käymään alueensa kansalaistoimijoiden kanssa vuoropuhelua alueen pitkäjänteisestä kehittämisestä.

Varautumistyössä keskeisin kehityskohde on yhteistyön järjestäminen hyvinvointialueiden, kuntien ja kansalaistoimijoiden kesken. Erilaisten paikallisten kansalaistoimijoiden roolia varautumisessa tulee selventää. Varautumista suunnittelevien viranomaisten tulee huolehtia siitä, että erikokoiset ja eri alueilla toimivat kansalaistoimijat pääsevät mukaan alueen kriisinkestävyyttä koskeviin suunnitelmiin ja harjoituksiin.

Kuntien ja hyvinvointialueiden järjestöyhdyshenkilöille tai vastaaville tulee varata riittävästi aikaa tutustua alueensa kansalaistoiminnan tarjoamiin mahdollisuuksiin resilienssin vahvistamiseksi, esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevien tavoittamisessa.

Paikalliset kansalaistoimijat puolestaan voivat olla aktiivisia alueensa tulevaisuuden haltuun ottamisessa. Ne voivat rakentaa alueensa positiivista turvallisuutta esimerkiksi vahvistamalla alueensa kulttuuritoimintaa kulttuurikartoituksella tai kokoamalla asukkaiden näkemyksiä toivottavasta tulevaisuudesta materiaaliksi kylä- ja turvallisuussuunnitelmaan.

Suosituksissa ehdotetaan myös paikallisten toimien sisällyttämistä EU-rahoitusohjelmien arviointikriteereihin varautumisen, demokratian, luonnon monimuotoisuuden ja kulttuurin näkökulmista ja paikallista yhteisöllistä kansalaistoimintaa tukevan Leader-toimintatavan laajentamista käyttöön alue- ja kaupunkikehittämisessä.

Lisätietoja

Hankkeen päätutkija, dosentti Pasi Mäenpää, Helsingin yliopisto, p. 040 592 3933, etunimi.sukunimi@helsinki.fi 

Hankkeen johtaja, erikoistutkija Maija Faehnle, Suomen ympäristökeskus, p. 029 525 1109, etunimi.sukunimi@syke.fi

Kaupunkiteologian professori Henrietta Grönlund, Helsingin yliopisto p. 029 412 3472, etunimi.sukunimi@helsinki.fi

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2023 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Lisätietoja: https://tietokayttoon.fi.

Julkaisut



Avainsanat

Yhteyshenkilöt

Mediapalvelu Suomen ympäristökeskuksessa

Suomen ympäristökeskuksen mediapalvelu välittää tietoa ympäristökeskuksessa tehtävästä tutkimuksesta, auttaa toimittajia löytämään asiantuntijoita haastateltaviksi ja tarjoaa valokuvia median käyttöön.

Yhteydenottoihin vastaavat viestintäasiantuntijat. Palvelemme arkisin klo 9-16.

Puh:029 525 1072syke_ajankohtaiset@syke.fi

Liitteet

Suomen ympäristökeskus – Teemme tiedolla toivoa.

Suomen ympäristökeskus
Latokartanonkaari 11
00790 Helsinki

0295 251 000
www.syke.fi/fi

On aika siirtyä yksittäisten ympäristöongelmien ratkaisemisesta koko yhteiskunnan läpileikkaavaan kestävyysmurrokseen. Suomen ympäristökeskus (Syke) vaikuttaa tutkimuksella, tiedolla ja palveluilla kestävän yhteiskunnan rakentamiseen. Suomen ympäristökeskus on valtion tutkimuslaitos, jossa työskentelee noin 700 asiantuntijaa ja tutkijaa Helsingissä, Oulussa, Jyväskylässä ja Joensuussa.

Tilaa tiedotteet sähköpostiisi

Haluatko tietää asioista ensimmäisten joukossa? Kun tilaat tiedotteemme, saat ne sähköpostiisi välittömästi julkaisuhetkellä. Tilauksen voit halutessasi perua milloin tahansa.

Lue lisää julkaisijalta Suomen ympäristökeskus

Uutishuoneessa voit lukea tiedotteitamme ja muuta julkaisemaamme materiaalia. Löydät sieltä niin yhteyshenkilöidemme tiedot kuin vapaasti julkaistavissa olevia kuvia ja videoita. Uutishuoneessa voit nähdä myös sosiaalisen median sisältöjä. Kaikki tiedotepalvelussa julkaistu materiaali on vapaasti median käytettävissä.

Tutustu uutishuoneeseemme
World GlobeA line styled icon from Orion Icon Library.HiddenA line styled icon from Orion Icon Library.Eye