Yksikkökustannushanke – kustannustehokkuuden ja läpinäkyvyyden puolesta

Yksikkökustannuksilla tarkoitetaan kustannuksia, jotka kohdistuvat tiettyyn palvelutapahtumaan, kuten hoitojaksoon tai käyntiin. Hankkeen tavoitteena on mahdollistaa yksikkökustannusten vertailu hyvinvointialueiden ja erilaisten tuotantotapojen välillä. Päätöksenteon hyvinvointialueilla on perustuttava luotettaviin ja vertailukelpoisiin tietoihin.

Valtiovarainministeriön yksikkökustannushanke tarjoaa konkreettisen välineen tähän – mutta vain, jos sen potentiaali hyödynnetään täysimääräisesti. Erityisesti yksityisen sektorin rooli ja datan avoimuus ovat avainasemassa, jotta hanke ei jää vain byrokraattiseksi harjoitukseksi. Historia yksikkökustannusten laskentaan perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tekemään pitkäjänteiseen työhön, jossa kansalliset aineistot toiminnasta ja taloudesta on ensin yhdistetty toisiinsa. Nämä THL:n keräämät luvut ovat olleet jo kauan julkisesti saatavilla, ne ovat antaneet kuvaa millä kustannustasoilla julkisessa palvelutuotannossa liikutaan, vaikkakin yleistäen keskiarvoilla. Nyt on tarkoitus saada tarkempaa dataa koska meillä on useita hyvinvointialueita, joilla jokaisella on omat toimintamallinsa ja jotka toimivat sekä päättävät hyvin itsenäisesti.

Yksityinen sektori tuo kustannustehokkuutta, jota hyvinvointialueet voisivat hyödyntää

On päivänselvää, että yksityisellä sektorilla on valtavasti osaamista kustannustehokkaiden toimintamallien kehittämisessä. Yritykset joutuvat jatkuvasti optimoimaan toimintaansa kilpailun, asiakastyytyväisyyden ja kannattavuuspaineen vuoksi – julkinen sektori sen sijaan toimii usein ilman vastaavia kannustimia. Juuri siksi yksikkökustannushankkeen tuloksien ja läpinäkyvyyden seurauksena tulisi hyödyntää yksityisen sektorin analytiikkaa, prosessien kehittämistä ja tulosperusteista ajattelua. Yksityistä sektoria ei pidä nähdä tässäkään kilpailijana vaan osana palveluprosessia.

Jos yksikkökustannuksia vertaillaan aidosti markkinaehtoisiin palveluihin, voidaan löytää merkittäviä säästömahdollisuuksia ja parhaita käytäntöjä. Tämä ei tarkoita julkisten palveluiden yksityistämistä, vaan faktoihin perustuvaa päätöksentekoa: milloin julkinen tuotanto on tehokkain ratkaisu, ja milloin yksityinen sektori voisi tuottaa saman palvelun kustannustehokkaammin.

Läpinäkyvyys on onnistumisen edellytys

Yksikkökustannustiedot ovat hyödyttömiä, jos ne eivät ole kaikkien saatavilla. Läpinäkyvyys on julkisen hallinnon perusperiaate, mutta liian usein tiedot jäävät vaikeaselkoisiksi tai jopa piilotetuiksi. Jos yksikkökustannushanke toteutetaan avoimuuden hengessä, se voi tarjota kansalaisille, medialle ja yrityksille välineitä arvioida julkisen talouden tehokkuutta ja puuttua ongelmakohtiin.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston maalaama uhkakuva yksityisen palvelutuotannon kustannusten noususta, jos julkinen palvelutuotanto näyttäytyisikin kustannuslaskennassa huomattavasti kalliimpana on mielestämme vähintäänkin erikoinen. Eikö nimenomaan tällöin pitäisi tutkia miten yksityinen voi tehdä saman asian halvemmalla? Tämä voisi johtaa julkisen oman palvelutuotannon kustannuksien laskuun, kun löydetään tehokkaampia tuottamistapoja.

Markkinan toimiessa – riittävästi kilpailluilla markkinoilla – KKV:n huoli on ehdottomasti aiheeton. Julkisen ostajan tuleekin pitää huoli siitä, että myös pk- ja mikroyritykset kykenevät osallistumaan kilpailuituksiin. Hankintojen tarkoituksenmukaisella, riittävän kilpailun varmistavalla pilkkomisella tuetaan yksikkökustannushankkeen tavoitteiden saavuttamista. Näin yksikkökustannushanke tukee parhaan tuotantotavan löytymistä ja hankintojen hinta–laatusuhteelle asetettujen tavoitteiden saavuttamista.

Avoimen datan hyödyntäminen ei ole vain demokratian edistämistä – se on myös käytännöllistä. Kun tietoa jaetaan laajasti, myös ulkopuoliset asiantuntijat ja yritykset voivat tarjota ratkaisuja ja innovaatioita, jotka muuten jäisivät huomaamatta.

Suurin riski yksikkökustannushankkeessa on, että siitä tulee vain hallinnollinen projekti, jonka lopputulos hautautuu raporttien syövereihin ilman todellisia vaikutuksia. Tämän estämiseksi tarvitaan selkeitä tavoitteita, yksityisen sektorin mukaan ottamista ja ennen kaikkea avoimuutta.

Jos hanke toteutetaan kunnianhimoisesti ja johdonmukaisesti, sillä on potentiaalia tehdä suomalaisesta julkisesta taloudesta huomattavasti tehokkaampi. Mutta tämä onnistuu vain, jos emme pelkää tarkastella todellisia kustannuksia ja tehdä rohkeita johtopäätöksiä niiden pohjalta.